annie mee

Onpa teillä ens kesänäkin avioituvilla suunnitelmat jo pitkällä! Itsestä tuntuu että vasta alan heräillä tähän hommaan... Mua siis kosittiin nyt viimeksi vuoden vaihtuessa, ja sitten toukokuussa varattiin juhlapaikka ja kuukautta myöhemmin kirkko (tulivat silloin varattaviksi). Päivämäärästä ei tullut sitä mitä olin haaveillut, kun kaikki kivat juhlapaikat oli jo varattu, eli meille oli kovaa vauhtia tulossa alkusyksyn häät (huomatkaa, oli... ) Hieman ehkä harmittanut tuo kun olin haaveillut kesähäistä ja luonnonkukista ja kaikesta sellaisesta, eikä se paikkakaan ehkä sit lopulta ollut NIIN ihana. No, ilmeisesti äiti oli pyöritellyt samoja ajatuksia, koska nyt viikolla se kyseli että mitä jos pidettäisiin ne häät sitten kuitenkin meillä kotona - mikä oli mun alkuperäinen ehdotukseni. (Oon siis maalta, maatilalta kotoisin.) Yks valtava suuli (=lato, ulkorakennus, jos sana ei oo tuttu) olisi sellainen että vähän siivoamalla ja luovuutta käyttämällä siitä saisi ihan täydellisen ja just sellaiset maalaishäät joista oon aina haaveillut - pitäis nyt vaan mennä paikan päälle ja vielä tarkistaa ja miettiä asiaa. Silloin saataisiin hääpäiväksikin haaveilemani 1.8. (Elokuun ekalla viikonlopulla on hyvä karma, vanhempani juhlivat ensi vuonna kaks päivää tuon jälkeen 30-vuotishääpäiväänsä.) Eli meillä ei oo kauheasti edennyt asia ja hirveeksi säädöksi on nyt mennyt. Kun saisi tän asian päätettyä niin sitten varmistuisi tosiaan esim. se PÄIVÄMÄÄRÄ joka on aika tärkeä tekijä ennen kuin alkaa tarjouksia kysellä mistään. Pinterestiin on ideoita toki kerätty jo aikapäivät ja paperisia listoja kaikista ideoista alkaa ilmestyä sinne tänne että ehkä pään sisäinen projekti on jo pidemmällä kuin konkreettiset asiat.

Hmm täytyi oikein alkaa laskea että mitäs siitä nyt tulee! Mutta siis tasan vuosi ja 7 kuukautta. Seurustelua ennen kihlautumista oli 3 ja puoli vuotta.

Meillä nyt toistaiseksi sompaillaan parin vaihtoehdon välillä: varattuna on juhlapaikka, jossa puolilta öin pitää bändin lopettaa ja ovet laittaa kiinni, mutta juhlimista ja musiikin soittoa saa jatkaa vaikka sitten sinne seuraavaan iltapäivään saakka. Toinen vaihtoehto on nyt vielä mun kotitilalla suulissa pidettävät juhlat, jossa sitten voi tietenkin juhlia ihan miten pitkään vaan ihan miten kovaäänisesti vaan - naapureista kun ei tarvi välittää (varsinki kun lähimmästä naapurista on mun kaasot kotoisin...). Tykkään kovasti ajatuksesta että mikään valmiiksi mietitty aikataulu ei rajaa tuota, ainakin yhdet kaverit on surru sitä että heidän juhlat piti loppua kello yks ja olisivat halunneet vielä jatkaa juhlimista, kuten me kaverit myös. Morsiuspari jäi sitten hääyötä viettään ja muut suunnattiin vielä jatkoille. Mutta saa nyt nähdä kuinka paljon se väki innostuu riekkumaan öitä myöten. Seuraavana päivänä varmaankin krapulasaunaa tarjolla, oli juhlapaikka kumpi vaan.

Kaikkea sitä tuleekin mietitty näin vuosi ennen häitä, mutta mulla on ongelmana se, etten tiedä tarvitaanko noita kylttejä ollenkaan... Ja musta siis nekin on hauskoja olemassa! Tuollaista rustiikkista harmaa lauta + valkoinen teksti olisi se tyyli kun kaks maalaislasta menee maalla naimisiin. Mutta siis hiukan ehkä vielä avoinna tuo vihkipaikka (kahden kirkon ja juhlapaikan välillä emmitään), ja ainoastaan yks näistä vaihtoehdoista on sellainen että kyltit tarvittaisiin. Toiselta kirkolta kuus kilometriä tietä ilman kääntymisiä ja juhlapaikalta tosiaan ei ehkä niitä opasteita tarvisi... Mutta ehkä meille sitten tulee sellainen eri toimintoja osoittava kyltti (vessat ja muut).

Minulla kolme kaasoa, vaikka aluksi tuntui että se on hirveän paljon - sitten totesin että eipä se kai kenekään muun asia ole kuin omani, ja en noista ketään haluaisi tiputtaa pois listalta. Kyseessä on siskoni ja kaksi serkkuani. Kaikki minulle hyvin tärkeitä ihmisiä ja parhaita ystäviä, ja lisäksi keskellä maaseutua naapuruksina eläneinä ollaan nelistään, yhdessä kasvettu aikuisiksi. Koska aika paljon kaikkea muutakin on tässä elämän varrella koettu yhdessä, olisi tosi outoa mennä naimisiin ilman että mun tärkeet olisi rinnalla! Siskolle (joka ei oo mitenkään askarteluhenkinen tai kauhean innostunut häistä noin yleensäkään) lupasin, että hänen ei tarvitse tehdä muuta kuin seistä siellä alttarilla lähettyvillä ja ottaa koppi, jos pyörryn Nuorempi serkku alkoi pulputa ideoita heti kun olin häntä pyytänyt ja myös tuo toinen serkku on aika innoissaan. En malta odottaa!