elokuinenmorsian

Halusin tännekin tulla kertomaan viimeisimmästä käynnistäni Muotitalo Tyynelässä ja pakko aloittaa sillä, että eroa aiemmalla että tällä oli kuin yöllä ja päivällä. Minua vastassa odotti iloinen, puhelias ja avulias nainen, joka osoittautuikin yhdeksi omistajista. Oloni oli hänen seurassaan kotoisa ja tervetullut. Meidät otettiin hyvin vastaan ja myyjä vastaili kaikkiin kysymyksiimme ja pohdintoihimme olivat ne sitten laahuksen ylösnostaminen tai hyvät kuvauskulmat mekon kanssa. Myöskin aiemmassa tekstissäni mainitsema myyjä oli paikalla liikkeessä, mutta hän vaikutti tällä kertaa iloiselta ja hymyilevältä. Uskon viime kerran tuntemuksiini siis olleen syynä myöskin myyjä huono päivä tms. Meidän jokaisen kohdalle kun välillä sattuvat inhimilliset tunteet. 2/3 kerran perusteella suosittelen siis liikettä kaikille lämmöllä. Liikkeen omistaja on yksityisyrittäjä, joka tietää asiakkaiden arvon ja haluaakin tarjota asiakkailleen parasta.

Kirjoitinkin juuri Muotitalo Tyynelästä blogiini tekstin, jossa halusin varoittaa muita morsiamia (http://elokuinenmorsian.blogspot.fi/2013/12/muotitalo-tyynela-lukekaa-varoitus.html). Myyjä oli varmastikin sama ulkomaalaistaustainen nainen, hieman pyöreä ja todella tympeä minua kohtaan. Ensimmäisellä kerralla käydessäni liikkeessä sain todella mukavan vastaanoton ja myyjä vaikutti mukavalta, mutta kun erehdyin toisen kerran menemään liikkeeseen niin kohtelu oli todella pöyristyttävää. Seuraavat kopioitu blogistani: "--Saapuessani liikkeeseen seisoi sama myyjä, kuin lauantaina hieman tympeästi vastassa ja kaivoi 2 jo sovittamaani mekkoa esiin sekä vain yhden uuden, vaikka kauppa oli täynnä mekkoja. Sovitin ensin nämä kaksi muuta ennen mahdollista the mekkoa ja myyjän käytös näitä sovittaessa toi minulle inhottavan olon. Kehuessani mekkoja kauniiksi ja kuinka päätös olisi vaikea hän vain tokaisee päättäväisesti sen "the mekon" olevan paljon parempi minulla eikä päätös ole vaikea. Yksi sovittamistani mekoista oli myös pienehkö päälläni ja myyjä KIELSI minua katsomasta taakse, vaikka olisin halunnut nähdä miltä laahus näyttää. Muutenkin myyjä puuskutti äänekkäästi pukiessaan mekkoja päälleni ja en kauaa niitä ehtinyt ihastella vaan tuntui, että minua hoputettiin. Viimeinen oljenkorsi oli kun puimme päälleni "the mekon" ja astelin peilin eteen. Kerroin myyjälle tässä vaiheessa, että luulen sen olevan tämä mekko, mutta haluaisin tulla vielä kolmannen kerran paikalle, jotta äitinikin pääsee antamaan "siunauksensa". Tähän myyjä äänekkäästi huokaisu ja tokaisi "että kolmannen kerran". Pöyristyttävää! Tästä eteenpäin myyjä näytti vain hapanta naamaa ja kirjoitti jälleen mekon numerosarjan lapulle ylös. Tehdessäni lähtöä myyjä ja hänen harjoittelijansa(luulen olevan siskontyttö tms.) seisoivat vain tuijottamassa minua. Pudotin tässä vaiheessa kädestäni tuon lapun ja se lensi suoraan heidän jalkoihinsa. Myyjät eivät tehneet elettäkään nostaakseen lappua vaan kävin kumartelemassa heidän jalkojensa juuressa. Oloni oli todella nöyryytetty ja inhottava."