Rilmariel

Morsian
  • Content count

    34
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Rilmariel

  1. Nostan vähän vanhaa ketjua, kun en nähnyt muualla keskustelua tästä. Tämä niksi voi tosiaan olla monelle hyvin hyödyllinen, en muista löysinkö sen itse alun perin täältä vai jostain muualta. Minunkin huntuni (joka on pitkähkö) tuli suunnilleen kirjekuoren kokoisessa paketissa, eli oli todella ryppyinen. Pukuni ompelija sanoi, että riippuu ihan hunnun materiaalista, kuinka hyvin se suoristuu, esimerkiksi halvempi "muovinen" tylli on sellaista, että kun siihen joku ryppy tai taitos tulee, niin se sitten pysyy. Sellaisen väkisin silittäminen tekee vielä lisää vahinkoa. Hän tarjoutui myös höyrysilittämään hunnun, jos en saa sitä kotikonstein onnistumaan. Laitoin hunnun kylppäriin, enkä edes ehtinyt ottaa pitkää kuumaa suihkua, kun huntu suoristui alta aikayksikön. (Tästä voinee päätellä myös, että tylli on laadukasta, mutta kyseessä onkin Morsiusgallerian huntu, jonka löysin hääkirppikseltä.) Tässä ketjussa aiemmin mainittu sauna toimii varmaan myös yhtä hyvin, mutta liikaa kuumuutta kannattaa varoa. Ja tietty kannattaa myös siivota huolella ainakin se nurkka kylppäristä, mihin hunnun laittaa roikkumaan, ettei sotkeennu. Erilaiset höyrystimet toimivat myös, vaikka höyrysilitysrauta, kunhan vaan pöhäyttelee varmasti tarpeeksi pitkän turvavälin päästä! Nyt olen helpottunut, kun tiedän että jos rypistän hunnun esimerkiksi matkalla kampaajalle, niin siellä on vielä helppo ripustaa se vaikka vessaan, ja laittaa kuuma hana juoksemaan hetkeksi!
  2. Meille tulee tuo Magio noin seitsemäksi tunniksi, ja pakettiin kuuluu 300-400 kuvaa käsiteltyinä, värilliset ja mustavalkoiset versiot. Kokonaishinnaksi tulee 870 euroa, ja Magio on ainakin omien havaintojeni mukaan poikkeuksellisen edulliden, varsinkin näin kaupungin keskustassa. Sama kuvaaja oli ollut ystäväni häissä jokunen vuosi sitten, ja kuvat olivat upeita!
  3. Minulla on sinivalkoinen hääpuku (alla sinistä, päällä valkoinen pitsi), jonka kanssa tulee tällaiset siniset kengät.
  4. Me laitettiin myös kutsuun pyyntö ilmoittaa allergioista ilmoittautumisen yhteydessä, ja yllättävän harva sen silti itse muisti! Onneksi itse tiesin kysyä monelta, että eikös sulla ollut joku erikoisruokavalio...? Lasten kohdalla koitin varsinkin olla tarkka ja kysyä erikseen, jos mitään ei ilmoitettu. Jos joku aikuinen allerginen on jäänyt huomioimatta, niin en aio potea huonoa omaatuntoa.
  5. Hups! Tätä ketjua lukiessa tuli vasta mieleen, että olisi tosiaan voinut lisätä kutsuun tiedon A-oikeuksista... Mutta no, eipä kukaan varmaan kaljakopan kanssa saavu häihin kaupungin keskustaan, eri asia jos oltaisiin maalla. Taskumatit ja "auton korjaaminen" sen sijaan kai kuuluu ihan asiaan häissä kuin häissä! Ja luulen, ettei budjetoidun juomapiikin pitäisi loppua kesken, niin tuskin ongelmaa tulee. Jos joku loukkaantuu siitä, että paikalla on maksullinen baari, josta ei saa meidän laskuun 20-vuotiasta viskiä, niin siinäpähän loukkaantuu. Tarjotaan kuitenkin mietoja ja alkoholittomia sellaisella summalla, ettei kenenkään pitäisi ihan kuivin suin jäädä.
