1223

törmäsin eräissä bileissa hauskaan ideaan, joka soveltuisi myös polttareihin hauskaksi peliksi: eli ostetaan kaupasta rinkeleitä tai donitseja (olennaista, että syötävää ja reikä keskellä). Pujotetaan rei'ästä naru läpi ja laitetaan roikkumaan kattoon. Tehtävänä on syödä käsiä käyttämättä tämä rinkeli/donitsi.

Itse olen pari kertaa kaasona ollessani käyttänyt apteekista saatavia silmälappuja: http://www.yliopistonapteekki.fi/fi/apteekkipalvelut/tuotteet/pages/product.aspx?pagetype=1&catalog=yasalescatalog&productid=231423%28yabasecatalog%29 . noissa on se hyvä puoli, että kun laittaa päälle esim. aurinkolasit, niin eivät näy ulospäin. Samaten nuo päässä pystyy tekemään erilaisia juttuja kuin esim. huivi päässä (meillä yksi morsian ollut mm. parturissa tuollaiset silmillä, kun ei haluttu, että hän näkee lopputulosta liian aikaisin). Samaten noissa ei ole sellaista putoamisen riskiä kuin esim. huivissa on ja pimentävät kunnolla.

Yksi halpa peli on seuraava: 1) Valitaan yksi pelinjohtaja, joka ei muuten osallistu 2) Hankitaan sitruunoita osallistujen verran ja pelinjohtaja kirjoittaa jokaisen osallistujan nimen tussilla yhteen sitruunaan. 3) Osallistujilta sidotaan silmät ja heille kerrotaan, että heille annetaan käteen sitruuna, johon heidän on tutustuttava ja he saavat esim. 5 min aikaa tutustua niihin. (Pelinjohtaja antaa jokaiselle sitruunan, jossa on hänen nimensä, mutta osallistujat eivät tätä tiedä) 4) Kun määräaika on kulunut, kerätään sitruunat pois ja pelinjohtaja piilottaa ne (tai laittaa astiaan, jos halutaan nopeammin selvitä) 5) Tämän jälkeen etsitään sitruunat (tai jokainen ottaa asiasta yhden sitruunan, jos ovat astiasas) 6) Jokainen tunnustelee löytämäänsä/saamaansa sitruunaa ja jos se ei ole oma, vaihtaa sen jonkun kanssa. 7) Kun kaikki ovat sitä mieltä, että heillä on omat sitruuna, osallistujat ilmoittavat, että "valmis", jolloin pelinjohtaja kertoo, onko jokaisella oikea sitruuna vai ei. Jos ei ole pelinjohtaja sanoo vain, että ei ole oikein ja hommaa jatketaan, kunnes kaikki ovat löytäneet omansa (jos halutaan nopeuttaa, pelinjohtaja kertoo, keillä on oikein ja keillä ei) 8) Kun kaikki ovat valmiina, jokainen saa ottaa siteen silmiltään. Peli voidaan tehdä myös niin, että osallistujia on vain morsian ja hän tunnustelee yhtä sitruunaa ja se sitten sekotetaan muiden joukkoon ja hän etsii sen niistä tunnustelemalla.

Itse sekä morsiamena olleena että nyt myöhemmin kaason roolissa annan pari vinkkiä, joita ei ole vielä tullut. Jos kaikki ihmiset eivät ole facebookissa, yksi hyvä tapa sopia aikataulu on supli.com -palvelu. Esimerkiksi omalla kohdallani ollessani morsian minulta kysyttiin vapaat viikonloput ja sitten niistä tuon palvelun avulla sopivat kaaso+vieraat ajankohdan. Tämä ajankohta kerrottiin puolisolleni, mutta ei minulle, koska pidän yllätyksistä. Puolison apua kannattaa käyttää esim. aikataulujen varmisteluissa, ettei hän vahingossa suunnittele jotain samaan aikaan ja huolehtii siitä, ettei morsiankaan suunnittele mitään, jos morsian ei tiedä päivää etukäteen. Sitten muuta: Jos kaikki polttarivieraat eivät ole tuttuja keskenään, kannattaa kaikkien suhteita ja muita kysellä monessa vaiheessa ja kysyä tyyliin "tunteeko kukaan alan X ihmistä", jotta saisi jotain juttuja listahintoja halvemmalla. Sitten yksi asia: varaa joka ikinen tavara valmiiksi ja tee lista jokaista esinettä myöten. Merkitse myös listaan kenen vastuulla on hoitaa mikäkin esine. Olen ollut vieraana polttareissa, joissa esim. piknik-vilttiä ei ollut lainkaan, kun kolme eri ihmistä luulivat, että jonkun toisen tehtävä on tuoda. Samanlaisia unohduksia on käynyt mm. saksien ja muun pientavaran kanssa. Ja silloin, ku niitä tarvitaan, ei tietenkään mitään kauppaa tms. ole lähellä josta saisi ostettua sen unohtuneen esineen.

Mulla oli aikoinaan ainoat ei-asiat: minkään kauppaaminen tuntemattomille ja räkäkänniin juottaminen.

