bride_of_june_14

Meillä oli häät Villa Ivan Falinissa lauantaina, joten tuoreita kokemuksia tulee tässä. Itse paikka on aivan ihana. Meille oli tärkeää meren ja saariston läheisyys ja se toteutui hienosti tässä paikassa. Saimme myös todella kauniita hääkuvia. Meillä oli illallinen sisätiloissa, häävalssi ja muu tanssi sitten ulkoteltassa. Tämä järjestely toimi todella hyvin, oli kiva siirtyä illaksi ulos, kun meille sattui vielä niin hyvä sääkin. Me panostimme aika paljon ruokiin, itse ruoka taisi maksaa noin 39 e/henkilö, ja oli kyllä rahansa arvoinen! Saimme aivan ihanan alkuruokapöydän, jossa oli vaikka minkälaista kalaa. Pääruokana oli karitsaa ulkogrillistä, joka oli niin hyvää, että harmitti etten voinut syödä niin paljon kireän hääpukuni takia. Mutta siis ruoka oli aivan erinomaista! Hääkakku oli ihan ok, ei mitään ylivertaista, mutta kylläkin oikein hyvää. Palvelut hääpäivänä sujuivat moitteettomasti. Henkilökunta piti hyvin juhlat kasassa ja olivat paljon yhteydessä kaasoon ja bestmaneihin. Oli myös mukava, että sulkemisajan kanssa oltiin joustavia niin ei tullut kiirettä juhlien lähestyessä loppuaan. Henkilökunta oli myös oikein mukava. Oikeastaan ainoa asia, mikä hieman jäi vaivaamaan oli yhteyshenkilö, jonka kanssa teimme varauksen ja teimme suunnitelmat ennen juhlia. Aina tavatessa hän oli hyvin mukava ja ystävällinen, mutta ei koskaan tuntunut muistavan aikaisempia tapaamisia ja lupauksia. Tuntui siltä, että kävimme saman keskustelun aina uudestaan. Esimerkkinä: sovimme, että musiikkimme tulisi tietokoneelta. Tuli ilmi, että macin liittämiseen tarvitsi tietyn kaapelin. Villan isäntä lupasi hankkia tämän. Sitten muutaman viikon päästä isäntä kysyi bändin ruokailusta. Kun muistutin, että musiikkimme tulee tietokoneen kautta hän lupasi taas hankkia sen kaapelin. Vielä muutamaa päivää ennen juhlaa bestman soitti ja kysyi tästä kaapelista. Taaskaan isäntä ei vaikuttanut muistavan ollenkaan mistä oli kysymys, kaapeli ei ollut hankittuna, mutta lupasi hankkia. Bestman painotti, että kyseessä oli mac-tietokone. Päivää ennen häitä käytiin vielä paikalla. Kaapeli ei ollut vieläkään hankittuna ja isäntä sanoi luulleensa, että kyseessä on PC. Häitä edeltävänä iltana vielä lähetin tekstarin asiasta ja silloin isäntä lupasi, että asia oli hoitunut. Vähän hermostusta aiheutti tämä, kun en silloinkaan täysin luottanut hänen sanoihinsa, mutta onneksi se silloin piti paikkansa. Tulipa pitkä selitys. Kaiken kaikkiaan häät onnistuivat aivan täydellisesti ja olimme todella tyytyväisiä itse hääpäivänä, mutta hieman kyllä sai hermoilla etukäteen, kun aina yhä uudestaan sai muistuttaa samoista asioista. Voin suositella paikkaa lämpimästi, mutta kannattaa itse olla tarkkana ja kysyä yhä uudestaan, jos jokin vaikuttaa epävarmalta.