  6. Olimme varautuneet maksamaan suurimman osan itse, lukuunottamatta vanhempieni lupaamaa samanlaista avustusta minkä siskonikin sai. Kokonaisbudjetti on noin 8000 euroa. Häitä suunniteltiin noin 1,5 vuotta, ja hankintoja tehty järkevästi pikkuhiljaa. Nyt melkein loppusuoralla appi ja anoppi sanoivat, että häämme ovat heidän häälahjansa! Olemme hyvin kiitollisia, mutta emme hirveän yllättyneitä. Appi ja anoppi ovat yleensä tuollaisia, pohtivat kaikessa hiljaisuudessa aikansa, ja sitten antavat isoja lahjoja vähäeleisesti. Eipä tarvitse stressata rahasta sinä tärkeänä päivänä!
  7. Me laitoimme molempien puhelinnumerot ja minun sähköpostiosoitteeni kutsuihin. Jostain syystä ystävät tajusivat ilmoittautua ja noin kolmannes suvustakin, mutta ilmoittautumisajan lopulla kun soittelimme ja viestittelimmme molempien sukulaisia läpi, lähes kaikki vastasivat että "tottakai olen tulossa, luulin sen olevan itsestään selvää!" Huvikseenhan me siihen kutsuun laitettiin pyyntö ilmoittautumisesta! Anopin mielestä oli ihan ymmärrettävää, ettei kellekään tule mieleen, että meidän pitäisi saada suhteellisen varma osallistujamäärä ravintolahäihin. Yleensä pidän suurpiirteisyydestä, mutta tämä oli jo vähän outoa! Itse olen aina pitänyt huolen, että ilmoittaudun häihin tai muihin kutsujuhliin niin kuin on pyydetty, ettei ole turhaa epävarmuutta ja vaivaa järjestäjille.
  8. Meille kävi niin, että huomasin kutsujen lähettämisen jälkeen, ettei muistettu laittaa pukukoodista mitään! Toivottavasti vieraat pukeutuvat juhlavasti! Monet kyllä tietävät juhlapaikan tason (Finlaysonin Palatsi Tampereella), joten oletan ettei kukaan tule farkuissa. Eräs serkkuni (nainen) tuli joitakin vuosia sitten siskoni häihin mustissa farkuissa, ja olin kyllä järkyttynyt. Olin sitä ennen luullut, että jos ei kutsussa erikseen sanota rennosta pukeutumisesta, niin vieraat osaavat pukeutua jotakuinkin toisen juhlaa kunnioittaen. (Onneksi kyseinen serkku ei ole tulossa meidän häihimme.) Jonkin verran on kyselty pukeutumiseen ohjeita, mutta tähän mennessä olen enimmäkseen saanut vain neuvoa, ettei tarvitse iltapukua vaan lyhyempi juhlapuku on ok. Yllättävän moni on myös ollut aikeissa pukea sinistä, ja kauhistunut kun on kuullut pukuni olevan sinivalkoinen. Minua ei haittaa, jos jollakulla on sinistä, kun tuskin kenelläkään on samanlaista pukua, tai edes välttämättä samaa sävyä minkään verran. Oma pukuni tulee olevaan kaksikerroksinen, alla melko tummaa sinistä ja päällä norsunluunvalkoinen pitsi, josta sininen pilkistelee läpi. Tuntuu että puvun väri on pikemminkin ollut vieraille sellainen, että ovat huokaisseet helpotuksesta kun ovat ajoissa saaneet tietää, kun ilmeisesti sama väri olisi vieraalle epämukavaa, vaikka olen sanonut ettei se haittaa minua. Ainoa mikä on haitannut on se, kun oma äitini olisi väen vängällä halunnut ostaa itselleen juuri samanvärisen puvun kuin minulla. Sanoi, että hän saa tehdä niin, kun ei kutsussa kielletty. Koitin vähän vihjaista, että on oudon näköistä, jos morsiamen äiti on pukeutunut niin kuin ei muka tietäisi minun pukuni väriä. Onneksi hänkin tyytyi petrooliin!
