mehitähti

Kuulostaa erikoiselle! Ei minun puvussani ainakaan ollut poltettua pitsiä, enkä ole kuullut vastaavasta... Kyseisestä mallistosta ja liikkeestä ei tosin ole kokemuksia.

Meillä oli kankaiset lautasliinat ruokailussa ja kahvien kanssa erilliset paperiservetit. En tosin usko, että kukaan jäisi erillisiä kahviservettejä erityisesti kaipaamaan, jos niitä ei ole! No, toivathan ne ainakin vähän väriä kahvikattaukseen. Ja meillä pitopalvelu oli myös kerännyt kangasservetit pois ruokalautasten kanssa, eli jos haluatte, että samat servetit jäävät kahville, kannattaa varmaan ainakin muistuttaa pitopalvelua siitä! Ostettiin kankaiset lautasliinat käytettyinä ja myytiin pois samaan hintaan, eli tulivat myös hyvin edullisiksi. Tosin mankelointiin saikin sitten käytettyä ihan kivasti aikaa...

Teimme itse kuvien tapaisia pallonauhakoristeita. Vei toki oman aikansa leikata pallot ja ommella nauhat, mutta loppujen lopuksi niitä syntyi iso määrä aika helpolla (onni on innokkaat avustajat!). Koristeet kiinnitimme seinään maalarinteipillä niin että teipit jäivät piiloon. Alunperin oli tarkoitus koristella näillä vain yksi seinä tanssilattian vierestä, mutta koristeitä riittikin useammalle seinälle ja useaan eri huoneeseen. Tanssihuoneessa olivat mielestäni kyllä kaikkein kivoimmat, koska siellä meillä oli lisäksi "cotton ball" valoja. Noihin valoihin olen muutenkin aivan ihastunut, eli niille löytyy käyttöä juhlien jälkeen kodin sisustuksessa!

Meidän sormukset tuli kultasepältä nätissä, yksinkertaisessa rasiassa, ja olivat siinä säilössä. Perinteistä satiinityynyä en olisi huolinut. Kaikenlaisia persoonallisia ideoita näkyy blogeissa, Pinterestissä ym. pilvin pimein, ja jonkun sellaisen olisi voinut toteuttaakin, mutta ei sitten lopulta koettu tarpeelliseksi. Tuskin kovin moni edes huomaa tyynyä tai sen puuttumista, eli voi mielestäni huoletta jättää pois, jos siltä tuntuu!

Olen samoilla linjoilla. Itse harvoin viihdyn jatkoilla, joten oli ihanaa, että meillä oli hääpaikka varattuna sunnuntaihin asti, eikä juhlia tarvinnut lopettaa kesken illan. Meilläkin aloitus oli klo 16 ja lähdimme yöpuulle puoli kolmen aikoihin, osa vieraista jaksoi pidempäänkin. Yövyimme siis hääpaikalla, samoin kuin vajaat parikymmentä ystävää ja nuorempaa sukulaista. Loppuyön biletys ja tunnelmointi kynttilänvalossa olivat yksi häiden kohokohdista, eli oltiin tosi tyytyväisiä, että juhlapaikalla sai viipyä pitkään. Suurimmassa osassa häistä, joissa olen ollut vieraana, on lopetus ollut klo 23-24 aikoihin. Ihan ok sekin, toki! Ja noihin aikoihin suurin osa meidänkin vieraista lähti, vaikka kyllä osa vanhemmastakin väestä jaksoi olla mukana yli puolenyön.

Varmasti kaikkiin liikkeisiin pääsee sovittamaan ilman ajanvarausta, jos heillä on myyjiä vapaana. Jos ei, luonnollisesti varauksen tehneet palvellaan ensin. Kävin itse Turussa viime syksynä eräänä lauantaina kiertämässä hääpukuliikkeet vähän ex tempore, ja pääsin sovittamaan kaikissa muissa paitsi Fianceessa. Sielläkin sain katsella pukuja ominpäin ja he kehottivat tulemaan uudestaan iltapäivällä, mutta jätin sen väliin, koska valikoimassa ei kuitenkaan ollut juuri sellaista pukua, jota hain.

