IdaLydia

Minä olen kyllä nyt häiden jälkeen vakavasti harkinnut leikkuuttavani rouvatukaksi polkkatukan. Pitkä tukka ollut nyt varmaan viisi vuotta, mutta polkkatukka on silti jotenkin aina mielestäni se kaikkein omin tukka, vuosia sellainen minulla olikin ja aina säännöllisin välajoin on iskenyt kaipuu lyhyempään. Halusin kuitenkin häihin asti pitää hiukset pitkinä, mutta nyt kyllä kovasti houkuttaa ajatus paluusta "juurilleni". Vielä en ole tehnyt lopullista päätöstä mutta kovasti olen netistä katsellut kuvia ja suunnitellut.

Minäkään en varsinaisesti itkenyt hääpäivänä niin että oikein kyyneleet olisivat virranneet pitkin naamaa, vaikka tosi liikuttunut olinkin muutaman kerran, erityisesti isäni puheen aikana otetuissa valokuvissakin olen ihan itkusilmänä. Mulla oli kyllä myös ennen häitä aika herkistynyt olo ja itkeskelin vaikka musiikkia kuunnellessa ja ajatellessani miestäni ja meidän yhteistä elämäämme ja vastaavaa. Kai se jotenkin vaikutti kun kaikki järjestelyt alkoivat olla loppumetreillä ja asiat konkretisoituivat omassa päässä. Siihen nähden sitten varsinaisena hääpäivänä itkin tosi vähän. Joten kaipa tuo herkistely on ihan normaalia ennen häitä!

Meillä oli alkumaljana Jaume Serra Cava Brut -kuoharia. Se on mielestäni sellainen kiva peruskuohari, jota sai Tallinnasta vieläpä edullisesti. Alkoholittomana vaihtoehtona oli Pommac.

Meillä oli kakun (suklaamoussekakku) lisäksi äitini leipomia pikkupullia ja jotain pikkuleipiä paria eri laatua. Myös karkkeja oli tarkoitus laittaa tarjolle, mutta unohdettiin koko karkit. Mitään perinteisiä hääkarkkeja ei kyllä ollut.

Meillä oli hääkakkuna suklaamoussekakku, joka oli ihan tolkuttoman hyvää. Minulla ei siis ollut oikein mitään erityisiä toiveita tai visioita kakun suhteen, paitsi se että en halunnut mitään perinteistä kermakakkua. Kakku tuli pitopalvelun kautta heidän yhteistyökumppaninaan toimivasta leipomosta, jonka tarjonnasta valitsimme muutamasta vaihtoehdosta sopivan. Itse tykkään suklaakakuista, joten suklaamoussekakku tuntui parhaalta vaihtoehdolta, eikä kyllä tarvinnutkaan pettyä. Tämä järjestely sopi paremmin kuin hyvin, olisi tullut vaan ylimääräistä vaivaa lähteä metsästämään kakkua jostakin erikseen, varsinkin kun koko kakulla ei meille itsellemme ollut kovin suurta merkitystä kun emme ole niin makealle persoja.

^ Samoin oli meillä, ruokaviinit pulloista, tarjoilijat kaatoivat viinit ja pullot jätettiin sitten pöytiin. Mielestäni tämä oli tyylikkäämpää ja vähensi sitä trafiikkia hieman ahtaissa tiloissa, jos jokainen olisi ravannut täydentämässä laatikosta viinilasiaan ruokailun aikana. Myöhemmin sitten laitettiin laatikkoviinit tarjolle boolin kylkeen.

