Raitaa

Nii ja edellisessä pitkässä vuodatusviestissä unohdin mainita meidän mielestäni eeppisimmän somisteen, eli yhtenäisyysmaalauksen! Lainaan itseäni persoonallisien ideoiden ketjusta:

Meillä oli sisääntulomarssina Procol Harumin Whiter Shade of Palen intro-osa (joka on riittävän pitkä, joten kyllä siinä kerkeää marssia). Poistumismarssina oli Totoro-elokuvan alkutunnari, englanniksi nimeltään Stroll ja japaniksi Sanpo.

Nostan ketjun ja kopsaan oman ratkaisuni em. pulmaan, jota me jouduttiin sulhon kanssa ratkomaan. Meillä oli siis live-musiikkia paikassa, jonne sähköjä ei saa vedettyä mistään pistokkeesta: Eli mikillä saatiin puhe ja laulu (sekä akustinen kitara) kuuluviin ja lisäksi oli sähkökitara. Aggregaatti oli pieni kannettava malli ja suht. hiljainen, se vedettiin 15 metrin jatkojohdon päähän eikä sen hurina sitten kuulunut vihkipaikalle.

Tänään tuli lasku Pilotista ja voin kyllä edelleen olla vain tyytyväinen! Eli hinta tarjoilijoineen, baarimestareineen, liinoituksin, ruokineen, juomineen jäi ihan kohtuulliseksi, juhlat sujuivat jouhevasti ja palvelu sekä ruoka oli erinomaista. Isona plussana oli, että Pilottiin saa viedä paitsi omat juomat, myös siis omaa ruokaa (meillä esim kakut tuli omalta tekijältä ja sitten tietyt ruuat ostettiin muualta), mutta ne ruuat, mitä ostettiin Remarilta eli Pilotin cateringiltä, oli tosi herkullisia.

Mäpäs lähden tässä toissapäivänä ulkona vihittynä nostelen näitä ulkovihkimisketjuja. Tässä ketjussahan tuntuu olevan muutakin pohdintaa asian suhteen kuin pelkkään somistamiseen liittyvää... Taisin itse käyttää tätä ketjua ideoiden osalta, mutta silti esim. äänentoistoasia jouduttiin itse ratkomaan. Tärkein somistus oli maalien uusiminen tähän huvimajaan https://www.google.fi/maps/search/unholanniemen+huvimaja+kuopio/@62.8838258,27.7036159,3a,75y,90t/data=!3m9!1e2!3m6!1s-7rXuEROC0zI%2FUMJY5WiSX1I%2FAAAAAAAADP0%2Fd7N-gXIdPRU!2e4!3e12!6s%2F%2Flh6.googleusercontent.com%2F-7rXuEROC0zI%2FUMJY5WiSX1I%2FAAAAAAAADP0%2Fd7N-gXIdPRU%2Fs203-k-no%2F!7i2048!8i1367!4b1 Tälläiset pusukopit sijaitseva Kuopiossa niin syrjässä, että ovat yleensä täynnä erilaisia töherryksiä ja muutenkin ilkivallan kohteena, ompa yhdessä kuulema poltettu nuotiotakin puulattialla. Joten kahta vuorokautta ennen vihkimistä maalattiin sulhasen ja mun äidin kanssa tussaukset piiloon valkealla maalilla huvimajan valkeista osista (ruskeat osat olivat lähtökohtaisesti siistit). Tähän liittyy oma byrokratiansa, eli kaupungin kanssa täytyi kommunikoida, että saadaan oikea maali ym, lisäksi tälläiseen muitakin ihmisiä hyödyttävään toimintaan on mahdollista anoa talkooavustusta, joten se tehtiin myös. Sitten vaan isot "vasta maalattu!" kyltit useampaan kohtaan toiveena, että ihmiset pysyvät poissa hipelöimästä (ja töhrimästä!) tuoretta, siistiä maalipintaa. Mulla oli varattu pompomeja lähinnä siltä varalta, että jos tästä huolimatta joku onnistuu jotain sotkemaan huvimajalla, saadaan mahdolliset kirkkoveneet peittoon. Maalipinta säilyi siistinä ainakin tuon vaaditut pari päivää, joten pompomit sijoiteltiin sitten vapaammin. Lisäksi olin miettinyt organzan ostamista, jota olisi voinut käyttää myös rumien kohtien peittelyyn, mutta en sitten ostanut sitä ja hyvä niin, koska sille ei ollut tarvetta. Mietin myös huvimajalle johtavan polun rajaamista tai reunustamista jollain tavalla, yhtenä ideana tälläiset amppelikoukut http://www.clasohlson.com/fi/Lyhty--amppelikoukku/Pr406863000polun varrelle ja jotain nättiä roikkumaan. Idea hylättiin, koska maa on aika tiukkaa tuolla alueella ja noiden pystyttäminen olisi hankalaa (toimivat paremmin esim. nurmipohjalla).Jotkut lyhdyt voisivat olla myös kivat, mutta eivät toimi aurinkoisella kelillä. Polku siis jäi poluksi ja sitä reunustivat ihmiset, kun kävelimme huvimajalle ja pois. Mielestäni äänentoisto on ihan must ulkosalla, varsinkin, kun vieraita on vähän enemmän, eivätkä kaikki pääse aivan lähietäisyydelle. Tämä ratkottiin meillä siis vahvistimella, parilla mikillä ja virta tuli aggregaatista (joka vuokrattiin Gramolta).