  9. Me laitettiin melko aikaisin, tyyliin 3 kk ennen häitä. Onpahan sekin poissa päiväjärjestyksestä!
  10. Meillä on suunnitelmat muuttuneet sen verran, että päädyttiin karsimaan vieraslistaa jo vuosi sitten. Tajuttiin, ettei ole järkeä maksaa 1500 euroa kolmestakymmenestä hengestä serkkuja perheineen, kun ei niitä serkkuja juuri koskaan näe missään, tai pidetä juuri mitään yhteyttä. Vierasmäärä on nyt siis max. 70 henkeä, ja ollaan saatu Palatsilta pöytäkartta Talvipuutarhaan, johon kaikki nyt sitten mahtuvat. Muutenkin on alkanut tuntua, että kahteen tilaan jakaminen olisi liian haasteellista, ja toisessa salissa olevista ihmisistä voi tuntua siltä kuin katsoisi häitä videolta eikä livenä, vaikka äänen- ja kuvantoisto onnistuisivatkin hyvin. Sitten juuri ne, jotka nyt ehkä loukkaantuvat kutsutta jäämisestä, olisivat loukkaantuneet eri salissa istumisesta. Talvipuutarha on ihanan intiimi ja juhlava samaan aikaan, ja nyt saamme tilasta parhaan mahdollisen ilon irti! Seremonia pidetään ruokasalissa, jossa sitten myös tanssitaan illemmalla. Ollaan muokattu esimerkkihäämenua aika paljon, ja kohta varmaan kuullaan minkä verran se vaikuttaa hintaan. En malta odottaa kesäkuuta, nyt on jotenkin viime päivinä iskenyt kunnon häähulluus päälle! Jos jolla kulla on tuoreita kokemuksia häistä Palatsissa, niin jakakaa ihmeessä! Minä kirjoitan tänne oman romaanini sitten joskus kesällä.
  11. Onkohan kellään tuoreita kokemuksia Magiosta? Meillekin tutut suosittelivat ja heidän kuvansa olivat kyllä upeita! Varasin valokuvaajan tänään, ja keskustellaan kuvaustoiveista tarkemmin ensi viikolla.
  12. Minulla on huntu, ja aion pitää sitä kasvoillani häämarssin aikana. Olemme kyllä asuneet yhdessä jo monta vuotta, mutta en aio antaa kenenkään vanhoillisten mielipiteiden estää olemasta niin kuin itsestä tuntuu hyvältä omana hääpäivänä. Odotettavissa on, että sukulaismummoilla voi olla asiasta mielipiteitä, varsinkin kun kysessä ovat uskonnottomat häät. Mutta toivon ettei kukaan ole niin tökerö, että alkaa huomauttamaan kahdelle ateistille siitä, ettemme noudata jotain kristillisiä perinteitä. Varsinkin kun monet perinteet ja uskomukset ovat niin sekoittuneita aikakausien ja kulttuurien mukaan, että tuntuu oudolta että jotkut vielä odottavat kaikkien menevän saman muotin mukaan. Itse pidän huntua merkkinä siirtymästä, ja sitähän se on ollutkin kansanperinteessä, suojana pahoilta hengiltä herkän siirtymävaiheen aikana. Pidän huntua luultavasti koko päivän, ja tanssin sen kanssa vielä häävalssin. Sen jälkeen otan sen varmaan pois, niin on helpompi tanssia, sillä se ylettyy juuri ja juuri maahan asti. Sulhanen on tosin toivonut, että minulla olisi se päälläni hääyönä (ainakin aluksi), joten täytynee laittaa se takaisin, kun lähdetään juhlista. Meillä hunnulla on oma (salainen) lisämerkityksensä siinä, että aiomme jättää ehkäisyn ensimmäistä kertaa pois juuri hääyönä. Ajatus tuntuu jotenkin käsittämättömän romanttiselta, ollaan siinä toivottavasti jonkin uuden ja ihanan kynnyksellä. Olen suunnitellut pitäväni huntua sitten aikanaan vauvan sängyn päällä.
