Chocolade

Tämä ei kyllä liity häihin mitenkään, mutta onpi isännän suusta ja anopin läsnäollessa, joten riittänee vähintään upitukseksi. Oltiin anopin luona ja minä väkersin pizzaa iltapalaksi. Sulholla on massankasvatus-dietti menossa. Eli siis laihis mun mielestä. Sulho: muistahan minullekin tehä (pizzaa) Anoppi: eikö sun pitäny syödä vaan salaattia ja vihanneksia? Sulho: no joo, mut oon niin kyllästyny banaaniin Minä: jos tarkkoja ollaan niin ei se banaani kyllä vihannes ole Sulho: no mikä se sitten on? (Tässä kohtaa minä olin ihan äimänä, yleensä kun ei sovi edes viilata pilkkua tällaisissa asioissa) Minä: hedelmä. Banaani on hedelmä. Sulho: no ei ole. Hedelmät on raikkaita, niinku tomaatti Eikä yhtään naurettu anopin kanssa. Up up up.

Asiaa ei olla toisen puoliskon kanssa vielä tarkkaan puitu, mutta maistraattiin en suostu. Kirkkovihkiminen meille hyvin todennäköisesti tulee (olen ensimmäistä kertaa elämässähi tykästynyt kirkkoon, siis löytänyt minua miellyttävän kauniin kirkon). Voisin silti kuvitella vihkimisen myös jossain minulle tai miehelle tai molemmille tärkeässä paikassa. Tai muuten kauniilla paikalla juhlatilan yhteydessä. Mutta enpä osaa vastata alkuperäiseen kysymykseen...

Pitää laittaa kuvia omista ideoista, kunhan sinne asti pääsee... Mutta näköjään googlenkin uumenista löytyy

Itse ajattelin kuohuviinilasit kaasoille ja taskumatit beasmaneille. Mukaan sitten muuta kivaa ^^ Mutta itselläkin juuri se "Tuletko kaasokseni?" on vielä vähän auki... Isännän kanssa varmaan tuunataan viinapulloista (etiketit uusiks yms) "Kehtootko bestmaniks ryhtyy?" Jossain näin kuvankin sen tyylisestä, täytyy yrittää ehtiä...

^^ Juuri tätä tarkoitin!

IKEAn kynttilöiustä oma käsitys on moninainen: osa parempia, osa huonompia, toiset haisee enemmän, toiset vähemmän, jotku kuumuu, toiset ei, jne.... Eli suosittelisin ostamaan koekynttilöitä, ettei tule yllätyksiä Pätee varmaan monen muunkin kaupan kynttilöihin.

Tuli mieleeni, että olisko paha, jos vala olisi kaason hallussa ja tämä sitten ko paperin ojentaisi morsiamelle, kun sen aika on. Eipä tarvitsis morsmaikun hermoilla valan rypistymisestä ja säilytyksestä. Ihana idea on tuo, että sen laittaisi kehyksiin ja muidenkin luettavaksi. Ainakin minä vieraana tykkäisin päästä lukemaan valan vielä sen lausumisen jälkeen. Eikä sitten tarvitsisi stressiäkään ottaa siitä, että herkistyyä tai muuten ei saa valaa kunnolla kakistettua ulos

Tuolla joku mainitsi pajunoksat. Idea ei ole mielestäni ollenkaan huono, päinvastoin. Mutta huomioittehan allergia-asian. Samoin kuin koivujenkin kanssa. Itse näille molemmille pahasti allergisena olisin hyvin otettu, jos esimerkiksi kutsussa mainittaisiin asiasta, jotta tietäisin ottaa extra-annoksen lääkettä. Tai niin, että hääpari varaa juhlapaikalle allergialääkkeitä, jottei kenenkään juhlatunnelma kärsi allergian takia. Ehdottomasti en haluaisi, että allergiani estäisi käyttämästä koristeita (sama pättee kaikkiin ruokatarjoiluihin). Itse toki olen sisäistänyt allergia-asiani ja kuskaankin aina varalääkkeitä lompakossa, moni varmasti siis tekee myös näin. Tästäpä sitten itse asiaan:

Jostan syystä haluan miespapin vihkimään. Vaikka esimerkiksi oma rippipappini on ollut nainen, minut ja siskoni kastanut pappi on ollut nainen sekä (jos en väärin muista) niin vanhempani vihkinyt pappi on ollut nainen. Silti ajatus naispapista tuntuu vieraalta, jännä juttu.