Joo, mulla oli hääpäivänä perinteisemmän malliset takapuolen peittävät alushousut ja olkaimettomat liivit samaa sarjaa... Ajattelin, että jos/kun joutuu avustajien läsnäollessa pukeutumaan tai kaaso joutuu sukeltelemaan hameen helman alle, on kivempi, että takapuoli on piilossa eikä naamalla. Aamuyöstä hotellilla käytiin sulhasen kanssa hääsviitin saunassa ja vaihdoin sitten "rouva-alkkarit" eli strassistringit;)

Nostellaampa tälläistä vanhaa ketjua! Aika uskomaton tilanne ollut aloittajalla vuosia sitten. Istumajärestys tehdään mielestäni helpottamaan vieraiden elämään: Paikoista ei tarvitse "kilpailla". Kun istumajärjestys on laadittu, ei sitä tarvitse noudattaa orjallisesti. Esimerkiksi kaksi suhlasen sukulaista olivat vaihtaneet paikkojaan päikseen (eri pöytiin siis plaseerattu), ja hyvä, että näin tekivät, eli siten kaikessa hiljaisuudessa korjasivat meidän ilmeisesti vähän huonosti mietityt paikat. Lisäksi mietin lapsellisia pariskuntia plaseeratessani, että pitääkö parin istua vierekkäin ja sen yhden lapsen toisen vieressä (ja kumman vieressä?) vai istutanko lapsen vanhempiensa väliin. Valitsin jälkimmäisen ajatellen, että kyllähän he saavat sitten pöydässä säätää paikat mieleisekseen. Vapaan seurustelun aikana toiset pöydät tyhjenivät ja toisiin pöytiin vedettiin lisää tuoleja.

Olin niin positiivisesti yllättynyt! Etukäteen nimittäin hetkellisesti kadutti, että tuli kutsuttua lapset kanssa, ja että olisi pitänyt pitää häät vain aikuisille, mutta kun lähimmillä ja rakkaimmilla ystävillä on pieniä lapsia, joita he rakastavat ja haluavat heidät mukaan, en halunnut tehdä sitä heille. En ole erityisen lapsirakas ihminen. Meillä ei ollut edes mitään erityistä ohjelmaa järjestettynä perheen pienimille. Mutta meilläpä on erittäin hyväkäytöksisisä pienten lasten vanhempia, jotka lapsen purskahtaessa itkuun pikapikaa kiikuttavat piltin kauemmaksi kiukuttelemaan ja siten minimoivat häiriötekijät. Vain kerran jonkin hääohjelmanumeron aikana muistan kuulleeni piltin parahduksen ja ajatelleeni, että yllättävän vähän kyllä häiritsee. Eli kyllä lasten mukana olo oli vain positiivista: Ihania pikkutyttöjä tyllihamosissa, yhdellä vauvalla musta alaosa ja valkea yläosa aivan kuin äidillään, toinen tyttöpuolinen taapero oli kuulema todennut, että hänellä on samanalainen mekko kuin minulla, johon sitten kommentoin, että todellakin näin taitaa olla, koska pitäähän tytöillä olla hörhelöitä (oikeasti se mekko oli siis ihan erivärinen ja tyylinen).

