Löysin muutaman ihanan runon, kun aloin etsimään kutsuumme runoa. Tässä pari J.H. Erkolta: Kaksin Kaks asteleepi nyt nuorukaista, tietysti tyttö ja poikanen. Ihailla kevätmaailmasta he tahtovat, - no arvaa sen. Parastaan luonto tehdä koittaa, maailma kukkii, linnut soittaa; nuo kaks ei nää, ei kuule muuta kuin kahta silmää ja yhtä suuta Sanattomasti Ei ne kysyneet toisiltansa: Rakastatkos? Rakastatkos? Ensi silmäyksestä heti toinen toistansa luokseen veti. Missä liikkuivat, siellä heillä linnut lauloivat kukkateillä. Missä toinen toisensa näki, siellä kevät, siellä käki. Ei ne kysyneet toisiltansa: Naitkos minut? Saankos sinut? Syli aukeni, toinen täytti, rakkauttansa työssä näytti. Missä yhtyivät, siellä koti, toinen toisensa tähden soti. Nainehiksi ne tiettiin mistä? - Hedelmistä, hedelmistä. Tämä viimeinen on Eino Leinon käsialaa. Me kuljemme kaikki kuin sumussa täällä Me kuljemme kaikki kuin sumussa täällä me kuulemme ääniä kuutamo-yön, me astumme hyllyvän sammalen päällä ja illan on varjoa ihmisen syön. Mut ääntä jos kaksi yhtehen laulaa yön helmassa toistansa huhuilevaa ja varjoa kaksi jos toistansa kaulaa - se sentään, se sentään on ihanaa!