annahoo

Minulla on ihan "perinteinen" valkoinen hääpuku, sillä vihkiminen on juhlapaikalla ja ihan samantyylinen seremonia kuin kirkollinen vihkiminen olisi.

Meille on tulossa lauantaivihkiminen juhlapaikalla. Paikka on juhlatilan viereinen kallio ja tavoitteena on, ettei mitään erityisiä tarvikkeita/koristeita paikalle tuoda. Tarkoitus on varata pari tuolia vanhemmille/raskaana oleville osallistujille, mutta muuten luotamme siihen, että vieraat jaksavat seistä sen max. 20 minuuttia minkä seremonia kestää. Vaikka meille tuleekin siviilivihkiminen, niin haluamme tehdä siitä nätin ja arvokkaan tilaisuuden. Meillä on tulossa vihkimiseen laulu+kitara-duo, joka esittää aloitusbiisin, yhden kappaleen vihkimisen keskellä ja lopetusbiisin. Kirjoitamme itse vihkijälle puheen (sulhanen halusi näin, hän ei halua että meille vieras ihminen kirjoittaa mitään yleispätevää) ja sisareni lukee jonkin runon tms. vihkimisosuuden jälkeen tai ennen sitä. Omana haaveenani on, että vihkimisen päättyessä (kun meidät on julistettu aviopuolisoiksi, mikä on ihan viimeinen osa meidän seremoniaa) esiintyjät voisivat vetäistä jonkin rempseämmän lopetusbiisin, joka samalla viestittää, että nyt on hempeilyt hempeilty ja voidaan aloittaa juhliminen (tyyliin James Brownin I feel good)

Meille tulee vihkijä kesälauantaille Espoon käräjäoikeudesta. Soittelin ensin (tammikuussa) maistraattiin, mutta siellä oli jo koko päivä varattu, joten suosittelivat käräjäoikeutta. Myös Helsingin maistraatista suosittelivat kysymään. Eli n. puoli vuotta ennen varattiin vihkijä ja se löytyi käräjäoikeuden kautta todella nopeasti!

Meillä kaikki avoparit saivat kutsut nimillä, vaikkemme kaikkia niin hyvin tunnekaan, ja muutama ystävä myös avoimen avec-kutsun (eli saa tuoda kenet haluaa, jos haluaa). Tämä siksi, että häihimme on kutsuttu ystäviä monesta eri ystäväpiiristä, eivätkä he tunne toisiaan kovin hyvin. Siksi meistä oli kiva, että he saavat halutessaan ottaa puolisonsa mukaan (ja olemme kaikki tavanneet, ovat kivoja tyyppejä ). Häät ovat kuitenkin rakkauden juhla, joten haluan, että kaikki saavat omat rakkaansa ottaa mukaan Nuo avecilliset kutsut menivät taas ystävillemme, joiden kanssa emme ole viime vuosina olleet niin tiiviisti yhteyksissä, että tietäisimme haluavatko he jonkun tuoda mukanaan ja toisaalta jos heillä on elämässään joku niin tärkeä, että haluavat tämän meille esitellä, niin tämä on ehdottoman tervetullut (näemme nykyään näitä kaukana asuvia ystäviä aivan liian harvoin). Sen sijaan sinkkusukulaiset saivat ihan yhden hengen kutsut.

Ite kävin alkuvuodesta sovittamassa pukuja Stilissimassa, Stockmannilla, Zazabellassa, Lovebirdsissa ja Niinattaressa. Hyvää palvelua sai lähes joka paikassa, mutta selvä ero oli siinä, miten minun toiveeni ja ajatukseni osattiin ottaa huomioon. Aloitin kierroksen tosiaan Stilissimasta, missä minua palveli Hanna. Ihanaa, osaavaa ja rentoa palvelua! Minulla ei ollut selkeää kuvaa siitä, millaisen puvun haluaisin, mutta parilla kysymyksellä Hanna osui heti oikeaan. Kokeilin ehkä kuutta pukua, joista toisena sovittamani pukun oli lopulta The dress. Stilissiman valikoima on todella hyvä ja sieltä löytyy hieman erilaisikin pukuja: itse en halunnut leveää tylliunelmaa ja paksua kiiltävää satiinia, vaan kevyttä ja laskeutuvaa pitsiä. Stilissimassa uskallettiin myös sanoa, jos joku puku ei ole niin hyvä (vaikka siis nöytti ihan hyvältä, niinreilusti sanottiin, että et kyllä näytä yhtä stäeilevältä tuossa puvussa). Ensimmäisellä sovituksella kaksi pukua kirjattiinkin minulle ylös. Stockmann taas tuotti valtavan pettymyksen. Stilissiman sovituksen myötä minulla vahvistui ajatus siitä, etten halua muhkeaa helmaa, vaam keveyttä ja mieluusti olkaimellisen puvun. Minua palvellut myyjä ei kuitenkaan jostain syytä tajunnut tätä, vaan kantoi aina vain enemmän tyllikerroksia sovitukseen. Jakehui kovasti, miten hyvältä puvut päälläni näyttivät. Oikeassa hän saattoi ollakin, mutta luulisi hänen huomaavan, että en yhtään tuntenut oloani mukavaksi niissä ja että haen ihan jotain muuta. Toisaalta jos heillä ei muuta ole valikoimissa niin pakko kai se on yrittää myydä mitä on... Zazabella oli ok, mutta heiltäkään ei löytynyt pukuja, joista olisin innostunut. Edelleen tyllihelmaiset näyttivät hyvältä, myyjä ei vain tuntunut ymmärtävän miksen sellaista haluaisi. Lovebirdsissä oli loistava palvelu, mutta pitkän ja hoikan morsiamen on hankala löytää pukua käytettynä. Kokeilin kuitenkin muutama, mutta myyjä huomasi selkeästi etteivät ne ihan säväytä. Kuvailtuani mitä haen (kevyt, laskeutuva, mukava päällä, pitsinen) hän vain totesi, että "kuvailit juuri Rembon tai Cymbelinen, sellainen sinun pitää ostaa". Ja joo, nehän ne juuri olivat mitä minulle Stilissimassa lapulle kirjoitettiin Kävin kuitenkin vielä Niinattaressa, mutta jäykkä pitsi ei vain ole minun juttu. Heillä oli muka laaja valikoima, mutta lopulta kiinnostavia pukuja löytyi vain pari. Yksi täydellisesti istuva kaunis merenneitomallinen pitsipuku vähän houkutti, mutta se oli niin tuköistuva, etten pystynyt edes istumaan, mihin myyjä totesi vain, että "no sitten sinun pitää vain seistä kokko päivä". Toivon, että se oli vitsi... Lopulta palasin siis takaisin Stilissimaan ja tilasin itselleni täydellisen Rembon. Myös myöhemmissä sovituksissa palvelu on ollut loistavaa ja rentoa: tuntuu että pienessä tilassa on aina kuitenkin kaikille tilaa ja muidenkin asiakkaiden kanssa on kiva vaihtaa kommentteja puvuista. Kiitos vielä Hannalle ihan loistavasta "pukusilmästä", en olisi itse tätä pukua osannut pyytää sovitettavaksi!

