Wendra

Nuoruus on jokaiselle veteen piirretty viiva omasta mielestäni. Mutta kannatan todellakin itseensä tutustumista, yksin asumista ja omillaan toimeen tulemista muutaman vuoden ajan. Vasta kun osaa olla itselleen rehellinen ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, omine pikku paheineen, voi ryhtyä todella ajattelemaan naimisiinmenoa. On olemassa pitkästi yli parikymppisiä ihmisiä jotka ovat henkisesti täysin riippuvaisia muista ihmisistä vaikka heillä olisikin oma toimeentulo. Pitää osata olla yksin että voi olla toisen kanssa, näin itse ajattelen. Itse olin palavasti rakastunut myös noin 18-vuotiaana, onneksi ei tullut tehtyä sen vakavampia sitoumuksia silloin. Jo näin 3 vuoden kuluttua tajuaa kuinka penska sitä oli silloin, ja mihin se olisikaan johtanut meikäläisen temperamentilla, huh huh. Luulin silloin myös tuntevani itseni, mutta olimpas aika väärässä kun oli liian vaalenpunaiset lasit pääässä. Nyt voin onnellisena sanoa löytäneeni rakkauden ja ihanan työn. Elämä hymyilee ja ensi kesänä mennään naimisiin Itseäni en kait tunne vieläkään, kai sitä oppii aina uutta. Mutta ainakin olen 1000% varma että tämän henkilön kanssa saan opetella tuntemaan itseni kaikessa rauhassa. Totaalisen OT, oli vaan pakko avautua :

Saitko tuon aikaan liottamalla paperin väriä veteen ja kastamalla kukat siihen vai kuinka? Ovatko nuo kukan terälehdet hieman käpristyneet? Ihana väri