Hea

Rouva
  • Content count

    37
  • Joined

  • Last visited

About Hea

  • Rank
    Juniori

Profile Information

  • Gender
    Not Telling
  1. Varmaan se kun kirkon ovet aukenivat, tulin isän kanssa sisälle ja näin sulhasen ja hän näki minut. Se oli ihan kuin jostain elokuvasta.
  2. Olin rento aamulla kampaajalla ja meikkaajalla sekä valokuvauksessa. Sen jälkeen jännitin kirkossa ja hääjuhlan alussa. Pidimme sulhasen kanssa pienen tervetuliaispuheen juhlan aluksi, mikä taisi laukaista sekä meidän jännityksen että rentouttaa juhlien tunnelmaa. Suosittelen sanomaan edes muutaman sanan, vaikka "kiitos että tulitte ja tervetuloa" jos ei muuta irtoa.
  3. Todella, todella huonosti - ehkä 3 tuntia. Hääviikolla nukuin 4-5 tuntia yössä (polttareiden jälkeen 7 tuntia, morsiussauna rentoutti). Minkäs teet, kun jännitti ja odotin niin kovasti hääpäivää. Onneksi väsymys ei pilannut häitä, vaan jaksoin olla tolpillani melkein loppuun asti enkä edes sekoillut sanoissani hääparin tervetuliaispuheen aikana (yleensä väsyneenä muistini on todella huono ja pelkäsin, etten muista yhtään, mitä piti sanoa).
  4. Kaksi asiaa: tervetuliaismalja onnittelujen jälkeen (ei ennen niitä) ja häävalssin jälkeiset tanssikappaleet eri järjestykseen (siten, että tulisi paritansseja myös vielä iltapalan jälkeen). Noh, nämä nyt olivat sellaisia seikkoja, jotka huomasi vasta hääpäivänä. Pappi vaihtui sairastapauksen vuoksi muutamaa päivää ennen häitä ja kaason puvun vetoketju hajosi hääpäivän aamuna. Näiden jälkeen hääjuhlassa sattuneet pienet mokat eivät eivät enää tuntuneet merkityksellisiltä ja kokonaisuutena häät olivat ihanat ja järkyttävästä väsymyksestä huolimatta meille jäi kasa mahtavia muistoja, paljon valokuvia sekä video.
  5. Miehen bravuuri meillä on valokuvistamme koottu n. 8 minuutin pituinen esitys. Ei siis powerpointilla vaan elokuvatyökalulla tehty. Siihen on mennyt aikaa kuvien ja taustamusiikin etsimisineen, valitsemisineen sekä esityksen kokoamisineen. Mutta ei miehen osallistuminen suinkaan tähän rajoitu, vaan mielipiteensä sanoo lähes kaikista asioista jne. Mies myös halusi hevoskyydin juhlapaikan pihaan, vaikka kirkosta lähdetäänkin omalla = hääautolla. (Ja mulla ei ollu mitään hevoskyytiä vastaan. ) Askartelut ja oman pukuni olen tehnyt ilman miehen apua (kutsukortit teki toinen kaasoista).
  6. Meillä vihkiminen klo 14 ja juhlapaikalla saa olla klo 24 saakka. Tuskin sen pidempään kukaan jaksaisikaan juhlia, ja halukkaat pääsevät helposti kävelemällä kaupungin keskustan jatkopaikkoihin. Ainoa ongelma on, miten saadaan kaikki hyvä musiikki mahtumaan klo 16-24 välille.
  7. Viikon. Ensimmäinen päivä menee matkustaessa hääpaikkakunnalle eli vanhempien luo. Sitten täytyy tehdä kaikki sellaiset jutut mitä ei voi täältä käsin tehdä kuten koekampaus ja -meikki, polttarit , juhlapaikan koristelun suunnittelu, äänentoiston testaus yms. ja sitten koristelu yms. Häiden jälkeen vapaata on kaksi päivää, joista toinen menee taas ajomatkaan takaisin kotiin. Onneksi sain kaikki kolmen kuukauden töistä kertyvät 6 lomapäivää keskitettyä hääviikolle. Miehellä tietysti sama homma. Kunhan vain ei raahaisi töitä matkalle, tarvitsee nimittäin lähinnä kannettavan tietokoneen...
