Milou

Me saimme molemmat uudetvanhat sormukset: minun sormukseni teetettiin edesmenneen isoäitini vihkisormuksesta, sulhon molempien isoisien sormuksista. Sisään kaiverrettiin kaikkien ko. sormuksella avioituneiden nimikirjaimet ja vuosiluku, myös meidän. Saatiin siis sukusormukset... kihloihin lisättiin vielä oma hääpäivämme, kun noihin sukusormuksiin tuli vaan vuosi.

Sulhanen on merikapteeni, vaan niin siinä kävi ettei ollut vastustelemista kun sisään rynni hurjien merisrosvomimmien joukkio silmäappuineen. : Sulhanen vietiin, ja minä sain mieluisen tehtävän: yleisö antoi kymmmenen sanaa, joiden pohjalta minun tuli keksiä rakkasuruno sulholle. Pianisti jamitteli jazzailen kun kirjoittelin, tunnelma oli mukava ja runosta tuli aikas hyvä vaikka itse sanonkin. No, sieltähän se sulho tulikin, ja perässä koko rosvojoukko köytettynä.... kyllä kaikillal oli hauskaa! ;D

Minä olen ehdottomasti istumajärjestyksen puolella! Oltiin viime kesänä häissä, joissa stä ei oltu tehty ja jouduimme opiskeukavereina hieman nolosti istumaan paraatipaikalle - se kun oli ainoa vapaana oleva pöytä... häissä, joissa istumajärjestys on ollut olen puolestaan aina päässyt todella hauskaan seuraan: hääpari on osannut sopivasti yhdistellä vanhoja tuttuja, sosiaalisia persoonia ja uusia kasvoja samoihin pöytiin. Mitä omiin häihimme tulee, niin minusta istumajärjestyksen suunnittelu on yksin hauskimmista itse juhlaan liittyvistä jutuista! On tosi viihdyttävää miettiä, ketkä vieraistamme sopisivat toisilleen juttuseuraksi, ja tällä tavoin voimme tutustuttaa sukuja ja kavereita toisiiinsa luonnollisesti. Tähän liittyy myös loistava tutustumisleikki, jonka olen kehitellyt vieraideni pään menoksi, se saa kyllä kielenkannat irtoamaan...