CEC

^ Kuulostaa kivalta! Itsekin olisin varmaan ihan tyytyväinen vaikkeivat ekat häät olisi täydelliset, kun kerran pääsisin järjestämään vielä toiset juhlat oman makuni mukaan

Kohtuu lyhyt: 5 kk. Mutta oikein hyvin siinä ehti suunnitella häät. Asiaa helpotti toki se, ettei haluttu häitä kuumimpaan sesonkiaikaan heinäkuun toiseksi lauantaiksi. Talvella juhlapaikka, bändi yms löytyivät helposti halutulle päivälle.

Meillä jaettiin pöytiin paperia ja kyniä ja sopivassa vaiheessa iltaa toastmadame ilmoitti, että herrasväki on hyvä ja kirjoittaa tervehdyksensä niihin. Se taisi sattua juuri siihen hetkeen jolloin kaikilla oli mennyt ruokajuomat päähän koska niihin papereihin tuli tosi lennokkaita viestejä! Oli myls sopiva hetki koska pitopalvelulla kesti hetki kattaa esille seuraavat ruoat ja muuten siihen olisi muodostunut tylsä odotteluhetki. Nyt kaikilla oli sen sijaan tekemistä. Ostin sitten pienen kansion, jossa on läpinäkyviä muovitaskuja joihin kaikki lappuset sai koottua kirjaksi. Suosittelen, sitä on vieläkin hauska selata. Pointti siis, että pöydässä istuessa tulee kirjoitettua ja piirrettyä enemmän kuin jos vieraskirja olisi jossain nurkassa, jossa pitää varta vasten käydä ja jossa joutuu seisomaan.

Aika sama vastaus kuin muilla: paikka, omat vaatteet, ruoka. Vessakorit sun muut ovat ihan kivoja mutta eivät kovin keskeinen osa kuitenkaan sitä mielikuvaa, jota häissä haluaa toteuttaa

Ehkä meillä kävi hyvä tuuri mutta kukaan ei pantannut vastaustaan, kaikki ilmoittivat ajoissa. Mutta jos olisi pitänyt soitella perään niin olisin ollut vaan helpottunut, ettei olisi tarvinnut tehdä sitä itse

Hirmu kiva tuo Sylvin tapa plaseerata työkaverit seuraksi toisilleen, kun kumpikin on kutsuttu ilman perhettä. Ylipäänsä minusta pitäisi aina miettiä asiaa myös vieraiden näkökulmasta: että jokaisella on juhlissa joku mieluisa kaveri. Kannustan kyllä ehdottomasti ihmisiä juttelemaan uusienkin ihmisten kanssa, mutta etenkin isoissa juhlissa yksin kutsutulla voi olla aika orpo olo. Minusta vieraslistaa ei siis voi ajatella vain siltä kantilta, että onko jokainen vieras hääparille tärkeä, vaan myös sitä että mikä saa vieraat viihtymään. Hääpari itse ehtii loppujen lopulta juttelemaan aika harvan vieraan kanssa. Enimmäkseen ne vieraat ovat juhlissa keskenään.

Me nakitimme kutsujen vastaanottamisen äideille. Vähän vähemmän hommaa itsellemme ja äidit saivat tuntea itsensä tarpeellisiksi

Meillä oli tavaralahjatoivelista, jossa oli astioita yms kodin tavaraa, tarkoituksella valittuna siten että siitä voi helposti valita omaan budjettiin sopivan lahjan. Lisäksi oli tilinumero, johon sai laittaa rahaa häämatkalla käytettäväksi. Matka oli siis jo maksettu itse ja olimme lähdössä sinne melkein heti häiden jälkeen. Ideana rahalahjoissa oli, että tilisiirron viestikenttään piti laittaa idea, mihin rahat voisi käyttää, esim. drinkkeihin rannalla. Minusta tuo oli tosi kiva ja toimiva juttu. Toteutimme kaikki ideat paitsi tennistuntien ottamisen, koska matkakohteessa oli vähän turhan kuuma sitä varten.

Kiinnostaisi kuulla, miten Alezen intialaiset häät sujuivat! Teittekö te, siis hääpari, lopulta mitään päätöksiä?