  8. Valkoinen ja kulta. Idea lähti juhlapaikan värityksestä (voimakkaat värit sisustuksessa eli ei voi olla mikään kirkas pinkki -linja meillä). Mitään tiettyä valkoisen tai kullan sävyä ei olla käytetty joka kohdassa, eikä joka ikinen yksityiskohta ole teemavärityksen mukainen.
  9. Ilimottauvumpa oulutarten joukkoon mukkaan! Meillä on häät elokuun 2014 lopussa. Vihkiminen on alkuperäisen (asumme 600 km päässä) kotiseurakuntani kirkossa ja juhlat ravintola Arttelissa. Myös mies on suht läheltä Oulua kotoisin, joten pähkäiltyämme aikamme päädyimme kotiseutuhäihin nykyisellä asuinseudulla pidettävien häiden sijaan. Täällä olisi kyllä ollut parempi valikoima juhlapaikkoja, mutta hinnatkin sitten tyyriimmät. Artteli täytti tärkeimmät toiveet eli kulttuurihistoriallisesti arvokas vanha rakennus ja koko porukka (n. 90) mahtuu (silti) samaan tilaan. Nyt jälkeenpäin ajatellen myös sijainti lähellä keskustaa (mutta silti rauhallisella puistomaisella alueella) on hyvä juttu, koska vieraat voivat vaikka kävellä hotelliin hääjuhlan päätyttyä. (Alun perin ajateltiin siis maalaishäitä.)
  10. Osaako kukaan sanoa, millaista Islannissa on syyskuun lopussa? Olisiko sinne parempi matkustaa silloin vai kesällä, ja miten kesä-, heinä- ja elokuu eroavat toisistaan? Tai millainen on toukokuu?
  11. Oisko ollu kolmisen euroa kappale meidän itse askarrellut kutsukortit. Hintaa on kyllä hieman vaikea laskea, koska samoja materiaaleja on käytetty esim. hääpukuun (strassit) ja niitä on vielä jäljellä. Sitten vielä ykkösluokan postimerkit euron kappale, lisääpä muuten kummasti yhden kutsun hintaa. Omaa aikaa kutsujen askarteluun sen sijaan ei mennyt paljoa, koska kaaso väkräsi kannet kasaan ja itse laitoin vain tekstipaperin kansien väliin 2-puoleisella teipillä sekä sujautin kutsun ja juhlaohjesäännön kuoreen. Ja tietysti tulostamiseen meni aikaa ja mustetta.
  12. Minut yllätti vain se, miten moni antoi kihlajaislahjan. Jotenkin olin mieltänyt kihlautumisen "vain" minun ja mieheni väliseksi lupaukseksi avioliitosta ja luulin, että lahjoja tulee vasta sitten häissä. Kihlajaisemme olivat käytännössä sellaiset, että kerroimme vanhemmillemme, kun olimme kaikki koolla. Lahjoja alkoi tulla siis kihlajaisten jälkeen sekä vanhemmilta, sukulaisilta että kavereilta perheineen kun sana levisi.