Minulla oli aivan mahtavat polttarit ja tässäpä olisi kertomus niiden kulusta: Aamulla herään klo: 09.00 ja mieheni antaa minulle kirjekuoren. Avaan sen ja siellä on silmälaput, lasten leikkikäsiraudat ja kirje. Kirjeessä sanotaan seuraavaa: ”Hei! Kuten arvaatkin, sinulla on tänään polttarit. Syö tukeva aamiainen ja pue oma vanhojentanssipukusi päällesi. Laita myös pukuun kuuluvat kengät, alushameet ja hanskat. Voit pakata pukuusi kuuluvaan pikkupussukkaan tarvitsemasi tavarat. Tämän jälkeen tule silmät sidottuna ja kädet seläntakana käsiraudoilla kytkettynä parkkipaikalle klo: 10.00.” Tämän jälkeen minulle tuli superkiire. Onneksi mieheni oli kattanut minulle aamupalan valmiiksi, joten sain sen nopeasti alas. Kiire johtui lähinnä tuosta pukeutumisesta, sillä tarvitsin siihen mieheni apua nyörityksen kanssa, eikä puku muutenkaan ollut niitä helpoimpia puettavia. No, sain onneksi puvun ajoissa päälleni ja silmälaput silmilleni. Mieheni kiinnitti käteni vielä seläntaakse niillä leikkikäsiraudoilla ja talutti minut aluksi hissiin ja siitä sitten ulos (voitte arvata, että ei ole helppoa kävellä sokkona ja kädet seläntakana 8 sentin piikkikoroilla, vaikka toinen taluttaa ja tukee). Ulkona mieheni luovutti minut kaasoni hoteisiin, joka talutti minut saman tien autoon ja matka kohti tuntematonta alkoi. Perillä minut otetaan ulos autosta, side pois silmiltäni ja käsiraudat irroitetaan. Näen samalla ekaa kertaa polttariseurueeni, johon kuuluu kaasoni lisäksi 5 parasta ystävääni. Paikan päällä on vossikka ja pääsen vossikka-ajelulle ympäri kotikaupunkiani. Tämän jälkeen autolla saan takaisin ”matkavarustukseni”, kuten kaasoni sitä nimitti eli silmälaput silmille ja käsiraudat ranteisiin seläntaakse. Tämä siirtymä on lyhyt ja päädymme satamaan, josta lähdemme sisävesiristeilylle. Risteilyn jälkeen seuraavana etappina on puisto, jossa olemme piknikillä ja piknillä saan tunnistaa eri viini- ja suklaalaatuja silmät sidottuna. Lisäksi pelaamme mölkkyä. Piknikin jälkeen taas matkavarustus päälle ja autolla eteenpäin. Seuraava pysäkkimme on jousiammuntarata, jossa pääsen kokeilemaan jousiammuntaa, joka on todella hauskaa. Matkavarus päälle ja eteenpäin. Seuraavassa paikassa en saa heti silmälappuja pois, vaan minua talutetaan eteenpäin ja arvaan hajun perusteella, että olemme hevostallilla. Kun saan taas nähdä, on edessäni hevonen ja minulle kerrotaan, että pääsen ratsastamaan. Ihmettelin tätä kovin, sillä asuni ei oikein soveltunut ratsastamiseen. Huomasin seuraavaksi, että hevonen satuloitiin naistensatulalla, joten tajusin, että voisin ratsastaa tässä puvussa. Vaikka minulla oli runsaasti ratsastuskokemusta aiemmin, en ollut koskaan ennen ratsastanut naistensatulassa. Se oli aivan huippua! Voisin lähteä koskavain uudestaan. Jälleen eteenpäin. Kun seuraavan kerran näen muuta kuin mustaa, huomaan, että olemme erään ystäväni kesämökillä, jossa ruokailemme oikein pitkän kaavan mukaan. Ruokailun jälkeen silmäni sidotaan taas ja oletan, että lähdemme jonnekin. Näin ei asia kuitenkaan, vaan pukuani aletaan riisumaan päältäni ja minut puetaan uudestaan sekä istutetaan tuolille. Jalkani pujotetaan ikään kuin johonkin tiukkaan säkkiin ja ihmettelen kovin, mikä asu tämä on, kun en voi todennäköisesti edes kävellä tässä. Lisäksi saan olkaimettomat bikinin yläosat päälleni. Kun silmäside poistetaan, huomaan, että minut on puettu merenneidoksi. Alaosa oli siis sellainen kireä, pitkä kangassuikale, jonka päässä oli pyrstö, joka oli jotain muovia tms. Tämän jälkeen kaaso nappasi minut kantoon (olen pieni juuri ja juuri 160 cm pitkä ja kaasoni on yli 180, joten kantaminen onnistui helposti) ja vei minut laiturille, josta pulahdin uimaan. Myös muu polttariseurueeni tuli uiskentelemaan. Tuollainen merenneitohäntä päällä oli yllättävänkin helppoa uida, potki vain kummallakin jalalla yhtaikaa ”sukelluspotkuja”. Uimareissun jälkeen kaasoni kantoi minut saunaan, jossa teimme morsiustaikoja. Lisäksi pääsin käymään vielä pari kertaa uimassa merenneitona. Saunan jälkeen pääsin eroon merenneitoasusta ja sain päälle normaalit bikinit. Seuraavaksi vuorossa ovat lettukestit ja illasta vielä lautapelejä ennen nukkumaanmenoa. Aamulla polttarini ovat ohi ja pääsen takaisin kotiin.