Hannukka

Prahan matkaa ollaan suunniteltu jo siitä alkaen kun alettiin seurustelemaan, minä vuosia sitten kaupunkiin rakastuneena ja siippa ei koskaan- käyneenä Mietittiin kohdetta ja meikäläisen äippä totesi että lähtisitte vihdoin sinne mistä ootte haaveillut Kaupunkireissu+tummat oluet+sanoinkuvaamattoman upea vanha kaupunki = meidän juttu ;D

Hmm...mielenkiintoisia mielipiteitä suuntaan ja toiseen! Tästä aiheesta huomaa kuinka voimakkaita tunteita matkan varrella alttarille saattaa tulla vastaan. Onko kenelläkään tullut aiheesta riitaa sukulaisten/puolison kanssa? Meillä vihkipappi on nainen. Mielestäni sillä ei ole mitään väliä mitä sukupuolta pappi on, tai minkä värinen tai kokoinen on. En ole itse asiassa tavannut vielä pappiamme mutta puhelimessa hän kuulosti todella mukavalta ja lämpimältä ihmiseltä. Käyn tällä hetkellä "riparia" ja kyseinen pappi on tulevan seurakuntani pappi ja ainoa kontaktini kirkkomaailmaan. Olen hurjan tyytyväinen että "ripittäjäni" sekä vihkijäni on nainen, tuntuu että hänen kanssa on helpompi puhua vaikeistakin asioista (kuin miehen?). Tästä aiheesta voikin jatkaa sitten toisessa ketjussa

Periaatteessa pidän oman nimeni mutta samalla myös mieheni... Meillä kun on sama sukunimi. Ei olla sulhoni kanssa keskenämme siis mitään sukua, sen verran yleinen nimi. Ja onko herättänyt hilpeyttä arvatkaas vaan...