Lapset toivat oman, ihanan lisänsä juhlaan! Meillä oli vieraina kymmenkunta lasta, suurin osa alle kouluikäisiä ja vanhinkin vasta ala-asteella. Eivät häirinneet tai käyttäytyneet huonosti, vaan tekivät ilollaan ja innostuksellaan juhlasta vielä paremman. Erityisesti muutama lapsi oikein hurmasi vanhempaa väkeä ja esim. hääkuvia katsoessa vanhempani vielä muistelivat miten reippaasti esim. erään ystäväni parivuotias onnittelujonossa onnitteli sekä vanhemmat että hääparin. Ja kuulemma toisen kaverin 4v. tytär oli heti alkanut suunnitella menevänsä naimisiin ja leikkinyt hääleikkejä nukeilla vielä monta päivää häiden jälkeen. Eli uskoisin, että monelle lapselle häät todella ovat elämys! Mitä sitten, jos kaikkea ei myöhemmin muistakaan? Kyllä lapset oppivat ja ottavat vaikutteita sellaisistakin asioista, jotka myöhemmin unohtuvat. Ja itse kyllä muistan joitakin asioita niistä ainoista häistä, joihin pienenä lapsena pääsin. Ihanan keltaisen huvilan, tylliin käärityt hääkarkit ja morsiamen pitkät valkoiset satiinihansikkaat.

Koko päivän dokumentaarisen kuvauksen kaikki kuvat ja potretit saimme nettigallerian kautta kuuden päivän kuluttua häistä eli seuraavana perjantaina. DVD postissa seuraavalla viikolla. Olin tosi tyytyväinen, että ei mennyt viikkoja tai kuukausia. Ehdottomasti kannattaa ottaa tämä asia huomioon, kun valitsee kuvaajaa. Ainakin itse odotettiin kuvia tosi kärsimättöminä!

Kyllähän muotoilevat alusvaatteet aina vähän auttavat! Olen itse aika paljon pienempi, joten en osaa arvioida miltä merenneitomalli näyttäisi sinun päälläsi, mutta käytin oman pukuni alla muotoilevaa alusasua ja kyllä sillä lähti senttejä ja maha litistyi ihan kivasti. Kannattaa sovittaa erilaisia malleja. Esim. jotkin vyötärökorsetit vaan tuntuivat nostavan ylimääräisen ylöspäin, jolloin selkään tuli ikävät möykyt...

Vain 20 kuvaa? Minä olen jo ehtinyt valita ainakin 50 kuvaa, sulhon kuvista puhumattakaan En nyt tietenkään omia kuvia meinaa sinne ihan 50 laittaa, mutta 20 on ihan tolkuttoman vähän. No, tuo nyt oli minulta vain arvio, eli tietysti teette miten hyvältä tuntuu. Vaikeahan sitä on arvioida miten kauan ihmiset jaksavat katsoa... se riippuu paljon myös miten hyvin esitys on toteutettu! Oliko teillä tarkoitus olla siinä samalla jotakin musiikkia tai ääntä (kertomuksia kuvien tapahtumista?) vai pelkkiä kuvia? Sekin vaikuttaa.

^ En laittaisi enempää kuin parikymmentä kuvaa. Ja kannattaa valita jotakin hauskoja tilannekuvia, jos sellaisia vaan löytyy.