Minulle on aivan sama, kuka maksaa ja mitä, minä ja mies päätetään. Keneltäkään ei pyydetä rahaa, jos joku haluaa kustannuksii osallistua, fine. Mutta me päätetään isännän kanssa kahdestaan KAIKKI. Piste. Aloittaneelle sanoisin samaa kuin moni muukin, pitäkää oma päänne. Häiden teema EI ole pieni asia, eikä todellakaan anopin päätettävissä. Kuten ei muutkaan asiat. Pidä oma pää, saat olla myöhemmin ylpeä

Mie kaipaisin tänne Kuopioon jotain vähän modernimpaa ja tyylikkäämpää juhlapaikkaa. Asia ei ole vielä ajankohtainen, mutta alustavasti noita juhlapaikkoja katsellessa jäi sellainen fiilis, että mikään ei oikein nappaa. Ihanaa/kamalaa, mies on samaa mieltä. Onko kukaan paininut saman asian kanssa? Mihin juhlapaikkaan olette päätyneet?

Liljankukkanen sano miehesi suvulle, että harvinaisempiakin sukunimiä/sukuja on. Edelliseen postaukseen vedoten, minun sukunimelläni löytyy tasan ja vain ja ainoastaan 13 kappaletta :-D

Meillä näin: minulla on harvinainen sukunimi (kaukaisin sukulaiseni on serkkuni lapsi, meitä on alle 20 koko maailmassa). Olen oppinut pitämään sukunimestäni ja välillä jopa "uhannut" pitää sen, sillä suvussamme ei ole ainuttakaan kaksilahkeista jatkamaan sukunimeä "varmasti". Meilläkin sukunimi tulee isäni puolelta. Isäni veljellä, jolla on siis myös sama sukunimi, on samanniminen vaimo kuin minun äitini. Eli tähän pieneen porukkaamme mahtuu kaksi saman nimistä. Sitten pääsemmekin siihen miehen mielestä ongelmalliseen asiaan: hän on kimittäin kaima isäni kanssa. Joten jos otamme minun sukunimeni, niin isälläni ja miehelläni on sama etu- ja sukunimi... Ja tästä sitten seuraisi rattoisasti vielä se, että edelleen alle 20 hlö sukunimellä löytyisi sekä miehistä että naisista samannimiset henkilöt. Minusta asia on huvittava, mutta en minäkään halua, että isäni ja mieheni ovat täysin saman nimiset, pelkkä etunimikaimuus riittää vallan hyvin!

Huh. Näitä lukiessa ei voi kun olla tyytyväinen omiin (tuleviin) appivanhempiin. Anoppi ja appi kyllä eronneet, mutta molempien kanssa tulen juttuun mainiosti ja koen että minista tykätään. Samoin tiedän että omat vanhempani tykkäävät vävystään hurjasti ja isälläni onkin jo ollut lapsenlapsi-kuume :-D Voihan joku tietysti pahalla ottaa (jossain vaiheessa varmasti tulevan) kihlauksemme. Tosin en kyllä näistä suvuista sitä usko. Olempa onnellinen kun anoppi ja appi ovat ihania. (Tosin miehen sisko onkin sitten omaa maataan, mutta ei onneksi puutu suhteeseemme, vaikka onkin päällepäsmäri.) Lopputulos: nyt viimeistään osaan arvostaa omaa anoppiani ja appeani.

Itse en pahastuisi julkista kosintaa. Ja täysin mahdottomana en sellaista edes pidä. Kerran mies on sanonut "haluavansa hoitaa homman kunnolla ja viimeisen päälle" - mitä tämä sitten tarkoittaakaan... Mutta mies minut tuntee ja varmasti saan aikanaan täydellisen kosinnan, kaksin tai tuhatpäin, en minä välitä, kunhan mies ja kysymys on oikeita (muoks. kelivohreet)

Onkos kellään tietoa entisen Kurkiharjun ala-asteen ostaneesta pitopalvelusta? Kouluahan ei paikalla ei ole moneen vuoteen ollut, mutta nyt sen on ostanut joku pitopalvelu tässä ihan hiljan. Yritin googlailla, mutta ei ainakaan minun silmääni osunut. Pihassa olen käynyt vielä silloin kun paikka oli tyhjillään, ihan potentialisen oloinen mesta. Jos sen vain joku kunnostaisi. Mutta siis, tiedättekö onko paikka menossa miten kattavaan remonttiin tai remointoivatko sitä edes juhlakäyttöön?