Tottakai sen ruuan varmaan suurin osa valitsee sillä periaatteella ettei haali sinne omia inhokkiruokiaan, mutta siis kyllä siinä mielestäni voi ottaa huomioon sen ettei väen väkisin tarjoa sellaisia mielipiteet tunnetusti jakavia ruoka-aineita. Esim. itse olisin halunnut hääkakuksi prinsessakakun jos pelkästään oman makuni mukaan olisin mennyt, mutta koska tiedän että marsipaani on monen inhokki niin valitsin kakuksi jotain muuta. Kymmenille ihmisille on tosi vaikea tarjota sellaista ruokaa, josta kaikki varmasti tykkäävät, mutta minulla on kyllä häämenun suunnittelussa ollut se linja, että vieraita varten se ruoka hankitaan ja häät ylipäänsä järjestetään, joten en ajattele pelkästään omaa makuani. No, toisaalta sitten tilasimme pitopalvelulta hääpäivän jälkeisen aamun brunssille perunasalaattia, josta paljastui vasta tuolloin aamulla, että se sisälsi suolakurkkua, joka on minun suurin inhokkini. Olisin tosiaankin itsekkäästi sen suolakurkun raakannut pois siitä jos olisin etukäteen tajunnut asian tarkistaa, mutta vaikka itse en sitten tuota salaattia syönyt, niin yövieraille ja miehelle se maistui!

Meidän miljöökuvat otettiin juhlapaikan pihalla ja ympäristössä, osa kartanorakennuksen edessä ja osa järven rannalla laiturilla ja metsäpolulla. Sateen varalle oli varasuunnitelmia sisätiloihin, mutta onneksi hääpäivänä paistoi aurinko.

Olisin ottanut ryhmäkuvia esim. vanhempien ja kavereiden yms. kanssa. Meillä oli siis häissä kuvaaja ja tarkoitus oli ottaa näitä ryhmäpotretteja jossain vaiheessa, mutta eipä muistettu. No ei se kauheasti harmita kuitenkaan, koska kaikista vieraista on kyllä kuvia muuten. Toki häissä oli pieniä yksityiskohtia, jotka olisi voinut toteuttaa eri tavalla, mutta mitään kovin fataalia ei tule näin jälkikäteen mieleen. Itsehän olin vähän sumussa koko päivän ja onneksi kaaso ja epävirallinen bestman hoitivat tosi monta asiaa mistä en itse edes tajunnut huolehtia. Muuten voisin sanoa, että keskittyisin vähemmän kaikkiin pikkuasioihin ja erilaisten tarvikkeiden hankkimiseen kaiken varalta. Suuri osa näistä hyvä olla olemassa -jutuista jäi käyttämättä, kuten lasten värityskirjat ja iltapalalle tarkoitetut kertakäyttöveitset ja mehupillit ja tuikkukipot, joita piti laittaa ulos illalla. Sen sijaan kertakäyttömukeja ostaisin runsaasti enemmän, ne meinasivat loppua tykkänään kun ihmisillä nyt on tapana vähänkin hiprakassa unohdella puoliksi juotuja boolimukeja ympäriinsä ja ottaa aina uusi, itse tein koko illan tätä myöskin. Muutenkin stressaisin vähemmän yksityiskohdista. Ihmiset tekevät sen tunnelman kun perusjutut - ruoka ja juoma ja musiikki - ovat olemassa.

Mun kimppu maksoi 8 euroa. Hain sen hääpäivänä torilta, olin siis aikaisemmin vähän katsellut sillä silmällä sen kukkakojun kimppuja että tiesin siellä olevan väreiltään minulle sopivia kimppuja. Kimppu oli minulla pelkästään valokuvissa, unohdin sen ihan kokonaan kuvauksen jälkeen, joten ihan hyvä että en lopulta investoinut siihen sen enempää. Vieheitä yms. ei ollut ja pöytäkoristekukat olivat luonnonkukkia joten nolla euroa muihin kukkiin.

Meidän häissämme soitti Pasi Kivimäki & N.Y.T ja olimme kyllä todella tyytyväisiä bändiin. Yhteydenpito sujui hyvin, viesteihin vastattiin nopeasti ja meidän toiveemme listan ulkopuolelta toteutettiin, samoin kuin mieheni toive laulaa yksi biisi häissä. Bändi toi tavaransa juhlapaikalle ennen vieraiden saapumista ja kaikki sujui sovitusti ja sujuvasti. Soittivat kaikkiaan kolme settiä, joten musiikkia riitti hintaan (900 euroa) nähden runsaasti ja oli kyllä hintansa arvoinen esitys. Voin kyllä suositella varauksetta, erityisesti jos tykkää suht perinteisestä tanssimusiikista. Mitään kauhean modernia trendimusiikkia heidän listallaan ei ollut, mutta meidän ja vieraiden makuun sopivaa tanssittavaa perinteistä ja rentoa musiikkia, loppuillasta vähän räväkämpää menoa. Meillä vieraat myös olivat innokkaita tanssijoita ja tunnelma oli senkin vuoksi katossa. Pasilla on mieletön lauluääni ja bändi soitti ammattimaisesti ja hyvin. Musiikki oli kyllä yksi suurimmista tekijöistä meidän hääjuhlamme ihanaan ja rentoon tunnelmaan.