  13. Hei! Polttareistani on nyt vierähtänyt viikko, edelleen hymyilyttää paljon kun tulee mieleen, oli niin ihanaa! Päivä oltiin onnistuttu pitämään yllätyksenä, ja tykkäsin siitä kovasti. Yllätykset ovat ihania, kun tulee sellainen tärkeä ja välitetty olo, kun joku on nähnyt vaivaa ilahduttaakseen. Luulin viettäväni tavallista vapaaviikonloppua, mies lähti kertausharjoituksiin aamulla. Puolilta päivin oveen yhtäkkiä jyskytettiin ja alettiin huutaa nimeä. Tunnistin heti yhden kaverin äänen ja tajusin heti, että se on nyt menoa. Olin niin yllättynyt ja ihmeissäni, että avasin oven vaikka olin yöpaidassa ja hiukset harjaamatta! Sieltä sitten tuli joukko kavereita sisään, mukana kaaso, joka oli lentänyt Walesista varta vasten! <3 Saivat varmaan upeita kuvia minusta siinä kunnossa ja kaikilla oli hauskaa, kun olivat luulleet, että olisin tiennyt päivän! Minulle annettiin lista tavaroista, mitä piti viidessä minuutissa olla koossa. Osa ihan hassuja, osa järkeviä (tyyliin saunakamppeet ja allergialääkkeet). Alettiin heti juottaakin, ja soitettiin Mission Impossiblea, niin kuin ei olisi syke jo noussut tarpeeksi. Sain kuitenkin sen verran lisäaikaa, että ei tarvinnut ihan yöpaidassa jne. lähteä! Sitten vaan huntu ja tiara päähän, ja Bride to be -nauha rinnan yli, ja sain ensimmäiseksi tehtäväksi suunnistaa (asumme lähellä Tampereen keskustaa). Kartassa oli nimetty tuttuja paikkoja kiinnostuksen kohteiden mukaan (mm. Westminster Abbey, Buckingham Palace jne.), olin päivän kuningatar kiertämässä valtakuntaani. Eri rasteilta tuli mukaan lisää porukkaa, kunnes polttariväki oli koossa. Harjoiteltiin mm. kimpun heittoa tulevalla hääpaikalla, pääsin palomiesten kyytiin hetkeksi (sattumalta), tehtiin Bollywood -tanssivideo ja sain hyviä avioliittoneuvoja vastaantulijoilta. Sen jälkeen menimme yhden kaverin kotiin, missä sain harjoitella teltan pystyttämistä ilman miestä ja vain sanallisesti ohjeistaen kolmen "kiukuttelevan lapsen" kanssa. Kaikki tietävät, että rakastamme vaeltamista ja siihen aiotaan opettaa lapsetkin sitten, jos perhettä saadaan. Seuraavaksi sidottiin silmät ja laitettiin autoon. Olin niin sekaisin ajosuunnasta, etten tunnistanut yhden kaverin vanhempien taloa, kun sain näköni takaisin. Siellä sitten syötiin ihana lounas kuohuvan kanssa, kaaso varsinkin huolehti, ettei samppanja lopu lasista missään välissä! Siskoni oli tehnyt voileipäkakkua, mikä on ollut suosikkini lapsesta asti, ja muutenkin pöytä notkui herkkuja. Syönnin lomassa harjoiteltiin valojen vannomista hieman ei-niin-julkaisukelpoisilla sanoilla, ja suoriuduin lopuksi kohtuullisen hyvin sulhasta koskevasta tietovisasta. Sulhanen oli käynyt kaverieni luona kuvaamassa vastauksensa kaikkiin kysymyksiin, sitä näytettiin sitä mukaa kun valitisin vastausvaihtoehtoja. Se oli jotenkin sanomattoman söpöä ja romanttista! Kaverit sanoivatkin, että hän oli puhunut minusta tosi kauniisti sitä tehdessä. Sitten seurasi morsiussauna! Siskoni oli etsinyt morsiussaunarunoja, ja tietysti ne kaikkein pervoimmat, joita ei oltu huolittu Kalevalaankaan! XD Muut riisuivat minut runonlausunnan yhteydessä, ja sain molempiin kainaloihin ruislimpun, joka ei saanut pudota, ettei kunnia kolhiinnu avioliiton aikana. Sauna oli koristeltu aivan ihanaksi, siellä oli valkoinen pitsiliina ja punaisia ruusuja ja terälehtiä. <3 Ja tietysti keskellä se läjä kuusenhavuja, johon minun piti istua! Sain jalkakylvyn, ja tehtiin erilaisia saunataikoja. Noiduttiin exät pois, vihdottiin hyvällä ja pahalla vihdalla, hierottiin jauhoilla ja suolalla, ja lopuksi pestiin hiukset kananmunalla. Heitin vihdan saunan katolle, mutta ensimmäisen lapsen sukupuoli on nyt edelleen salaisuus, kun vihta laskeutui poikittain, Saunan jälkeen sain valita mieleiseni väritetyistä muotokuvista, jonka yksi kaverini oli tehnyt minusta ja sulhasesta kuvan perusteella. Hiukset letitettiin "naineen naisen letille", ja laitettiin huntu ja muu rekvisiitta taas päälle. Illallistimme kivassa intialaisessa ravintolassa, rakastan tandooriruokia! Sen jälkeen biletettiin niin kauan kuin jaksettiin, ja muutama tuli vielä meille yöksi. Kaikki olivat kyllä ihan poikkiväsyneitä seuraavana aamuna, itse en edes meinannut saada yöllä unta, kun jäi sellainen hypetys päälle. Aamulla vasta jotenkin selkeni rauhassa mieleen, että mullahan oli polttarit ja tultiin hakemaan aivan yllättäen. Siitä yllätyksestä ei meinannut ihan heti päästä yli! Kaiken kaikkiaan päivä oli ihana, en olisi voinut toivoa parempaa. Olin kaasolle etukäteen sanonut, että minulle tärkeitä juttuja ovat morsiussauna, hyvä ruoka ja se että kaikilla on kivaa. Ei mitään kallista, jonka vuoksi joku ei pääsisi mukaan (monet opiskelijoita), eikä mitään esim. hemmoteluhoitoja toisten laskuun sillä välin kun odottavat minua jossain. Juuri tällainen yhdessä olo ja tekeminen on minusta parasta. Oli koko päivän niin huikea olo, kun kaikki olivat paikalla, ja olivat nähneet vaivaa järjestääkseen juuri minun näköisiäni juttuja! <3 Oli välillä ihan sellainen olo, että kehtaako tässä ihanuudessa nyt näin paistatellakaan. Hyvää harjoitusta hääpäivää varten, jos kaikki silloin menee puoliksikaan yhtä hyvin, niin olen erittäin tyytyväinen. Melkein itkin välillä, kun selitin sulhaselle mitä kaikkea oli ollut!
