Tiukunen

Kiitoksia vastauksistanne, Tipzilla ja wedsy! Tuli esiin monta mielenkiintoista näkökulmaa. "Halpisliikkeellä" en tarkoittanut mitään tiettyä kauppaa, vaan mitä ajan takaa on markkinoiden halvimman 3 mm leveän puolipyöreän sormuksen vertaaminen markkinoiden kalliimpaan vastaavaan sormukseen. Nettikauppoja en edes ajatellut, sillä minulle on selvää että näin tärkeää ostosta haluan sovittaa, tunnustella ja vertailla ennen ostopäätöstä. Tiesin entuudestaan että valkokullan laatu ja väri voi vaihdella seoksesta riippuen, mutta että sama koskee myös platinaa oli minulle uutta tietoa. Olin kuvitellut että platina on pomminvarmasti laadukas valinta ja että koruplatina aina on 95-prosenttisesti platinaa. Pikainen goolettelu paljasti, ettei näin välttämättä ole. Nytpä siis tiedän kysyä myös tätä asiaa kultasepänliikkeissä ja tarkistaa sormusten leimat. Fiksuinta on kai käydä kultasepänliikkeissä keskustelemassa myyjien kanssa ja vertailemassa sormuksia. Luettuani vastauksenne olen kallistumassa kallimman vaihtoehdon puoleen. Parhaat materiaalit, suomalaisuus ja ekologisuus ovat minulle tärkeitä aspekteja. Jokapäiväisessä käytössä olevat sormukset ovat niin kovan kulutuksen alaisena että on järjetöntä ostaa huonoa laatua. Haluan että sormukseni ovat kauniita vielä 60 vuoden kuluttua. Ajatuskin keltaharmaista valkokultasormuksista puistattaa. Ruman värin peittäminen jatkuvalla rodinoinnilla tuntuu naurettavalta oravanpyörältä. Jos maksan pari kymppiä uudelleenrodinoinnista joka toinen vuosi niin se tekee 60 vuoden aikana yhteensä 600 euroa. Sen summan voin yhtä hyvin laittaa saman tien laadukkaampaan sormukseen jota ei tarvitse huoltaa yhtä mittaa. Haluan että sormukseni ovat joko niin hyvälaatuista ja kaunista valkokultaa ettei rodinointia tarvita, tai sitten platinaa joka ei muuta väriä patinoituessaan. Lisäksi silmääni viehättää erityisesti kapeat sormukset eli noin 2 mm leveät. Kapeassa sormuksessa rungon olemus korostunee ennestään. Mitkä ovat siis ne liikkeet tai valmistajat joiden puoleen minun kannattaa kääntyä? Ovatko ne juuri nämä nimekkäät Sandberg ja Tillander? Mitkä muut suomalaiset valmistajat ovat erityisen tunnettuja hyvästä laadustaan?

Jos haluaa ihan tavallisen sormuksen eli sileäpintaisen, koristelemattoman ja kivettömän puolipyöreän rinkulan, niin onko väliä mistä sen ostaa? Onko eri valmistajien sormuksissa merkittäviä laatueroja? Eri liikeissä kaupataan samannäköisiä sormuksia eri hinnoin. Onko halpisliikkeen 18k sileä valkokultasormus tai platinasormus huonompi kuin vastaavasta materiaalista valistettu esim. Tillanderin tai Sandbergin sormus? Haluan mahdollisimman laadukkaat sormukset, mutta en välittäisi maksaa ylihintaa pelkän brändin takia. Miten sormuksia valmistetaan, onko olemassa erilaisia tapoja joista jotkut tuottavat erityisen kestäviä tai laadukkaita sormuksia? Onko kalliimpi vaihtoehto parempi? Toivottavasti asiaan perehtynyt voi vastata. Kiitos ja rakkaudentäytteistä viikkoa kaikille!

Hei! Haaveilen ohuista eli 2-3 mm leveistä sormuksista. Olen kuitenkin kuullut väitettävän, ettei näin ohut sormus ole järkevä valinta jokapäiväiseksi koruksi sen kulumisen takia. Että se saattaa kulua ja muuttua aina vain ohuemmaksi kunnes se menee rikki. Onko näin? Mikä materiaali on paras ohuisiin sormuksiin? 14 k valkokulta, 18 k valkokulta vai platina? Platinan sitkeyden takia olen ymmärtänyt, ettei siitä poistu metallihiukkasia ja että se siksi ei ohene ja haurastu kuten esim. valkokulta. Pitääkö paikkansa? Mitä materiaalia koruammattilainen suosittelee ohuisiin vihki/kihlasormuksiin? Entä vaikuttaako sormuksen muoto ja paksuus sormuksen kestävyyteen? Onko puolipyöreän ja flakka-mallisen sormuksen kestävyydessä eroa? Haluan, jos mahdollista, että sormukseni ovat kauniita myös 60 vuoden päästä.