Vetäisin rajat tasan samoihin kohtiin kuin Tipsis, mutta nyös Männyllä on hyvä pointti, että vieraslistan sisältö vaikuttaa. Meillä oli 60 henkeä (74 kutsuttu mutta osa sairastui ja osa tuli omasta tahdostaan ilman lapsia) ja siinä oli vain läheisimpiä mutta kaikki oli kutsuttu perheineen, mikä tietysti lisää päälukua. Tässä on varmaan joku kulttuuriero maaseudun perinteiden ja kaupungin välillä? Itselleni kaupunkilaisena yllä mainittu 270 henkeä sisältäen naapurit ja kumminkaimat kuulostaa todella, todella vieraalta. Myös 80 hengen rippijuhlat kuulostaa ihan vieraalta. Kuvittelisin että me kutsumme sitten aikanamme niihin ehkä 30-40 henkeä.

Huippis, onko sinulla muita syitä vastustaa lauantaita kuin se, ettet halua olla samaa mieltä anopin kanssa?

Ilman muuta kunnioitetaan hääparin toiveita. Olin kesällä mökkihäissä, joissa sulhanen tuli vastaan jossain turisti-t-paidassa Mikäs siinä, ne olivat hääparin näköiset juhlat! Jossain puhuttiin siitä, että epämuodollisiin häihin ei tarvitsisi tuoda kovin kummoista lahjaakaan. Sitä ajattelutapaa en ymmärrä. Annoin mökkihääparille tasan samanarvoisen (raha)lahjan kuin kaikille muille, joiden häissä olen ollut. Eihän lahja ole vastapalkkio juhlien ulkoisista puitteista, vaan onnentoivotus avioliitolle.

Ehkä kymmenissä tai jotain sinnepäin. Surettaa kun en usko enää pääseväni oikein mihinkään häihin tooodella pitkään aikaan! Kaveripiirissä ei juuri ole jäljellä sellaisia, joiden uskoisin menevän naimisiin ja pitävän häitä. Joskus sitten 25+ vuoden päästä kun omat ja kaveripiirin lapset alkavat mennä naimisiin...

Ikivanha ketju mutta kommentoi näin kolmen avioliittovuoden kokemuksella. Aluksi kokeilin sellaista että olisin joissain yhteyksissä käyttänyt vain miehen nimeä, koska ajattelin että se on "siviiliminäni" erotuksena yhdysnimeä käyttävästä työminästä, mutta ei siitä mitään tullut, unohdin aina minkä version olin ilmoittanut mihinkin. Nopeasti aloin siis käyttää koko nimeä johdonmukaisesti joka paikassa. Täällä oli keskustelua tutkijoiden nimistä. Minäkin olen tutkija, ja siirryin kyllä heti aamenen jälkeen julkaisemaankin koko nimelläni. Vaatii vähän näpräämistä mutta aika moniin tietokantoihin yms voi kyllä merkata, että "Möttönen-Virtanen" on sama henkilö kuin vuoteen 2014 asti "Möttönen". Orcid-tunnus auttaa myös. Ärsyttääkö ketään muuta yhdysnimen ottanutta jos teistä käytetään vain nimen ensimmäistä osaa? Minusta se on tosi ärsyttävää, "Möttönen" on tyttönimeni, ei nykyinen.

Me katsotaan miehen kanssa vielä deittiohjelmiakin

Yksi perustelu, joka olisi hyvä ottaa huomioon ajankohtaa suunnitellessa, on morsiamen stressi. Viimeiset häitä edeltävät viikot voivat olla aika stressaavaa aikaa, eikä morsiamella silloin välttämättä ole niin hauskaa kuin muuten. On tietenkin mahdollista, että hauskat polttarit tuovat juuri sitä rentoutumista, mitä morsian kaipaa, mutta kannattaa miettiä, millainen ihminen on kyseessä. Toisilla tuo toimii ja toisilla ei. Minusta kuukausi tai enemmän ennen häitä olisi paras aika, koska silloin on monien häiden järjestelyissä rauhallisempi vaihe, ja morsian jaksaa keskittyä kunnolla hauskanpitoon.