Yllätyin miten moni on netin kautta tavannut. Luulin meitä siinä suhteessa kummallisiksi :-D 1.5.12 molemmat kirjauduimme deittisivustolle vitsillä ja tylsyyden pakottamana, samoista syistä täysin toisistamme tietämättä. Seuraavana päivänä sain tavallisen lyhyen ja tylsänkin viestin miehekkeeltä. Kohteliaisuudesta vastasin, vaikka ensimmäinen ajatus olikin "*ttu mikä sukunimi". Muutaman muunkin kanssa juttelin ja moni vaikutti kiinnostuneemmalta. Miehekkeen kanssa viestit olivat muutaman päivän ajan vain sellaisia parin lauseen heittoja. Muistan ajatelleeni, että "Tuskimpa tuota edes kiinnostaa, kai se nyt enemmän juttelis eikä vaan laukois lyhyitä vastauksia". Taisin jo olla hänet estämässä tästä syystä, kun juttelun tyyli muuttui täysin. Jäin saman tien koukkuun. Kiinnostuin ja ihastuin, mitä enemmän juttelimme ja häneen tutustuin, sitä kovempaa vetovoimaa tunsin. Ei mennyt viikkoakaan ensimmäisestä miehekkeen laittamasta kommentista, kun jo päätimme tavata. Se ei ollutkaan ihan helppo homma, sillä välillämme oli useampi sata kilometriä. Onnistuin kuitenkin löytämään itseni muutaman päivän päästä miehekkeen kotikaupungin juna-asemalta. Ja siinä hän oli. Tiesin heti, että hän se on, hänen kanssaan haluan olla. Onneksi mieheke tunsi samoin. Samana päivänä tapasin jo miehekkeen siskon ja veljen, samana viikonloppuna myös miehekkeen äidin, veljen vaimon ja pari kaveria. Olin aivan äimänä, miten ihanasti he ottivat minut vastaan. Yhteisen viikonlopun jälkeen velvollisuudet pakottivat minut takaisin kotiin. Ennen lähtöäni oli kuitenkin selvää, että näemme pian uudestaan. Ja niin kävi. Seuraavana viikonloppuna olin taas miehekkeen luona. Ja tänä viikonloppuna tapasin myös isän ja kummipojan. En meinannut uskoa vastaanottoa taaskaan. Ihanaa. Siskoni lähestyvät ylioppilasjuhlat aiheuttivat minulle päänvaivaa, sillä tiesin etten pariin viikkoon miehekettä näe. Asiasta hänelle mainitsin ja hän vei viimeistään pisteet kotiin kommentoidessaan "No minähän tietenkin tulen mukaan. Lähdetään yhdessä täältä sun luo, sä voit rauhassa hoitaa opiskelut loppuun (olin juuri valmistumassa) ja järjestellä siskos juhlia. Minä kyllä pärjään. Ja haluan tavata sun vanhemmat ja suvun mahdollisimman pian". Eikai kukaan sano näin, jos ei ole tosissaan :-) Samana päivänä tein helpon päätöksen, muutan miehen kotikaupunkiin. Rupesimme jo katselemaan yhteistä asuntoa meille. Siskoni juhlat saatiin juhlittua ja mieheke edusti ihanasti <3 Seuraavana päivänä takaisin miehekkeen kotikaupunkiin, uutta asuntoamme siivoamaan ja seuraavalla viikolla muutimme saman katon alle. Tässä sitä edelleen ollaan. Vaikka kuukaudessa olimme tutustuneet, ihastuneet, toistemme suvut tavanneet ja yhteen muuttaneet, niin kaikki tuntui oikealta. Onhan suhteemme toki vielä nuori, mutta jossain vaiheessahan sen täytyy olla. Yhteisiä vuosia on varmasti edessä paljon!