Siivottiin juhlapaikkaa ja pakattiin kamoja, syötiin brunssia yöksi jääneiden vieraiden kanssa, oli vähän väsynyt meininki muutaman tunnin unien jälkeen mutta hauskaa! Iltapäivällä ajettiin kotiin ja syötiin vielä häistä jääneitä ruokia.

Nukuin todella huonosti häitä edeltävän yön, varmaan vain jotain kolme tuntia. Pää kävi aivan ylikierroksilla, mutta eipä tuo huonosti nukuttu yö painanut paljon, koska häissä jaksoin juhlia ihan viime metreille aamuyöhön viimeisten juhlijoiden kanssa, mitä en kyllä olisi uskonut.

En varsinaisesti itkenyt, mutta olin liikuttunut ja varsinkin isäni ja appiukon puheiden aikana silmät kyllä hieman kostuivat.

Meillä oli siviilivihkiminen hääjuhlaa edeltävänä päivänä, silloin parhaiten jäi mieleen se vihkimisen jälkeinen helpotus ja euforinen olo. Ikimuistoisin hetki häissä taisi olla se kun kävelimme hääjuhlan alussa juhlapaikan piharakennuksesta etupihalle missä kaikki vieraat odottelivat meitä. Kävelimme käsi kädessä kohti vieraita, tuntui kuin olisin ollut aivan sumussa, olin niin onnellinen ja liikuttunut siitä että niin moni oli tullut juhlimaan kanssamme. Vieraat alkoivat taputtaa spontaanisti kun tulimme siihen ja olimme miehen kanssa molemmat aivan sanattomia ja herkistyneitä. Muita tärkeitä hetkiä olivat häävalssin tanssiminen ja se kun mieheni lauloi minulle laulun, jolla on tärkeä merkitys elämässäni.

Kun mies haki minut kampaajalta ja meikkauksesta hän kehui minua kauniiksi, ja myös nähdessään minut sitten lopulta hääpuvussa. Sain myös kuulla useilta vierailta että hääpukuni oli kaunis ja minun näköiseni puku.

Meillä oli kaikki pöytäkukat luonnonkukkia. Jokaisessa maljakossa (maljakot olivat tyhjiä pulloja) ihan muutama päivänkakkara ja jotain vihreitä heiniä, äitini keräsi kukat ja olivat tosi hyvännäköisiä ja meidän tyyliin sopivia. Kukat kerättiin häitä edellisenä iltapäivänä ja asetelmat kestivät hyvinä koko ajan.

Minulla on nyt häät onnellisesti takana! Kaikki sujui aivan mahtavasti ja meillä oli todella onnea sään suhteen kun lauantai oli yksi harvoja aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, joten kaikki meni juuri suunnitelman mukaan ja pystyimme tanssimaan ulkona bändin tahtiin aika myöhään iltaan asti. Aivan olivat meidän näköiset häät, ihania ihmisiä, hyvää ruokaa ja hilpeää menoa. Unohdettiin sukkanauhan ja kimpun heitto ihan kokonaan, mutta ei haitannut, koska kaikilla oli hauskaa ja juhlittiin aamuyöhön asti. Olen oikein onnellinen rouva.