- Häävalssina koreografioitu wieninvalssi (kuninkaalliseen tyyliin... Sofian ja Carl Philipin häissä tanssittiin myös wieniläinen) - Siviilivihkiminen, jonka seremonian olin itse suunnitellut (ei maailman omaperäisin, otin mallia pro-seremonioilta ja täältä foorumilta, mutta monelle monet häät kiertäneelle häävieraalle ainutlaatuinen siviilivihkiminen, kun ei ollut pelkkä maistraatin virallinen vihkikaava). - Mun häätyyli. Kaveri luonnehti sitä steampunk-posliininukeksi. Isä kommentoi, että ompa kalpeaksi meikatut kasovt (daa, posliini-iho). Meikkaaja otti kuvan työnsä ja sanoi, että kerrankin sai meikata jotakin, että kun normaalisti morsiamet haluaa olla niin luonnollisia, ihan kuin minä itse nyt töissä. - Yhtenäisyysmaalaus, jota käytettiin vihkipaikalla taustana. Maalattiin tätä akryylimaaleilla n. 70x80cm pinkopohjalle useampana sessiona sulhasen kanssa yhtäaikaisesti ilman varsinaista suunnitelmaa. Laitettiin vaan musiikkia soimaan, maalauksen sisältö muotoutui sitä maalatessa. Ainoastaan värit oli suunniteltu. - Energiajuomabaari, jonka tehtävä oli ensisijaisesti varmistaa, ettei morsiamelta lopu virta ennenaikaisesti. Oli tietty avoinna myös muille kofeiininarkeille vieraille. Sitten ehkä vähän vähemmän omaperäisiä, mutta ehkä ei ihan jokaisessa häissä olevia juttuja: - Avoin cocktailbaari, jossa oli tarjolla kahta suhlasen kanssa mietittyä (ei nyt täysin uniikkia) nimikkococktailia ja neljää klassikkodrinkkiä. - Kakkubuffet: 5 klassikkokakkua ja 1 sulhaskakku (jonka maut valkkasi sulhanen).

Olin skarppina häävalssiin asti, sen jälkeen annoin itselleni luvan nauttia baarin antimista. Olin hiprakassa varsinaisen hääjuhlan loputtua puolenyön maita, jatkoimme sitten "nuorten aikuisten vieraiden" kanssa hääjatkoille, jossa sai sitten rauhassa humaltua ilman tuomitsevia katseita. Tavoitteeni oli, että jaksan aamuyölle asti ja sulhasen ei tarvitse kantaa minua pois jatkopaikalta (ja että taksi ottaa kyytiin). Poistuttiin jatkopaikalta n. klo 4.30 neljän viimeisen vieraan kanssa yhtäaikaa, pystyin kävelemään vielä korkeilla koroilla taksiin ja jaksoin vielä aamusta nauttia hääyöstä (eli saunottiin hääsviitissä ja mitäsillonhääyönänytkuuluutehdäkään). Varsin sopiva humalatila siis, enkä ollut sen humalammassa kuin muutkaan jatkovieraat aamuyöstä (kaksi vierasta pyöritteli pitsalaatikkoa ihmetellen, miten se toimii ja miten sen saa kiinni).

Heli Pukin akvarellimaalauksen... Sulhanen oli hyväksyttänyt sen minulla ennen hankintaa joten oli mieleinen.

Sulhasen synttärit osui hääpäivälle, joten hän sai yhdistettynä huomenlahjana minulta etälaukaisimen, kunnon salaman ja verkkoadapterin järjestelmäkameraan (näitä hyödynnettiin sitten kyllä hääpäivänä meidän valokuvaussopessa, mutta niille tulee käyttöä myöhemminkin ja varsinkin salamasta sulhanen oli aidosti innoissaan ja mielissään, kun pääsee muutenkin sillä kuvailemaan).

