Oih miten jännältä kuulostaa, Ewy! Mun venailu kelluu välinpitämättömyyden ja malttamattomuuden rajamailla. Kun tosissaan sovittiin se tämän vuoden marraskuu "takarajaksi" ja sekin oli kuulemma sellainen hyvin väljä "no tossa ajassa nyt varmasti ehtii" tyyppinen ratkaisu, vaikka miehellä selvästi oli mielessä joku päivä paljon lähempänä. Tää tuntuu olevan niin poissa mun käsistä niin en jotenkaan jaksa stressata (ihan niinkun se stressaaminen ennen tätä aikataulua olisi mitään auttanut ). Sormuksia kuulemma kattellaan ensi kuussa, kun mies on saanut yhden suuren koulu/työ projektin päätökseen. Varsinkin kun mies jo pienessä hiprakassa lipsautti että sillä on jo jotain suunnitelmia niin ei hirveästi huoleta. Mutta mitään en oleta, kaikki mun tänhetkisetkin arvailut on menny ihan pieleen. Olin esim aika varma että se kosisi ystävänpäivänä kun se jo monta kuukautta sitten kysyi milloinkas kyseinen päivä on, mutta nyt tiedän ettei se tässä ajassa ehdi enää jos sormuksiakin kattellaan vasta parin viikon päästä. Muutenkin oon varma että miehestä näkyy kilometrin päähän jo monta viikkoa ennen kuin se tapahtuu, se ei osaa piilottaa tälläisiä juttuja . Ainiin ja unohtu kokonaan se miksi alunperin piti kirjoittaa! Kaikki, siis ihan kaikki tuntuvat meneen kihloihin nyt riippumatta iästä ja suhteen pituudesta. Viisi jos tarkkoja ollaan. Yksi tuttukin meni kihloihin muutama kuukausi seurusteltuaan ja naimisiin ensi kesänä kun rimaa hipoen on vuosi tuntemista tullut täyteen. Ja ikää se just ja just yli 20. Täytyy myöntää oma rajoittuneisuuteni etten ehkä ihan täysin ymmärrä miksi pitää niin älyttömällä kiireellä avioitua, mutta eihän se tietenkään ole multa pois.