Hei kaikki! Olen uusi kasvo täällä. Olen seurannut hääkeskusteluita jo kauan, mutten ole halunnut rekisteröityä kun kosintaa ei ole vielä kuulunut. Nyt liityn kuitenkin keskusteluun, aiheena mikäpä muukaan kuin turhautuminen kosinnan odotukseen. Kaipaan vertaistukea ja vinkkejä, joten avatkaa sanaiset arkkunne. Minä olen 27-vuotias, puolisoni pari vuotta vanhempi. Olemme seurustelleet neljä vuotta joista noin kaksi vuotta saman katon alla. Elämä on kaikin puolin mallillaan: Opiskelut ovat ohi ja molemmilla on työpaikat. Olemme terveitä ja raha-asiat ovat ok. Olemme onnellisia yhdessä ja olen melko varma, että tulemme olemaan yhdessä loppuelämämme. Molempien perheet ja ystävät pitävät meitä mainiona parina. Puolisoni on vihjaillut avioliitosta jo parin vuoden ajan. Erään kaverin kihlajaisten jälkeen pienessä maistissa hän sanoi inspiroituneensa ja että hän aikoo kosia ”ensi kesänä”. Siitä on nyt kulunut yli kaksi vuotta. Ensin hämmennyin puolisoni avioliittoajatuksista koska en itse ollut vielä ajatellut niin pitkälle. Pikku hiljaa sulin kuitenkin ajatukselle ja rupesin itsekin haaveilemaan avioliitosta. Kun kosintaa miehen vihjailuista huolimatta ei ruvennut kuulumaan niin olen itsekin ruvennut vihjaamaan puolisolleni että olen valmis. Nyt olen noin vuoden ajan odottanut enemmän tai vähemmän kärsimättömästi. Ennen lomamatkoja, syntymäpäiviä ja juhlapyhiä pohdin mielessäni: Tuleekohan se kosinta nyt? Mutta ei. Tuttavat puolestaan menevät kihloihin ja naimisiin, jopa pariskunnat jotka ovat tunteneet toisessa lyhyemmän aikaa kun minä ja puolisoni. Kaverit kyselevät mikä meidän tilanteemme on naimisiinmenosaralla, ja on noloa etten voi vastata mitään. Avioliitto on minulle tärkeä asia. Sekä mieheni että minä haluamme lapsia, mutta minä haluan olla naimisissa ennen kun perustamme perheen. Minulle avioliitto on lupaus yhteisestä elämästä. Lapsi on koko elämän pituinen yhteinen projekti, ja minä en rupea elinikäiseen projektiin toisen ihmisen kanssa jollei meillä ole sopimusta yhteisestä elämästä. Ilman avioliittoa tai kihlausta yhteinen omistusasunto ja yhteinen lainakaan ei minusta ole ajankohtaista. Miksi investoisin yhteiseen asuntoon ihmisen kanssa joka ei ole sanonut suoraan että hän haluaa sitoutua minuun? Tartunko epäolennaisuuksiin? Ehkä. Selvää on, että puolisoni näkee asian eri tavalla kuin minä. Hänen puheestaan ja käytöksestään ilmenee että hän rakastaa minua ja että minä olen olennainen osa hänen tulevaisuudensuunnitelmiaan. Hän säästää rahaa yhteisen asunnon ostamiseen kanssani. Hänen puolestaan voisimme ruveta hankkimaan lapsia vaikka heti. Mutta miksi hän ei sitten kosi? Luulen tietäväni syyn puolisoni vitkutteluun. Hän ei siedä häähössötystä. Hän ei halua stressiä eikä kalliita turhuuksia. Olen yrittänyt vakuuttaa hänelle, etten minäkään halua hääsirkusta tai prinsessapäivää. Hääjuhla ei ole olennainen minulle. Minulle tärkeitä asioita ovat yhteinen tulevaisuus, yhteinen sukunimi, yhteinen perhe. Se että saan tuntea että me kaksi olemme yksi. Se että saan osoittaa maailmalle että me kaksi kuulumme yhteen. Mitä minun pitäisi tehdä? Olen yrittänyt kertoa puolisolleni mitä avioliitto tarkoittaa minulle. Olen yrittänyt kysyä miten hän kokee avioliiton ja sen merkityksen. Hänestä on kuitenkin vaikea saada mitään irti. Nyt olen ollut hiljaa koko asiasta useamman kuukauden ajan, koska en halua painostaa puolisoani. Tunnen kuitenkin katkeruutta, koska puolisoni itse laittoi hääajatukset päähäni alun alkaen eikä nyt enää seiso sanojensa takana. Puren kieltäni, etten sanoisi puolisolleni mitään katkeraa ja syyllistävää. Syyllistäminen ei ainakaan toimi, siitä olen varma. Ihanaiset naikkarit, kommentoikaa.