Pystyin! Painettiin järjestelyiden suhteen min. 12 tuntisia päiviä suhasen ja seremoniamestarin kanssa torstaina ja perjantaina ja olin päättänyt, että nyt on kaikki järjestelyt tehty, mitään ei ole enää lauantaina tehtävissä, sitten homman on rullattava omalla painollaan ja enää ei oteta mistään stressiä. Hääaamuna olin laittanu kellon soimaan seiskalta (ihan niin pitkään en saanut jännitykseltä nukuttua), ja päivä lähti erittäin seesteisesti käyntiin: Syötiin sulhasen kanssa rauhallisesti aamupalaa, katottiin vähän telkkua... Ja samalla linjalla päivä jatkui. Ajoittain oli kyllä vähän muurahaisia pöksyissä ja perhosia vatsassa (sellasia jänskätysoireita siis). Mutta ihanasti pääsin rauhoittumaan ennen vihkimistä, kun köpöteltiin kaason kanssa kaksin vossikalla (no okei kuski oli kuskin pukilla) kiertoreittiä 30 minuuttia vihkipaikalle ja juteltiin niitä näitä tyttöjen juttuja (ihanaa morsian-kaasoaikaa). Aivan ajottain stressasin tietyistä aikatauluasioista, mistä välittömästi soimasin itseäni. Pääosin olin kyllä tosi rento ja pystyin nauttimaan ihmisistä, ohjelmasta ja tarjoilusta.

Meillä vanhempien valssina tanssittiin Kulkurin valssi, joka on suomalaisista valsseista mun oma suosikki, ja oisin kelpuuttanu omaksi häävalssiksikin.

Arvoin kulkurin valssin ja Johann Strauss nuoremman Tonava kaunoisen (An der schönen blauen Donau) välillä. Eka olisi valikoitunut, jos emme olisi oppineet tanssimaan wieninvalssia, mutta häitä edeltäneen hullun panostuksen ja rutistuksen ansioista meillä tanssittiin Carl Philipin ja Sofiankin valitsema nopeampi wieniläinen valssi Tonava kaunoisen soidessa. (Ja kulkurin valssi sitten seuraavana biisinä vanhempien kanssa).

Meillä Sea of Love, alkuperäinen Phil Phillips mutta paljon coveroitu. Pidämme erityisesti rosoisemmasta Tom Waitsin versiosta sekä minä tykkään Juno leffasoundtrackillä olevasta Cat Powerin versiosta.

Mä en muuten todistanut henkilöllisyyttäni mitenkään (vihkiminen siis virka-ajan ulkopuolella ulkona). edit: oonkohan mä oikeesti nyt sit naimisissa?

Tässä meidän vihkiseremonia (ulkosalla järven rannalla aurinkoisena elokuun päivänä), kesto oli n. 15-20min. Käytin suunnitelman pohjana pro-seremonioiden ohjetta esteettisesti tyydyttävästä vihkiseremoniasta: - Sisääntulo (jee, meillä oli livenä soitettu häämarssi) - Tervetulotoivotus ja lyhyt johdanto - Äitini luki seuraavat raamatunkohdat: "Saarnaajan kirjasta 4:9-12: Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstänsä hyvä palkka. Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa; mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös. Myös, jos kaksi makaa yhdessä, on heillä lämmin; mutta kuinka voisi yksinäisellä olla lämmin? Ja yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa. Eikä kolmisäinen lanka pian katkea. Sekä ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä 3:18: Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa." - Vihkikaavan minimiosa - Sormusseremonia - Livemusiikkia: (Sea of Love, alkuperin Phil Phillpsin biisi mutta runsaasti coveroitu) - Bestman luki Kahlil Gibranin runon "Rakastakaa mutta älkää tehkö rakkaudesta kahletta..." - Vihkitodistuksen allekirjoittaminen ja loppusanat eli puolisoiksi julistaminen vihkikaavasta - Suudelmat ja poistumismarssi

Ja nyt yli puoli vuotta myöhemmin eilen lauantaina siviilimenoin avioliittoon astuneena voin hehkutella, miten hyvin homma toimi Kuopion maistraatin kanssa (ja sääkin suosi!). Henkikirjoittajaksi valikoitui Heikki Saastamoinen, kommunikointi toimi, kerroin vaan sähköpostissa, että olen hahmotellut tälläisen seremonian (eli täytettä virallisen vihkikaavan ympärille), käykö, ja kuulema oli ihan ok. En toivonut varsinaista ylimääräistä puhetta henkikirjoittajalta, vaan hän ainoastaan hoiti seremonian kohdat "tervetulotoivotus ja lyhyt johdanto", ja tietty maistraatin vihkikaavan kohdat (ns. vihkikaavan minimiosa, sormusseremonia ja aviopuolisoiksi julistaminen), ja läheiset huolehtivat muista "täytteistä".