Minulla oli vaikea päättää nimeä, mietin siis äitini tyttönimen ja mieheni nimen välillä. Minua auttoi päätöksen tekemisessä seuraava ajatusleikki: Elin ensin yhden päivän sen päätöksen kanssa, että otan mieheni nimen. Teeskentelin siis ajatuksissani, että olin jo päättänyt ottaa sen nimen. Mietin millaista olisi elää sillä nimellä. Silloin en siis ajatellut enää toista nimeä ja tunnustelin ainoastaan, miltä mieheni nimi tuntui. Nimi tuntui hyvältä ja olo oli rauhallinen. Ajattelin siis, että olin löytänyt oikean ratkaisun. Seuraavan päivän elin taas sen päätöksen kanssa, että otan äitini tyttönimen. Kun ajatuksissani teeskentelin, että nyt olen päätökseni tehnyt ja minusta tulee sen niminen aloin itkemään. Jo ajatus siitä, että yksinkertaisesti vain ottaisin äitini tyttönimen tuntui jotenkin niin ihanalta, että tuli kyyneleet silmiin. Joten vaikka mieheni nimi oli tuntunut hyvältä, niin tiesin, että oikea ratkaisu on ottaa äitini tyttönimi. (Äitini kuoli viisi vuotta sitten, mikä osaksi vaikuttaa tähän asiaan.) Olin kokeillut plus ja miinus -listoja, kirjoittanut nimet papereille ja laittanut seinälle, miettinyt pääni puhki. Niin kauan kun mietin nimiä rinnakkain en saanut mitään ratkaisua tehtyä, mutta kun mietin niitä rauhassa yksitellen kokonaisen päivän niin se selkeytti asiaa.

Aivan ihania sormuksia täällä! Itselläni oli todella vaikeaa valita vihkisormus. Joka liikkeessä oli toinen toistaan kauniimpia sormuksia. Minulle oli tärkeää, että sormuksen kivet eivät ole liian ulkonevia. Lopulta valitsin tämän Ailion sormuksen. Vielä sen hankkimisen jälkeenkin olen monta kertaa ollut epävarma ja muistellut muita sormuksia, mutta pakkohan oli valita vain yksi. Aina epävarmuuden iskiessä kokeilen sormusta uudestaan, ja kyllä epävarmuus useimmiten kaikkoaa siinä vaiheessa. Kesäkuussa saan tämän sitten sormeen.

Itse olen suunnitellut ruokailun taustamusiikiksi klassista pianomusiikkia. Olen tehnytkin pitkän spotify-listan suosikkimusiikistani, mutta nyt mietin, että onko klassinen pianomusiikki vähän liian dramaattista? Käyköhän niin, että ne huippukohdat tulevat liian kovalla vaikka ääni olisikin hiljaisella ja sitten ihmiset vain stressaantuvat tästä musiikista. Tein soittolistan, jossa on paljon Chopinin nokturnoja, joista pidän muutenkin ja Griegin lyyrisiä pianokappaleita. Kun kuuntelin tuota läpi niin pidin musiikista tosi paljon, mutta jäin miettimään että häiritseekö tuo musiikki sitten seurustelua? Onko kenelläkään kokemusta siitä, että toimiiko tämäntyyppinen musiikki ruokailun taustalla? Tein myös toisen listan, missä on rakkauslauluklassikoita pianolla soitettuna. Mutta tästä tulee taas vähän hissimusafiilis. Vähän pliisua jotenkin eikä kovinkaan persoonallista, mutta ainakin pysyy taustalla eikä haittaa seurustelua. Ehkä teen niin, että kokeillaan ensin sillä klassisella ja sitten jos häiritsee niin vaihdetaan tylsään. (Vaikka monen mielestä varmaan juuri tuo klassinen musiikki on tylsää! )

Vaikka olisi ehkä käytännöllisempää käydä kuvauksessa ennen vihkimistä, niin meille oli alusta asti todella tärkeää, että näemme vasta kirkossa, kun kävelen alttarille. Käytämme kuviin mieluummin vähän vähemmän aikaa kuin luovumme tästä ikimuistoisesta hetkestä.