Jokainen saa toki tehdä niinkuin haluaa, mutta minun on henkilökohtaisesti vähän vaikea nähdä, miksi haluat tehdä toisille sellaista mitä et toivoisi itsellesi. Minusta pariutuneita ihmisiä täytyy ajatella setteinä: jos haluaa kutsua ystävänsä, niin hänen mukanaan tulee se puoliso (ja mahdollisesti lapset, ellei sitten pidetä kokonaan lapsettomia häitä). Se, että saa kutsun ilman kumppania tuntuu useimpien ihmisten mielestä pahalta, vaikka asiaa kuinka seliteltäisiin. Erityisen ikävältä tuntuu kun on itse häissä ilman puolisoa, mutta tajuaa häissä ollessaan, että muita kavereita on kutsuttu puolison kanssa... Aina puolisoiden poisjättäminen ei ole ainoa vaihtoehto. Voihan myös jättää vähemmän läheisiä kavereita kutsumatta, jolloin läheisimpien kumppaneille jää "tilaa". Itse pidän avecittomia kutsuja hyvänä ideana silloin, jos on kyseessä todella pienet häät, tyyliin 20 vierasta, tai jos kaverit kuuluvat johonkin selkeään porukkaan (esim. harrastusjoukkue) eikä hääpari tunne heidän kumppaneitaan ollenkaan. Tällaisen porukan voi kutsua avecitta, koska heillä on kivaa keskenään. Jos sen sijaan kutsuu "yksittäisiä" kavereita ilman kumppaneita, niin on aina olemassa riski, että he loukkaantuvat ja että heillä on juhlissa orpo olo. Tämä vaan minun mielipiteenäni. Eri mieltä saa tietenkin olla.

Hehe, otan osaa! Virkistävää lukea tällainenkin mielipide. Kaikki eivät tosiaan nauti häiden valmistelemisesta samalla tavalla kuin joku muu. Itse lukeudun välimaastoon, pidän osasta näistä hommista, mutta esim. askartelu ei kiinnostanut yhtään. Teemavärit, organzakaitaliinat sun muut eivät ole minun juttuni. Ja vaikka kuinka ostaa valmiina ja ulkoistaa, niin rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että tekemistä on silti paljon jos haluaa järjestää isot juhlat isolle määrälle ihmisiä. Minusta hääsuunnittelija kuulostaisi kyllä oikealta ratkaisulta teille. Sinun pitää vaan saada mies tajuamaan, että juhlat eivät järjesty itsestään, ja että joko hänen täytyy ottaa vastuu tai ammattilaisen. Vaihtoehtoisesti voit yrittää kestää ja tehdä kaiken mahdollisimman helpolla tavalla. Jos raha ei ole este, niin etsikää joku täyden palvelun ravintola, josta saatte ruoat, juomat ja kukat kaiken samasta paikasta, eikä teidän tarvitse koordinoida, roudata tai siivota mitään itse. Teettäkää kutsut ja paikkakortit ym paperisälä suunnittelijalla ja painattakaa ne painotalossa, jolloin ei tarvitse muuta kuin toimittaa heille excel-tiedosto jossa on kutsuttujen nimet, niin ne painetaan korteille valmiiksi. Jopa osoitteet saa valmiiksi painettuina kuoriin. Niissäkin asioissa, jotka täytyy tehdä, asian voi tehdä itselleen helpoksi. Ei ole esim. pakko käydä kaikissa kaupungin ja naapurikaupungin kaupoissa etsimässä täydellistä hiuspantaa, vaan voi mennä yhteen kauppaan ja päättää, että valitsee sen kaupan valikoimista. Ihan hyvä siitä aina tulee vaikka ei panostaisi joka valintaan aivan älyttömästi! Ehkä voisit myös ulkoistaa jotkut hommat kavereillesi, jos kaveripiiristäsi sattuu löytymään joku, joka tykkää häähössöttämisestä? Kavereita ei tietenkään pidä rasittaa sellaisella, joka olisi heillekin pakkopullaa, mutta jos joku sattuisi tykkäämään häähommista, niin siinähän kaikki voittaisivat.

Luulisin, että sitä samaa kynsienpureskelun estävää ainetta (apteekista, nimeltään Stop & Grow) voi sivellä kynsinauhoillekin.

Tiinus, ymmärrän idealistisen ajattelutapasi periaatteessa. Mielestäni on silti usein järkevää ottaa avioehto. Avioehtohan otetaan sen varalta, ettei elämä menekään odotusten ja toiveiden mukaisesti. On vähän yksinkertaistavaa tulkita avioehto epäluottamuslauseeksi, koska sille voi olla monia "jalompiakin" motiiveja. Esimerkiksi meille tulee avioehto, jolla perinnöt suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle. Jos eroamme, riitoihin on turha sekoittaa sukujen omaisuutta, joka ei ole vain rahaa, vaan myös toiselle rakkaita kesämökkejä yms tunnearvoltaan tärkeää kiinteää omaisuutta. Vaikka ero johtuisi siitä että toinen on pettänyt ja tehnyt mitä tahansa törkeää, niin en osaa kuvitella mitään olosuhteita, joissa toisen olisi oikein voida vaatia osaa tuosta omaisuudesta kostoksi. Pahimman (=riitaisan eron) varalta on mielestäni järkevää rajata nuo mahdollisuudet yksiselitteisesti pois. Mielestäni suuria elämänvalintoja ei kannata tehdä pelkän tunteen perusteella, vaan niissä pitää käyttää myös järkeä. Eikä kertomassani itse asiassa edes ole kyse vain järjestä. Näen asian niin, että kunnioitamme toisiamme ja toistemme perheitä niin paljon, että haluamme suojella niitä itseltämme siltä varalta, että ajaudumme tilanteeseen, jossa emme tunnekuohuissamme osaisi käyttäytyä hyvin. Kyse ei siis ole itsekkyydestä, kyynisyydestä, epäluottamuksesta, rakkauden puutteesta eikä kylmästä laskelmoimisesta, vaan päin vastoin kunnioituksesta ja halusta toimia moraalisesti oikein.