^^ Juuri eilen meidät vihittiin siviilimenoin ulkona virka-ajan ulkopuolella. Isäni saatti minut "puoliväliin" (polkua, ihmisten muodostamaa kujaa) ja sulhanen tuli puolimatkaan vastaan. Miksi tuo saatto olisi jotenkin kirkollisen vihkimisen erikoisoikeus? Saapi niitä perinteitä lainata. Kehuivat muuten siviilivihkiseremoniaamme (peruskaavan lisänä elävää musiikkia, tekstinpätkiä) piristävän erilaiseksi verrattuna kirkkohäihin.

Uuh, yläpeukkua täältä DotM:lle sinettivahan ja leimasimen käytöstä. Ihanuutta.

Itselläni morsiamena on kans seremoniamestari, joka tekee varmaan enemmän kuin kaaso, sit on varsinainen kaaso, sit on vielä "kukkaisneitoja ja rouvia" joille voi nakittaa jotain pikkuhommia... Itse taas olen muiden häissä ilman kaason titteliäkin ollut mm. koristelemassa juhlapaikkaa (en ees tiedä, missä varsinaiset kaasot oli, mutta selkeesti niillä on ollu jotain tärkeämpääkin tekemistä) ja järjestämässä polttareita ihan omasta halustani. Sekä omissani että em. häissä ei tilanne vaikuta tietääkseni epäselvältä missään muualla kuin kampaajalla, jossa kokoajan puhutaan neljästä kaasosta (kaaso yksi kammataan sillon ja sillon, kaaso kaksi sillon...) enkä ees jaksa korjata, että ainoastaan yksi on kaaso ja toinen on seremoniamestari ja kaksi muuta on kavereita eli hääseuruetta eli kukkaisneito ja kukkaisrouva...

Meillä sulhanen tekee ihan hirveesti! Työnjako on mennyt silleen, että mä käyn töissä ja tienaan rahat häiden kustantamiseen ja lisäksi oon keskittyny itseni laittamiseen hääkuntoon (tänään mä menin salille kun sulhanen jäi taittamaan taas yhtä kirjallista materiaalia visuaalisesti nätiksi). Sen ohella en oo sit jaksanu oikein mitään. Suunnitellu oon toki mutta sulhanen toteuttaa. Paitsi askartelun ne vaiheet, missä pitää liimata. Mä oon siinä parempi. Eli sulhanen leikkaa ja mä liimaan, kun askarrellaan(: Kuulostaapa mun osalta vähän diivailulta, mutta yhdessähän tätä hommaa on tehty. Sulhasen vastuualueita: - Visuaalisen ilmeen suunnittelu (fontit ym), kirjalliset materiaalit, taitto, kuvitus. Mä ehkä vastaan tekstien sisällöstä enemmän. - Puhelut pääosin (olen puhelinkammoinen), eli puhelimella yhteydenpito mm. cateringiin ja eräisiin muihin yhteistyötahoihin - Hääajoneuvot (2kpl) - Photo boothin rakentelu kokonaisuudessaan - Elävän musiikin järjestäminen - Kaivoi kaikki mahdolliset häävalokuvaajat ja pisteytti heidän portfolionsa, että yhessä sit valittiin parhaat pisteet saaneista mieleisin (jolla vielä aikoja)

^ Samaa mieltä ylläolevan kanssa, ei harvinaisuus vaan esteettisyys. Lukuja: Mun sukunimi nykyisenä nimenä 345, miehen sukunimi nykyisenä nimenä 980, tuleva yhteinen sukunimi nykyisenä nimenä 233, eli on joo kolmesta vaihtoehdosta harvinaisin, mutta erot ei ole mitenkään niin merkittäviä, että olisi vaikuttanut valintaan.

Tosi kurja kuulla Annas kun! Ihan kohtuuttomilla tavoilla läheisimmät ovat käyttäytyneet. Oisko tätä nimeä mahdollisuutta saada tietoon, ees yv:llä? Tiedän, ettei ihmisiä saa mustanmaalata netissä, mutta mulle iski karsee foliohattu päähän, ettei kyse oo just meidän kuvaajasta...