Sun suunnitelmat kuulostavat hyviltä! Mielestäni tuohon tilaan sopisi hyvin kuvaamasi värimaailma ja tyyli, eli ennemmin luonnonläheistä kuin blingiä. Ja kun tilassa näyttäisi jo olevan vähän vihreää, toimisi se varmasti kivasti ja sopii hyvin alkukesään. Meneekö tuossa katon poikki jotakin metallitankoja? Niihin voisi ripustaa jotakin kivoja itsetehtyjä paperikoristeita tai vaihtoehtoisesti hallaharsoa, lyhtyjä tai muita valoja. Riippuen tietysti kuinka pitkään juhlitte ja millainen valaistus tilassa on muuten. Ehkä alkukesästä paperikoristeet tai hallaharso toimii paremmin kuin valot. Paperikoristeista pompomit tulevat ekana mieleen, mutta muitakin vaihtoehtoja on, esimerkiksi jotkut nauhassa roikkuvat koristeet voisivat toimia kivasti, jos nauhoja saisi sidottua katon poikki. Se, että tilassa on katto, johon saa kiinnittettyä koristeita on mielestäni ehdoton plussa! Kattoon kiinnitettävillä koristeilla saa tilasta "intiimin" ja helposti juhlavan näköisen. Ainoana miinuksena pitäisin verhoja, jotka näyttävät suoraan sanottuna aika hirveiltä, eli vaihtaisin ne valkoisiin tai vaaleanvihreisiin. Valoverhokangasta tai vastaavaa varmasti löytyy aika edullisesti, ainakin jos pystyy itse ompelemaan. Käytettynäkin voi löytyä. Sitten vaan kauniit pöytäliinat (valkoiset?) ja pöytiin jotakin värikästä! Pystyttekö itse keräämään kukkia? Me teimme niin, että keräsimme itse osan kukista ja osan tilasimme kukkakaupasta leikkokukkina. Saimme pöytiin paljon kauniita, mutta luonnonläheiseen tyyliin sopivia rentoja kukka-asetelmia varsin edullisesti. Kukat olivat siis erilaisissa ja erikorkuisissa lasipulloissa ja purkeissa, ja niitä oli paljon! Pulloja ja purkkeja lainattiin vanhemmilta (esim. vanhan ajan patenttipulloja) ja kerättiin itse, eli niistä ei tarvinnut maksaa mitään. Jos koristeita alkaa haalimaan kokoon ajoissa ja on valmis ostamaan käytettynä ja tekemään itse, ei budjetin välttämättä tarvitse olla kovinkaan iso. Varsinkin jos kaiken mahdollisen laittaa uudelleen myyntiin häiden jälkeen! Mun mielestä tuo tila ei ole koristelujen näkökulmasta ollenkaan huono. Se on sopivan neutraali, jotta monenlaiset koristeet näyttävät kivoille ja tilasta saa tehtyä juuri teidän näköisen. Tietysti koristeluita "tarvitaan" enemmän kuin vaikkapa johonkin hienoon kartanoon, eli ehkä kannattaa enemmänkin miettiä sitä, onko itse sitä tyyppiä, että nauttiin koristelujen tekemisestä ja suunnittelusta. Jos ei, ja kuitenkin haluaa kauniin juhlatilan, on ehkä parempi valita valmis paketti, vaikka se tulisikin kalliimmaksi. Tässä pari nopeasti etsittyä referenssikuvaa katon koristelusta: http://www.pinterest.com/pin/78390849735870796/ http://www.pinterest.com/pin/369787819374149005/ http://www.pinterest.com/pin/114982596708226587/ Ei nyt niinkään ehkä värimaailman puolesta, mutta jokin tuon tapainen koristelu voisi toimia tosi kivasti tuossa tilassa!

Onpa kyllä ihana puku! En tiedä uskaltaisinko silti tilata, jos palautusoikeutta ei ole...

Meille ei tullut onnittelukujaa, mutta kaikille lapsille oli varattu saippuakuplapullot, joita he saivat puhallella sekä ulkona pidetyn seremonian että myöhemminkin illan aikana. Ostin Tigerista ihan tavallisen kokoiset ja näköiset purkit ja päällystin ne erilaisilla papereilla. Tuli mielestäni kivan näköiset ja pienet vieraat tuntuivat tykkäävän. Tietysti pienet pullot ovat kätevämmät, jos niitä pitää varata koko juhlaväelle, mutta muuten nuo Tigerin kuplat olivat ihan hyvä diili - kolmen pullon paketti maksoi kaksi euroa ja pullot ovat riittoisampia kuin askartelukaupoissa myytävät pienet pullot. Tämä siis vinkkinä, jos joku muukaan ei innostu sydämen tai hääkakun mallisista pikkupulloista!

Sama suositus minullakin! En ole koskaan aiemmin ollut meikattavana ja Jaana teki todella kauniin ja kestävän meikin. Hän myös rohkaisi minua valitsemaan kahdesta ehdottamastani meikkityylistä näyttävämmän, mihin olin lopulta tosi tyytyväinen. Oli uskomatonta nähdä miten hyvältä voi näyttää kun ammattilainen tekee meikin. Töölössä sijaitseva Huili-tila oli myös ihana paikka valmistautumiseen ja saimme samasta paikasta kampaukset ja meikit koko porukalle.

Minulla oli puvussa pitkä kokopitsinen laahus. Alunperin en todellakaan aikonut hankkia laahuksellista pukua, mutta tähän ihastuin ja se oli saatava, vaikka suunnitelmana oli ollut helppo ja huoleton puku. Kannoin laahusta rannelenkistä käytännössä koko juhlan ajan ja yllätyin, miten vaivattomalta se lopulta tuntuikaan. Pari kertaa laahus meinasi jäädä kiinni johonkin kynnykseen tai ovinkarmiin, mutta säilyi ehjänä ja yllättävän puhtaanakin, oikeastaan puvun helma näytti paljon likaisemmalta kuin laahus! Tanssiessa laahuksesta oli oikeastaan vain "hyötyä" - sitä oli hauska heilutella ja se näytti kauniille myös valssin aikana, kun se oli kiinnitetty ylös ranteeseen.