Niinpä näyttääkin löytyvän. Jostain syystä mobiilissa eivät näkyneet, mutta ah ihanaa, että vika oli mobiilissani. Ei sillä, että kaaso-ongelmat olisivat mukavia, mutta vertaistuki <3 Täytyykin ruveta lueskelemaan tätä ketjua hetimmiten

Ja heti omaa jupinaa... Yksi mietityttävistä asioista on huonontuneet välit kaasoon. Olen kyseiselle ystävälle luvannut, että hänestä tulee kaasoni joskus kun menen naimisiin. - Ja välihuomautuksena: valitettavasti kosintaa vielä odotellaan, vaikka varmasti kyseisen miehekkeen kanssa naimisiin mennään jossain vaiheessa. - Viimeaikoina minusta on tuntunut, että välit ystävään ovat huonontuneet. Ja nämä siis omia tunteitani, ystäväni ei näin koe. Se tässä hiertääkin. Yritin asiasta keskustella, riitahan siitä tuli, mutta sovittua saatiin. Edelleen olo on sellainen, että kaikki ei ihan ole kunnossa. Vaikka kovasti jo naimisiin haluaisin oman rakkaan kanssa, niin tavallaan olen tyytyväinen, ettei kaasoasia vielä ole ajankohtainen. En nimittäin tiedä miten häneen kaasona suhtautuisin. Välimme pilaantuisivat lopullisesti kokonaan jos en häntä ollenkaan pyytäisi kaasoksi. Mutta toisaalta en koe voivani hänen kanssaan kaikkea häähömpötystä jakaa. Kai se sitten pitäisi yksikseen hömpötellä, kun ei ole sellaista kaasoa, jonka kanssa hämpöttää. Naiset, me vaikeat luomukset...

Nopealla selailulla en löytänyt vastaavaa ketjua... Tänne siis kaikenlaista jupinaa kaasoihin liittyen. Itse heittäisin ilmoille kysymyksen: Parhaat ystävykset M ja J on päättänyt jo ennen kummankaan häitä, että toisesta tulee itselle kaaso. Ystävä J:llä ei ole muita kunnollisia ystäviä kuin ystävä M ja hän on sanonut ettei hänellä tule olemaan muita kaasoja kuin ystävä M. Ystävä M taas on saanut uusia kavereita ja miettinyt useamman kaason pyytämistä. Yksi kaasoista olisi silti edelleen ystävä J. Ystävä J kuitenkin on sitä mieltä, että hänellä tulee olemaan vain yksi kaaso ja ystävällä M tulisi myös olla vain yksi kaaso, hän itse eli ystävä J. Mitä olette mieltä? Mitä jos ystävä J loukkaantuu useasta kaasosta? Tai entä jos ystävä M pahoittaa mielensä tilanteesta? Ottakaa kantaa, kerron asiaan liittyvän oman ongelmatilanteen vähän myöhemmin. Ja jupiskaa omista kaaso-ongelmistanne, on helpottavaa tietää ettei ole ainut, vaikka mukavaa se ei olekaan...

Ihanaa että on muitakin. Kuinka pitkälle olette jo suunnitelleet? Miulla on kone täynnä kuvia kaikista ihanista mekoista, kimpuista, kampauksista, kutsuista... Laittakaapa kuvia että mistä haaveilette. Ihana olis nähdä luiden haaveita ja osittaisi suunnitelmia :-) Itse kuvitan kunhan kuvien ääreen pääsen (täällä siis yksi häänarkomaani, töistäkin pitää näköjään osallistua :-D )

Hei, Olenko minä ainut, joka kosinnan puutteesta huolimatta on jo sortunut suunnittelemaan häitä? Tiedän kyllä että jossain vaiheessa se kosinta sieltä tulee (ainakin mies näin on antanut ymmärtää), mutta en vaan millään jaksaisi odottaa. Ja olen aivan täysin hurahtanut häihin Olen katsellut pukuja, kimppuja, kampauksia, auton koristuksia, kenkiä ja vaikka sun mitä... Ja kaikesta tästä hurahtamisesta hulimatta, rakastan miestäni ja juuri hänen kanssaan haluan tulevaisuuteni viettää. Se kai tästä niin vaikeaa tekeekin, kun tietää että toinen on se oikea ja se, joka onnelliseksi tekee Mutta malttamattomuus häiden suhteen on olematon. Silti olen yrittänyt olla vihjailematta miehelle, en halua häntä painostaa kosintaan... Muita kohtalontovereita?