Kiitos darling vinkeistä! Tuo Lohikarin liike pitää tosiaan katsastaa! Minun sukuni äitini puolelta on kalastajasuku saaristosta, joten tätä aiomme nostaa esiin meriteemassa. Ajattelimme nimetä pöydät saarien mukaan, esim. isoäitini kotisaari, isoisäni kotisaari jne. Pöydissä tulee olemaan kolmiomuotoinen paperi, jossa on yhdellä puolella ohjelma, toisella menu ja kolmannella pieni merikartta, jossa näkyy se saari, jonka mukaa pöytä on nimetty. Häävalssin jälkeen tulemme soittamaan merimiesvalsseja, esimerkiksi edesmenneen isoisäni suosikkikappaletta.

Onko kenelläkään ollut ongelmia vannehameen epämukavan kankaan suhteen? Olen kokeillut hääpukuani vannehameen kanssa kotona ja tuntuu, että sen materiaali jotenkin tosi kovaa ja hankaa pakaroita ja selkää/vatsaa. En sitten tiedä, että tuleeko tämä olemaan ongelma itse hääpäivänä, koska nythän minulla on ollut puku niin vähän aikaa päällä ja olen varmaan miettinyt vähän liikaakin, että miltä se tuntuu. Olen miettinyt, että voisin hankkia jonkun ihan lyhyen ohuen alushameen, jota pitäisin vannehameen alla, mutta jotenkin en mielellään pitäisi vielä ylimääräistä hametta. Jos teillä on ollut vannehame päällä koko hääpäivän, niin onko se tuntunut epämukavalta ja hiertänyt ihoa? Miten vannehame kannattaa pukea, saumat sisäänpäin vai ulospäin?

Kuvien laatu huono, en saanut otettua parempaa. Mutta tässä se kuitenkin on, hääpukuni! Valotus on huono, joten materiaali ei kunnolla näy. Puvussa on pitsinen kerros ja sen päällä vielä ohus tyllikerros.

Ajattelimme vieraskirjan sijaan pyytää vieraita kirjoittamaan meille kirjeitä ja laittamaan "aarrearkkuun". Nyt etsin siis pientä puista arkunnäköistä laatikkoa, mielellään vanhaa tai ainakin vanhannäköistä. Onko kenelläkään ideaa mistä tällaisen löytäisi? Ja simpukoita etsin myös minä, mistä niitä oikein saa?

Meillekin tulee meriteema, tai enemmänkin kesäinen saaristo-teema. Tämä näkyy kai eniten juhlapaikassa, joka on meren rannalla, ruuassa ja musiikissa (merimiesvalssit, joista kalastaja-isoisäni piti kovasti ). Mielestäni värien valinnassa kannattaa miettiä millainen meriteema on omaan mieleen. Jos haluaa lämpöä ja etelänmeren tunnelmaa niin turkoosi on parempi. Jos taas haluaa dramatiikkaa ja merenkulku kiehtoo, esim. hienot purjelaivat jne. niin sininen. Ainakin minä yhdistän nämä värit näihin aiheisiin. Mitä tummempi väri - sitä dramaattisempi tunnelma. Mutta vähän tummempikin sininen pehmenee, jos se ei ole niin räväkkä vaan vähän haaleampi. Eli lyhyesti, väriä valitessa voisi olla hyvä miettiä miksi on valittu meriteema ja mihin aiheisiin se yhdistyy. Sitä kautta löytyy sitten väri. Meille ei kyllä luultavasti tule mitään teemaväriä, koska stressaisin sitten liian paljon etsiessä sopivia koristeita.