Hei! Minäkin tuen muiden vastaajien neuvoja, eli ette missään nimessä häpeile omissa häissänne. Jos on sukulaisia, joille uskotte lesbouden olevan ongelma, niin se on nimenomaan heidän ongelmansa, ja silloin ratkaisu on, että jätätte heidät kutsumatta. Kutsukaa omiin häihinne vain niitä ihmisiä, joiden tiedätte iloitsevan liitostanne. Vieraslistasta: eikö serkut tai ainakin pikkuserkut voisi jättää kokonaisuudessaan kutsumatta, jos he eivät ole teille läheisiä? Usein tuntuu hankalalta jättää kusumatta joku yksittäinen henkilö, mutta on helpompaa tehdä päätös, että koko joukko jätetään kutsumatta, esim. kaikki serkut. Mielestäni sitä ei edes tarvitse perustella sen enempää kuin toteamalla, että serkut / pikkuserkut kumppaneineen ja mahdollisine lapsineen kasvattaisivat vieraslistaa aivan liikaa. Itselläni ei ole serkkuja mutta päätin olla kutsumatta erästä kaveriporukkaa kokonaisuudessaan, koska heitä olisi perheineen ollut hirveä määrä suhteessa siihen, että he eivät ole kovin läheisiä. (4 ei-niin-läheistä ihmistä porukan mukana olisi OK, mutta 14 ei). Ehkä tekin voisitte tehdä jonkin vastaavanlaisen ratkaisun? Tylsyydestä: Mielestäni tämä ei ole ihan turha huoli, koska rehellisesti sanottunahan häissä ON välillä tylsää, kuten sanoit. Mutta minun mielestäni tylsyys syntyy siitä, että ohjelmaa ei ole mietitty vieraiden näkökulmasta. Olen ollut myös hauskoissa häissä, tässä kokemuksiani: - tylsää: hääpari on etäinen tai suorastaan vieras itselle --> tähän auttaa se, ettei kutsu muita kuin läheisiä - tylsää: joutuu pöydässä istumaan ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole mitään puhuttavaa --> tähän auttaa hyvä plaaseraus, eli tuttujen seuraan tai muuten vaan sellaisten seuraan, joiden kanssa voisi olla jotain yhteistä - tylsää: jos hääpäivän aikana on pitkiä aikoja, jolloin ei ole mitään ohjelmaa, kun esim. odotellaan hääparia valokuvauksesta ja vieraat ovat jo juhlapaikalla --> tätäkin ongelmaa voi vähentää keksimällä vieraille jotain ohjelmaa. Esim. yksissä häissä vieraille annettiin kamera ja kaikkien piti käydä ottamassa itsestään kuva eräässä tietyssä paikassa. Siitä tuli tosi hauskaa, kun ihmiset innostuivat ottamaan kaikenlaisia hassuja ryhmäkuvia ja poseerauskuvia ym. Myös pikkunaposteltava auttaa, niin kukaan ei ainakaan joudu odottelemaan nälkäisenä. Aika pienillä keinoilla voi siis kokemusteni mukaan välttää tylsyyden, kun vaan muistaa ajatella häitä vieraidenkin näkökulmasta. Leikit saattavat olla tylsiä, jos niissä vain hääpari tekee jotain, ja vieraiden osa on vain katsella. Sen sijaan leikit, joissa yleisö saa osallistua, ovat monien mielestä kivempia. Mutta jos et itse pidä leikeistä alkuunkaan, niin älkää järjestäkö niitä. Ei leikkejä ole pakko olla. Saatte järjestää juuri sellaiset häät kuin itse haluatte.