Pakko kommentoida tähän alkuperäiseen aiheeseen... Seurustelin itse aiemmin 7 vuotta miehen(alun) kanssa, jonka olin tuntenut ala-asteelta saakka. Muutettiin yhteen, mentiin kihloihin ja sitä samaa. Kun kuitenkin hyvä ystäväni alkoi pari vuotta sitten suunnitella häitään totesin hänelle "ettei naimisiin meno ole ollenkaan mun juttu" ja "ei vois vähempää kiinnostaa mikään kutsujen askartelu" jne. Siis itselleni, hänen korttejaan väsäsin into piukassa Rupesi vähän mietityttämään, että miksei, siksihän sitä käytännössä kihloihin oltiin mentykin... No, siinä sitä sitten pähkäiltiin ja erohan siitä tuli. Ilmeisesti oltiin edetty suhteessa sen mukaan mitä meiltä odotettiin, ei sen mukaan miltä oikeesti tuntu. Mutta onnellisestihan tämä tarina loppuu Tapasin nykyisen sulhoni reilu vuosi sitten, ja kaikki vaan loksahti kohdalleen. Kosinta viime syksynä oli ihaninta ja romanttisinta mitä mulle on koskaan tapahtunut. Ja tahdon sanotaan 16.2.2008 Eli eli... Lukekaapa rivien välistä