Olen nyt miettinyt tätä nimiasiaa todella paljon. Ainakin tiedän sen, että tulen vaihtamaan nimeä. Haluan todellakin eroon tästä sukunimestä. Mutta mietin nyt siis, että ottaisinko miehen sukunimen vai äitini tyttönimen. Äidilläni, joka kuoli muutama vuosi sitten, on todella kiehtova sukuhistoria johon haluaisin kuulua myös nimelläni. Nimellä on todella suuri tunnearvo ja se on hyvin kaunis. Toisaalta mietin, että haikailenko liian paljon menneisyyteen, jos otan äitini nimen. Olenhan nyt menossa naimisiin mieheni kanssa ja perustamassa perhettä hänen kanssaan. Hänellä on myös todella kaunis nimi, joka kaiken lisäksi sopii etunimeeni vielä paremminkin kuin äitini tyttönimi. Sillä nimellä ei kuitenkaan ole tunnearvoa. Kihlattuni on vähän miettinyt myös sitä, että voisi ehkä ottaa äitini tyttönimen. Luulen kuitenkin, että kun on lopullisen päätöksen paikka, niin hän ei kuitenkaan pysty sellaiseen muutokseen. Mieheni on sanonut, ettei hänelle ole niin tärkeää, että mahdolliset tulevat lapset olisivat hänen kanssaan samannnimisiä. Itselleni tämä on todella tärkeää, joten on hyvä ettei se ole hänelle kynnyskysymys. Jotenkin ei kuitenkaan tunnu kivalta, että tulevaisuudessa miehelläni olisi toinen nimi kuin muulla perheellä. Oi voi, nyt ollaan mietitty tätä asiaa kohta viisi kuukautta ja miettimisaikaa on vielä suunnilleen yhtä kauan. En oikein tiedä miten tätä päätöstä pitäisi tehdä...

Olen itse innostunut tuosta kirjelaatikko-ideasta, koska luulen, että vieraat uskaltavat kirjoittaa henkilökohtaisemmin, kun tietävät, ettei kaikki muut vieraat pääse lukemaan viestiä. Nyt mietin vain, että mistä ihmeestä saisi kauniin laatikon tähän tarkoitukseen. En osaa itse tehdä mitään kaunista (peukalo keskellä kämmentä), joten laatikon pitäisi olla valmis. Jonkinlainen aarrearkun näköinen puulaatikko voisi olla kiva, tai sitten romanttista valkoista tyyliä. Mistä olette hankkineet laatikon?

Onko kenelläkään uusia kokemuksia Ivan Falinista? Me varattiin se ensi kesän häihimme ja se vaikuttaa aivan ihanalta, ja olisi kiva kuulla miten häät ovat siellä järjestyneet.

Onko ruotsinkielisiä häävalssi-ehdotuksia? Olemme suomenruotsalainen pari ja olemme miettineet häävalssia, mutta sitä oikeaa ei tunnu löytyvän. Suomenkieliset tuntuvat jotenkin kaukaiselta, koska puhumme keskenään ruotsia. Etsimme siis ruotsinkielistä valssia, onko teillä ideoita? Mieluiten saisi olla juuri suomenruotsalainen valssi tai nauhoitus (meille ei tule bändiä), mutta riikinruotsalaisetkin voivat käydä.

Minua ja sulhastani kiinnostaisi joku klassisen musiikin kolmitahtinen sävellys häävalssiksi. Onko kenelläkään ideoita? Minua mietityttää miten nuo klassisen musiikin kappaleet sopivat valssiaskeliin. En oikein osaa valssia, joten vaikea sanoa voiko niitä tanssia, klassisessa musiikissahan on paljon hidastuksia, joten onkohan vaikeaa pitää rytmiä? Sulhanen ehdotti Chopinin nocturnea Es-duuri op. 9, n:o 2. Kyllähän siinä on kolmitahti, mutta kaikissa nauhoituksissa sen rytmi aaltoilee, eli on hidastuksia aika paljon, joten mitenköhän käy tanssissa? Ehkä minun pitäisi soittaa se itse pianolla nauhalle, jotta saisin rytmin tasaiseksi.