  13. Vihjaisin miehelle alkukeväästä 2012, että olisi hyvä ajankohta kertoa kihlauksesta vanhemmille pääsiäisenä, kun olisimme kaikki, siis me + molempien vanhemmat koolla. Emme siis olleet tuolloin vielä kihloissa (yhdessä 4,5 v. ja saman katon alla 2,5 v.). Eräänä maaliskuisena lauantaina olin sitten tekemässä lounasta, ja salaattia valmistaessani mies tuli hellimään ja kysyi, lähdetäänkö kultasepänliikkeeseen. Eipä muuta kuin onnenkyyneleiden välistä soperrettu myöntävä vastaus ja äkkiä salaatti valmiiksi. Olin suunnitellut nököttäväni koko päivän tietokoneella proseminaarityön parissa, koska sen valmistumisella alkoi olla kiire, mutta kummasti sitä aikaa löytyikin sormuskaupassa käyntiin. Pyöräilimme muutaman sadan metrin matkan silloisen kotikylän ainoaan kultasepänliikkeeseen ja kaiverrusta odottaessa kävimme kahvilla ja piirakalla tien toisella puolella. (Piirakka oli kuivahtanutta. ) Kotona oli sitten pieni sormuksenpujotusseremonia. Pääsiäisenä yllätettiin vanhemmat. Kosinta oli mielestäni ihana, koska se oli miehen/meidän tyylinen arkisuudessaan ja yksinkertaisuudessaan. Olisin vaivautunut, jos mies olisi kosinut julkisella paikalla, ja esim. matkalla, uutena vuotena tai "121212"-tyyppisenä päivänä kosiminen olisi voinut tuntua liian kliseiseltä meidän tapauksessamme. Polvistumistakaan en kaivannut yhtään.
  14. Miksei?Niin no, ei kai vieraita voi velvoittaa askartelemaan? Se vasta toisi paineita Mutta jos jollain on ideoita, miten tällaisen pyynnön voisi ilmaista niin kertokaa toki Meilläkin toiveena ovat raha häämatkaa varten tai itse tehdyt lahjat. Kaikkein eniten arvostamme kuitenkin sitä, että meille tärkeät ihmiset tulevat paikalle; monella menee rahaa, aikaa ja vaivaa jo matkaan ja majoitukseen (suurin osa onkin tulossa ). Ilmaisimme toiveemme juhlaohjesäännössä näin: Lahjat ja niihin verrattavat hankinnat Toivomme, että tavaralahjojen antamisen sijaan kerrytätte häämatkakassaamme (tilinro). Arvostamme myös käsityötaitoisten vieraiden itse tekemiä käytännöllisiä lahjoja. Ennen kaikkea toivomme, että tulette paikalle juhlimaan tärkeää päiväämme kanssamme.
  15. Meillä mm. nämä säästökohteet: -Hääautona oma auto (tosin tulee kyllä hevonen + vaunut loppumatkalle ) -Teen itse hääjuhlan puvun (ja sukkanauhan) ja vihkipukuna äidin vanha hääpuku -Minulla äidin vanhat hääkengät -Sulhasella vuokrattu asukokonaisuus -Tavallinen vadelma-kermatäytekakku -Vieraat ostavat itse alkoholinsa tervetuliaismaljaa lukuun ottamatta -Laitan kynteni itse -Emme vaadi kaasoilta, bestmaneilta, morsiustytöltä ja sulhaspojalta mitään tietynlaista vaatetusta tai kampausta, joten kaikki avustajat hankkivat itse pukunsa ym. -Ei hääkarkkeja tms. (jokaiselle nätisti askarreltu ohjelma/pieni häälehti + paikkakortti muistoksi, ei muuta) -Ei dokumentaarista hääkuvausta, pelkät miljööpotretit ammattikuvaajalta, ei myöskään ammattivideointia -Ei kukkia pöytiin ja pöytien/juhlapaikan koristelussa hyödynnetään sieltä saatavia ja hintaan kuuluvia koristeita -Kaikki musiikki soitetaan Spotifysta -Ei tienvarsikylttejä -Kirkkoa ei tarvitse koristella mitenkään -Ei kalliita alusvaatteita, sormuksia tai muitakaan koruja -Ei maksullista/ulkopuolisilta tilattua ohjelmaa -En tarvitse huntua enkä alushametta -Valokuvauskopit tms. ekstrat ei tulis mieleenkään