Se pystynkö rentoutumaan juhlassa kaiken suunnittelun ja höösäyksen jälkeen jännitti minuakin etukäteen. En kuitenkaan varsinaisesti stressannut hääpäivänä (kaikki järjestelyt oli tehty etukäteen ja hommat delegoitu muille), mutta olin kyllä ennen seremoniaa ja juhlan alkua aika jännittyneessä tilassa. Juhlan aikana kaikki jännitys vähitellen sitten hävisi ja mitä pidemmälle ilta kului, sitä rennompaa ja hauskempaa oli (ja loppuillasta tanssilattialla aivan erityisen hauskaa!). Jännitys oli enemmänkin sellaista yleistä jännitystilaa kuin minkään yksittäisen asian jännittämistä, vaikka saimme kyllä pelätä sadetta ulkoilmaseremoniamme takia aikalailla viime metreille asti.

Ei tunnu... Hurjasti meni aikaa ja rahaakin ihan tarpeeksi, mutta häitä oli ihana suunnitella ja lopulta kaikki meni älyttömän hyvin, juhla oli ikimuistoinen ja vieraat tuntuivat viihtyvän erinomaisesti. Eli ehdottomasti kaiken panostuksen arvoista! Koristelutkin onnistuivat tosi hyvin ja olen tyytyväinen, että panostimme niidenkin suunnitteluun, tosin enemmän ajallisesti kuin rahallisesti, koska suuri osa tehtiin itse, lainattiin tai hankittiin käytettynä. Meitä myös muistettiin upeilla esityksillä, puheilla, itse tehdyillä lahjoilla ja korteilla, eli vieraatkin olivat panostaneet juhlaan paljon enemmän kuin olisimme ikinä osanneet odottaa! Se, että niin moni läheinen oli nähnyt vaivaa, tuntui tosi hienolta ja häkellyttävältäkin, vaikka tietysti tiesimme, että meillä on ihania ystäviä ja sukulaisia. Vaikka kyse oli periaatteessa vain yhdestä päivästä niin itse nautin kyllä myös suunnittelusta ja jälkifiilistelystä niin paljon, että ei voi sanoa, että kaikki olisi tehty vain yhden päivän takia. Varmasti jotkut yksittäiset jutut olivat "turhia" ja vähemmälläkin suunnittelulla olisi tullut kiva juhla, mutta yhtään ei harmita ajankäyttö ja rahanmeno.

Minulla oli päälläni ns. "puoli"merenneitopuku, jossa oli pitkä pitsinen laahus. Puvun alla minulla oli yksivanteinen alushame ja lantion yli ylettyvä muotoileva alusasu. Juhlapaikan vessat olivat kaikki pieniä koppeja ja täältä luettu vinkki helmojen sullomisesta vanteen sisään pelasti kyllä munkin vessareissuni! Eli toimi hyvin, ja pärjäsin vaikka menkatkin sattuivat kivasti juuri hääpäivälle. Stay-upit olivat myös hyvä valinta, suosittelen. Itse suoristelin alusasun ja helmat.

Kiitos Hanoi! Meidän juhlamme kuvaa Denis Heimonen: http://nisik.fi/ Hänen tuoreita kuviaan löytyy myös Vaimomatskua-blogista: http://vaimoksi2014.blogspot.fi/ (olen käynyt niitä sieltä vakoilemasta nyt kun omat juhlamme lähestyvät kovaa vauhtia...) Vielä en voi siis häntä suositella muutoin kuin portfolion perusteella, mutta ajattelin kyllä jakaa tällä foorumilla sitten kokemuksemme, kunhan häämme on juhlittu ja kuvat ovat valmiit. Odotukset ovat ainakin kovat! Yhteydenpito ennen juhlia on toiminut hyvin ja esimerkiksi kaikkiin viesteihini olen saanut vastaukset todella pikaisesti. Toivottavasti löydät hyvän kuvaajan, oli se sitten Denis tai joku muu!

▲ Heh, meille on tulossa pöytiin pitsiliinoja ja origamikurkia... Mutta mitään varsinaista teemaa ei edes haluttu, enkä ole ajatellut että nämä olisivat jotenkin ristiriidassa keskenään. Ainakin koekattaus näytti omaan silmääni hyvältä, mutta meidän maku onkin ennemmin boheemi kuin säntillinen.