En halua kävellä vihille isän saattamana, sillä emme ole kovin läheisiä ja olen kuitenkin jo aikuinen ihminen, joka on asunut omillaan lähes 10 vuotta. Meille tulee sulhon kanssa siviilivihkiminen toivottavasti ulkona ja todennäköisesti kövelemme kalliolle yhdessä. Toisaalta voisi myös olla kiva kävellä yksin kohti odottavaa sulhoa (jos vaan polvet eivät tärise liikaa...) tai pyytää vaikka morsiusneitona toimivaa kummityttöä kävelemään kanssani

Tarkkaa budjettia noin 60 hengen häillemme emme ole vielä uskaltaneet laskea, mutta todennäköisesti n.8000 euroa on kokonaisbudjetti. Haluamme panostaa ruokaan, juomaan, tilaan ja valokuvaukseen, joihin uppoaa tuosta suurin osa (ruoka, juoma ja tila yhteensä noin 5000 euroa). Sen sijaan säästämme musiikissa (ei bändiä) ja koristeluissa. Lisäksi ajattelin, etten hanki vihkisormusta vielä häihin vaan joskus myöhemmin jos sittenkään. En oikein ole koruihmisiä ja kihla on oikein riittävä maksamme häät itse, vanhemmat saattavat auttaa joissain pienemmissä hankinnoissa.

Meillä alustavalla vieraslistalla on 60 aikuista ja vajaat 10 lasta. Tuosta todennäköisesti määrä tippuu vielä noin kymmenellä, koska ollaan mm. laskettu avecit kaikille. Tavoitteena on pitää pienehköt häät lähisuvun ja läheisimpien ystävien kera.

Villa Åkerblom oli meidän ensimmäinen vaihtoehtomme juhlapaikaksi. Sijainti on loistava ja pihapiiri mukava (toivomamme ulkovihkiminen olisi varmasti onnistunut hyvin), mutta sisätilat vaikuttivat meistä melko ahtailta ja nuhjuisilta. Jotta tilaan saa mahtumaan 70 henkeä, joutuu pöytiä siirtelemään juhlan aikana (jos aikoo myös tanssia) eikä hääpari näe kaikkia kerralla (tila jakautuu kahtia). Tuoleissa on punaiset päälliset, joista osa oli jo parhaat päivänsä nähneitä. Lasten leikkitilaksi ehdotettiin tilaa, johon menivät todella jyrkät portaat (en itse olisi uskaltanut laittaa alakertaan mitään). Myös aula, johon tarjoilupöytää ehdotettiin sijoitettavaksi oli melko hämärän ja ahtaan oloinen. Myyntipalvelu oli kyllä todella ystävällinen ja Merirosvotkin vaikutti ihan ok pitopalveluta. Mutta koska paikka oli meistä vain "ihan kiva", niin päädyimme jatkamaan etsimistä

Meidän päivällämme ei ole mitään erityistä tarinaa. Halusimme pitää häät kesällä, mutta touko-kesäkuu ovat vielä molemmilla töissä ruuhkaista aikaa, joten loppukesä tuntui paremmalta. Koko elokuu oli potentiaalisessa juhlapaikassa jo varattu, joten päädyimme sopivaan heinäkuun viikonloppuun Toiveissa on, että olisi kaunis ilma, jotta ulkovihkiminen onnistuu, muttei liian kaunis, jotteivät vieraat läkähdy juhlapaikalle

Juhannuksen jälkeen alettiin katsella paikkoja ensi kesää varten ja nyt vajaa vuosi ennen suurta päivää on paikka ja pitopalvelu varattu. Ajattelimme, että vuoden pitää olla riittävä aika häiden järjestämiseen, mutta vähän jouduttiin jo sopivaa paikkaa etsimään.

Menemme naimisiin heinäkuussa 2014, jolloin olemme olleet yhdessä vähän vajaa 9 vuotta ja asuttu yhdessä 6 ja puoli vuotta. Ikää molemmilla on pari vuotta vajaa 30 vuotta ja kihloissa ollaan hääpäivänä oltu 2,5 vuotta. Vakityöpaikat löytyy, mutta minä opiskelen vielä siinä sivussa, joten tekemistä varmasti riittää ensi keväänä