Onko kenelläkään tämän kesän kokemuksia Andaniasta? Kävimme heinäkuun alussa tutustumassa Andaniaan ja alusta asti oli todella vaikea saada vastausta sähköposteihin. Yhteyshenkilö lupasi puhelimitse kerta toisensa jälkeen tarkistaa onko paikka vapaana ja lähettää infopaketin sähköpostitse, mutta siihen meni sitten monta viikkoa ja monta muistutuspuhelua ennen kuin saimme ne. Yhteyshenkilö pahoitteli tilannetta ja sanoi, että se johtui siitä, että heinäkuu on heillä lomakuukausi ja hän joutui yksin tekemään kaiken. No, tämä rauhoitti mieltämme ja teimme alustavan varauksen ja pyysimme varausmaksulaskun. Sitä ei kuulunut. Lähetin kuukausi sen jälkeen sähköpostia ja kysyin sitä taas - ei vastausta. Sitten oli paljon muita kiireitä, joten seuraavan sähköpostin lähetin kuukausi tästä vielä eteenpäin - ei vastausta. Nyt yritin soittaa numeroon, johon yhteyshenkilö oli aikaisemmin vastannut, mutta numeroon ei saada yhteyttä. Eli alkaa ja olla vähän huolestuttavaa! Harmittaa kun olimme niin ajoissa liikkellä, että olisimme saaneet minkä paikan tahansa, mutta valitsimme Andanian, koska se oli paikkana niin viehättävä. Nyt alkaa vaikuttaa siitä, ettei tähän paikkaan todellakaan voi luottaa. Ja tässä vaiheessa voi olla että meidän muut vaihtoehdot ovat jo varattuija. Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia Andaniasta? (Tai muista hääjuhlapaikoista?)

Olin jo muutaman vuoden seurustelun jälkeen katsonut, että ensimmäisten treffien kuudes vuosipäivä sattuu olemaan lauantai, joten ajattelin, että se sopisi hääpäiväksi ja kihloihin voisi mennä vaikka vuotta ennen. Silloin vaikutti kuitenkin siltä, ettei poikaystäväni koskaan uskalla mennä naimisiin, joten tämä tuntui aivan epärealistiselta haaveelta ja unohtui. Sitten tänä keväänä hän alkoi puhumaan kihloista, lapsista ja naimisiin menosta ja ehdotti, että menemme vuosipäivänä kihloihin. Katsoimme sitten että sitä seuraava vuosipäivä, eli kuudes, on lauantaina, joten päätimme sen hääpäiväksi. Vasta kihlojen ja hääpäivän päättämisen jälkeen muistin, että olin jo vuosia sitten unelmoinut juuri tästä. Hassua miten unelmat voi näin toteutua. <3