Ei ole tilpehööriä paljon meilläkään. Nyt kylläkin sorruin askartelemaan menukortteja, kun halusin säästää vähän jossain, ja tuskailen parhaillani niiden kanssa, ei oikein ota onnistuakseen vaikka pitäisi vaan leikata ja liimata. Kutsut ja paikkakortit tilattiin valmiina (kälyni tekstaa tosin nimet kortteihin, joten ulkoistin sen homman). Ohjelmaläpysköitä meille ei tule kun ei ole niin kovin paljon sitä ohjelmaakaan. Huudellaan sitten aina jos jotain tapahtuu, tyyliin nyt alkaa tanssi. Pöydissä on luonnonkukkia erilaisissa pulloissa ja kaitaliinat, aika yksinkertaisella linjalla mennään. Hääkarkit on mulle jotenkin tosi kaukainen ajatus, samoin karkkibuffet, en ihan täysin ole sisäistänyt miksi juuri karkkeja halutaan häihin. Meille tulee karkkeja vaan isoon kulhoon jos nyt joku sitä makeaa kaipaa kakun lisäksi. Tilasin kyllä sellaiset nimikoidut servetit jossain hulluuden puuskassani, ne sitten ovat "muistona" vieraille, jos sellaisia kaipaavat.

Minä mietin korujani ties kuinka kauan, mutta lopulta päädyin siihen, että laitan vanhan helmikaulakoruni, jonka olen saanut joskus isältäni lahjaksi, ja ostin siihen sopivat vähän roikkuvat korvikset, joissa on sekä helmiä että kiiltäviä blingbling-kiviä, joista alunperin haaveilin. En halunnut korvakoruiksi pelkkiä helmiä, vaan jotain kiiltävämpää. Ne sopivat kyllä täydellisesti paitsi kaulakoruun, myös kenkiini ja laukkuuni.

Minun kihla- ja vihkisormukseni ovat molemmat keltakultaa, en tosissani oikeastaan edes ajatellut muuta vaihtoehtoa. Olen aina tykännyt enemmän keltakullasta ja vaikka nykyään omistankin jonkun verran myös valkokultaisia tai hopeisia koruja, on keltakulta minulle tavallaan "ikuisempi" vaihtoehto siinä mielessä, että en varmastikaan tule kyllästymään siihen kovin todennäköisesti vuosien ja vuosikymmenten aikana.

Lapsille varataan ainakin värityskirjoja tms. ja saippuakuplia, joita toki aikuisetkin saavat puhallella. Hulavanteet olisivat myös ihan hauskat. Juhlapaikalla on iso ja aika suojaisa piha, jossa lapsilla on varmaan ihan keskenään kiva leikkiä ja juoksennella ilman suurta virikemäärääkin.

Mun molemmat sormukset on kokoa 15.

Täälläkin alkaa olla ihan hyvällä mallilla järjestelyt, vaikka välillä kyllä stressasin ihan kauheasti ja suunnilleen kirosin sitä päivää kun päätin pitää isot häät! Edelleen esim. istumajärjestys ja kaikenlaiset pienet käytännön järjestelyt aiheuttavat päänvaivaa, mutta nyt olen kuitenkin enemmän iloisen odotuksen vallassa kuin hermoraunio. Viime viikolla saimme paljon aikaan häiden suhteen, saatiin ostettua paljon kaikenlaista tavaraa häitä varten ja tapasimme valokuvaajan ja pitopalvelun edustajan, molemmat tapaamiset saivat minut huojentuneeksi ja vakuuttuneeksi siitä, että kaikki kyllä menee niin kuin ollaan suunniteltukin. Minulla piti olla myös koekampaus viime viikonloppuna, mutta sitä jouduttiin siirtämään. Se tässä nyt lähinnä jännittää, koska minulla ei ole aikaisempaa kokemusta tuosta kampaamosta, mitä jos koekampaus onkin sitten aivan susi!

^ No joku tollanen naruviritys mullakin kävi mielessä, mennään huomenna käymään juhlapaikalla niin näen sitten tarkemmin miten se onnistuu ja sulhanen saa ilmaista oman mielipiteensä, kuinka paljon jaksaa sitten säätää noitten kanssa. Joo, onhan se totta että ne putket voisi peittää jollain harsolla, mutta me ollaan pyritty pitämään nuo koristelut aika minimissä eikä ne putket tosiaan ole kuin yhdessä kohdassa eikä mua sinänsä haittaa ainakaan itseäni pieni epätäydellisyys. Toisaalta joku hallaharso ei varmaan omaisuuksia maksaisi.