Itkin kuin lapsi alttarilta pois kävellessä (hävettää vähän jälkikäteen ), olen muutenkin sellainen herkkis ja oli niin intiimi tunnelma kirkossa jossa oli vain perhe ja läheisimmät ystävät (joista suuri osa itki myös). Liikutti myös se, että 12 vuoden ja monen vaikeuden jälkeen todella pääsimme mieheni kanssa naimisiin <3 onneksi en tiennyt vielä silloin olevani raskaana, olisin liikuttunut siitä varmaan vielä enemmän, tosin se ehkä selittääkin tunnekuohua.