Olen persoonaltani sellainen, etten oikein koskaan tee ostospäätöksiä tunteen pohjalta vaan ajattelen enemmän järjellä. Siksi olin etukäteen ajatellut, etten varmaankaan saa sitä "wow"-tunnetta mistään puvusta. Sitä paitsi olin etukäteen ajatellut pitäytyä tiukasti 800 e ehdottomassa ylärajassa. No, kävin sitten sovittamassa muutamaa pukua, jotka olivat ihan kivoja ja vastasivat kuvaa siitä, millainen ajattelin pukuni olevan: pitsinen, mutta kuitenkin yksinkertainen ja aika kapeahelmainen. Eräässä liikkeessä olin jo sovittanut muitakin pukuja, kun myyjä toi erään puvun, jonka valitsemisen rekistä en muistanut ollenkaan. Katsoin kuitenkin heti, että se oli hyvin kaunis. Kun sain sen päälleni yllätyin itsekin siitä, että sain ihanan lämpimän ja onnellisen tunteen. Kun kävelin suuren peilin ääreen sain kuin sainkin suuren "wow"-tunteen! Tunsin itseni prinsessaksi, mitä en ollut tuntenut muissa puvuissa. Makutuomarinikin reagoivat aivan eri tavoin tähän pukuun, ja kaasoni kertoikin jälkeenpäin, että olin tässä puvussa hehkunut aivan erilailla kuin muissa. Puku oli hieman erilainen mitä olin ajatellut valitsevani. Siinä oli pitsiä, mutta se oli a-linjainen ja enemmän "prinsessamainen". Mutta kuitenkin se tuntui vain niin vahvasti minun puvultani. Ainoa asia mitä mietitytti oli hinta, 1099 e. Tästä syystä jäin vielä miettimään yön yli ja menin vielä sovittamaan pukuja toiseen paikkaan. Siellä oli kauniita pukuja, mutta koko ajan vertasin niitä jo löytämääni pukuun eikä ne tuntunut miltään. Mietin sitten muutaman päivän ja puku pysyi mielessäni jatkuvasti. Puhuinkin siitä kaikkien kanssa, jotka vain jaksoivat kuunnella, olin varsinainen bridezilla. Katsoin loputtomasti toinen toistaan upeampia pukuja netistä, mutta mikään niistä ei tuntunut yhtä oikealta. Lopulta isäni sanoi, että minun pitää nyt vain valita se puku, joka tuntuu omalta, ja hän voi osallistua hintaan. Isäni on aina hyvin säästäväinen vaatteiden suhteen, joten tämä ratkaisi asian. Palasin liikkeeseen ja sovitin sitä ja heti samassa sekunnissa kuin sain sen uudestaan päälleni tiesin, että se on pukuni. Joten tilasin sen ja saan sen noin 5 kk päästä (liikkeessä oleva puku oli hieman liian pieni). Minulla ei ole pienintäkään pelkoa siitä, että tulen katumaan valintaani. Puku on niin uusi, ettei siitä ole kuvia vielä missään netissä, mutta liike (Niinatar) on laittanut sen näyteikkunaan ja voin ihailla sitä joka päivä työmatkalla. <3 Neuvoni on, että kannattaa tunnustella millainen olo on eri puvuissa. Puku voi olla kaunis, mutta ei tunnu omalta tai siinä ei tunne itseään mukavaksi. Makutuomarien kannattaa tarkastella sitä, millaiselta morsian vaikuttaa eri puvuissa. Huomasinkin eri pukuja sovitellessani, että kun muut makutuomarit katselivat vain pukua ja antoivat mielipiteensä siitä, ihana kaasoni taas pysyi hiljaa ja tarkkaili minun reaktioitani. Hän yritti löytää sen kauniimman puvun sijaan juuri minun oikean pukuni. <3

Kihlautumispäivänä aloimme tekemään vieraslistaa, joten vuosi ennen hääpäivää. Kihloihin mentiin kesäkuussa ja ensi kesänä on häät. Kirkko varattiin muutama päivä kihlojen jälkeen, juhlapaikka varattiin noin 11 kk ennen hääpäivää. Morsiuspuku tuli hankittua noin 10 kk ennen häitä. Syksymmällä jatketaan suunnittelua.