▲ Meidän kutsuissa ei ainakaan lukenut kutsu-sanaa missään kohdassa erikseen. Tosin kutsu olikin yksiosainen (ja yksipuolinen) kortti, eli erillistä kansilehteä ei ollut. Kutsu alkoi yksinkertaisesti toivotuksella tulla todistamaan tärkeää päiväämme ja ihan hyvin tuntui viesti menneen perille.

Kuvaajan valintaan sai kyllä käytettyä aikaa... Itse tein niin, että katsoin ensin kuvaajien portfolioita. Jos kuvat näyttivät hyviltä, katsoin hinnat ja muut ehdot, eli tuntimäärät, missä muodossa kuvat toimitetaan ym. Näin alkoi muodostua lista, josta karsittiin pois meille liian kalliit kuvaajat. Alunperin etsimme kuvaajaa potretteihin ja juhlaan eli vertailin nimenomaan näitä hintoja. Ihan tarkkaa tuntimäärää ei ollut tiedossa, mutta muistaakseni suurimman osan sivuilta löytyi kyllä hinta-arvio nimenomaan tällaiseen kuvaukseen, joka taitaa olla se suosituin. Kaikki eivät tosin ilmoita mitään hintoja sivuillaan... Tarjouspyyntöjä emme lopulta lähettäneet, kun sopiva kuvaaja löytyi niistä, jotka kertoivat netissä hintansa. Lopulta valinta ei ollut kovin vaikea, sillä löysimme sellaisen kuvaajan, jonka kuvat säväyttivät (jopa enemmän kuin joidenkin kalliimpien kuvaajien!), ja jolla oli varsin kilpailukykyiset hinnat. Onneksi hän oli vapaana toivomallemme päivälle! Varasimme häneltä siis potrettien ja juhlan kuvauksen hintaan 850 euroa (pk-seudulla). Myöhemmin talvella muutimme varauksen koko päivän (n. 12 h) kuvaukseen, jolloin hinta nousi 1000 euroon. Tuntihinta siis riippuu paljon siitäkin, kuinka pitkän kuvauksen haluaa! Lisätunnit eivät yleensä enää ole yhtä kalliita. Kokemuksia pääsen kertomaan jo aivan kohtapuolin, hui! Olen aika luottavaisin mielin, vaikka tietysti tässä kohtaa lähes kaikki häiden osa-alueet ovat alkaneet jännittää...! Toivottavasti oli nappivalinta.

Teetimme sormukset Papajassa, jota onkin tässä ketjussa jo kehuttu muutamaan otteeseen. Kiitos aiemmille kommentoijille hyvästä vinkistä - voin yhtyä kehuihin! Kysyimme lopulta tarjoukset vain kahdesta paikasta, ensin AU3 Kultasepiltä ja sitten Papajasta. Molemmissa saimme ihan hyvää palvelua, mutta Papajan Anneli tuntui heti ottavan projektin omakseen ja saimme heti alustavan hinta-arvion ja n. viikkoa myöhemmin luonnokset sormuksista sähköpostiin. Lisäksi Anneli tilasi minulle nähtäväksi erilaisia toiveideni mukaisia kiviä, joista onneksi löytyikin ihan täydellinen! Ja jos hinnasta jotain mainitsee... AU3 kultasepillä sormusten työn hinta arvioitiin lähes puolet kalliimmaksi kuin Papajassa! Olin ihmeissäni hinta-arviosta, koska olin lukenut täältä hieman kokemuksia teetettyjen sormusten hinnoista, ja arvio tuntui niihin nähden tosi kovalta. Onneksi emme luovuttaneet vaan kysyimme vielä toisestakin paikasta, se näköjään kannattaa!

Hyvä harjoitella hääkuvausta joidenkin häissä Täytyyhän ne harjoitteluvirheet joidenkin kuviin ujuttaa... Missähän kuvaajat sitten harjoittelisivat, jos eivät oikeissa häissä? Jokaiselle jotkut häät ovat ne ensimmäiset. Mielestäni tämä kuulostaa oikein hyvälle ratkaisulle - kuvaaja saa kokemusta ja pienen palkan ja te puolestaan kuvia edullisesti. Meille tulee 1000 euroa laskuttava ammattilainen, koska halusimme panostaa kuviin ja meille oli tärkeä saada vertailla portfolioita. Ymmärrän silti hyvin, että kaikki eivät halua käyttää kuvaukseen yhtä paljon rahaa ja uskon, että myös valokuvausta opiskeleva osaa ottaa oikein kelvollisia, ellei jopa erinomaisia kuvia!