Kävin elokuussa katsomassa pukuja. Tässä kokemuksiani eri paikoista. Olin varautunut siihen, että joutuisin/saisin käydä todella monessa paikoissa, mutta se oma puku löytyikin aika pian. Seremonia: Heillä oli alennusmyynnit, joten suunnistin ensimmäiseksi tänne. Minulla oli nuorempi myyjä, joka oli erittäin ystävällinen. Hän jaksoi etsiä uusia pukuja ja auttaa sovittamisessa, vaikka sovitinkin aika monta pukua ja oli helteinen päivä. Täällä oli todella ihania pukuja, mutta ne eivät oikein tuntuneet minulta. Sovituskoppi oli pieni, mutta en ole niin ujo, joten puimme puvut kopin ulkopuolella, "sovitushuoneessa", jossa toinen nainen peilaili itseään iltapuvussa. Kaiken kaikkiaan todella kiva ensimmäinen sovituskerta. Plussaa sille, ettei myyjä painostanut ollenkaan, vaan sanoi itsekin, että kannattaa käydä muutamassa paikassa ennen päätöstä. Lovebirds: Minulla oli alussa vähän tiukempi budjetti puvun suhteen, joten kävin katsomassa pukuja täällä. Pukuja sai katsoa ja sovittaa itse, mikä toisaalta oli ihan kivaa, mutta toisaalta olisin ehkä halunnut hieman enemmän palvelua. Puvut olivat hieman sikin sokin ja oli vaikeaa löytää oman tyylisiä rekistä. Niinatar: Toisella sovituskerralla olin varannut ajan Niinattareen. Tulin liikkeeseen noin 20 min etukäteen, kuten myyjä oli soittaessani kehottanut. Sain muovirinkulat, joilla merkkasin kivoja pukuja. Myyjä lupasi, että minua palvellaan, kun sovitusaikani alkaa. Kellon ollessa tasan seisoin kahden myyjän vieressä odottamassa palvelua, mutta toinen laittoi boleroita henkareihin ja toinen kävi läpi papereita kassalla. Kello meni eteenpäin ja aloin jo stressaantua siitä, että varaamani aika oli tuhlaantumassa. Yritin pyytää myyjää avuksi, mutta he sanoivat, että joudun odottamaan. Vasta joskus melkein viisitoista minuuttia myöhässä sain sitten myyjän avukseni ja pystyimme aloittamaan. Suuri miinus siis siitä!! Myyjä oli sitten oikein mukava ja auttoi minua valitsemaan pukuja, mutta loppujen lopuksi osasin kyllä paremmin itse valita sopivia pukuja. Sovitin muutamia "ihan ok" pukuja, mutta sitten löysin sen oikean. Heti kuin sain sen päälleni tiesin, että se oli pukuni. Myyjä vastasi hyvin kaikkiin kysymyksiin ja oli hyvin auttavainen, eikä liian painostava. Merkkasimme puvun tiedot ja lähdin. Niinattaressa on hyvä valikoima pukuja, mutta varaudu siihen, että ne ovat kalliita. Olin ajatellut sovittaa outlet-pukuja, mutta ne eivät olleet ollenkaan mieleeni. Outlet-puvut vaikuttivat mielestäni "jämä-puvuilta" eli sellaisilta, jotka muut morsiamet eivät olleet kelpuuttaneet. Monessa normaalihintaisissa puvuissa ei ollut hintalappua, joten sain tietää oman puvuni hinnan jo sen jälkeen kuin olin jo ihastunut siihen. V.I.P-juhlapuvut: Niinattaren jälkeen suuntasin tänne. Täällä oli myöskin jonkinlainen ale, mutta pukuja ei ollut jäljellä enää kovinkaan paljon. En löytänyt sellaisia pukuja, joita olin miettinyt etukäteen, mutta valitsin kuitenkin muutamia sovitukseen. En oikein tiedä mitä olisin mieltä myyjästä. Hän oli todella hauska ja koska makutuomarini olivat tässä vaiheessa aika väsyneitä (ja itsekin olin) niin koko sovitus meni vähän vitsailemiseksi. Sovitin pukuja, jotka etukäteen eivät vaikuttaneet yhtään omalta tyyliltä, mutta jotka sitten olivatkin aivan ihania. Plussaa siis siitä, että myyjä todella hyvin pystyi suosittelemaan erilaisia pukuja. Mutta muuten tuntui, ettei myyjä oikein kuunnellut minua. Yhdestä puvusta sanoin, että se on niin pieni etten pysty hengittämään, mutta myyjä vähätteli tätä ja sanoi, että niin on tarkoituskin. Muutenkin tuli tunne, että myyjä oli hiukan liian painostava. No, täällä sovituksessa Niinattaren puku oli koko ajan mielessäni ja tiesin, että se oli se oikea puku. Seuraavana päivänä palasin Niinattareen ja sovitin puvun vielä varmuuden vuoksi, mutta tiesin kyllä jo, että se on se oikea puku. Tällä kertaa liike oli todella tyhjä, sain heti palvelua ja se oli erittäin ystävällistä.