  14. Samaa mieltä Nykäsen kanssa! Olisi kamalaa, jos häitä suunniteltaessa parisuhde olisi oikeasti siinä jamassa, että sellainen tulisi edes mieleen. Vaikka miehellä olisi millaisia häntäheikkikavereita, niin en olisi menossa naimisiin, jos epäilisin, että mies kokeilisi vierasta polttareissa yllytettynä.
  15. Minusta oli aivan ihanaa, kun polttaripäivä pysyi salaisuutena, vaikka se sitten tarkoittikin sitä, että minut tultiin hakemaan kotoa juuri sellaisena laiskana lauantaipäivänä, jona en oven avatessani ollut ehtinyt edes harjata hiuksia tai vaihtaa yöpaitaa johonkin muuhun. Onneksi sain sitten vähän tälläytyä ennen liikkeelle lähtöä! Vaikka yllätys on toisaalta energiaa vievä (voi jäädä ihmeellinen hypetys tai levy päälle! :D), niin on se silti hauskaa. Kovin montaa kertaa ei varmaan tule sellaista tilannetta, että iso joukko näkee vaivaa ja järjestää päivän täynnä yllätyksiä! Saipa siinä tuntea olonsa tärkeäksi ja onnekkaaksi!
  16. Minä olen höpötellyt lähinnä sulhaselle, kaasolle ja niille kavereille, jotka on kutsuttu. Anoppi ja appi ovat myös saaneet osansa häähömpötyksestä, mutta vielä ei ole kenelläkään hermot menneet! Ennen hääpäivän julkistusta juttelin tietty enimmäkseen sulhasen kanssa, kun mikään ei ollut vielä varmaa. Puskaradio käy suvussa niin kovaan tahtiin!
  17. Heh, minä olen myös yksi näistä kamalan romanttisten (nuorten) miesten morsiamista! Olen jonkin verran antanut miehelle vinkkejä, esim. mitä ei missään nimessä ja millaiset jutut olisivat kivoja. Mutta minusta on tosi ihanaa, että kaikkien hääjärjestelyiden keskellä on yksi asia, mistä ei itse tarvitse huolehtia lainkaan. Varmaan aika monella on sama tilanne, että häiden suunnittelu ei mene ihan tasan! Ja vaikka tasa-arvon kannattaja olenkin, niin on hieman kutkuttavaa antautua toisen vietäväksi matkalla häiden jälkeen.
  18. Meillä joku vaelluskohde yhdistettynä pariin yöhön jonkin kylpylän hemmotteluissa on ihan todennäköinen vaihtoehto. Kihlalahjaksi on saatu uusi vaellusteltta viime vuonna, ja täytyyhän sitä ehtiä ulkoiluttaa tänäkin kesänä! Itse en vielä tiedä mitään varmaksi, kun sulhanen päättää häämatkasta yllätyksenä. Ajatus useammasta päivästä kaksin metsässä on huikean romanttinen tapa aloittaa avioliitto! Toki kansallispuistoissa on aina muitakin kulkijoita, mutta ihan eri lailla on omaa rauhaa kuin vaikkapa jossain rantalomakohteissa. Hieman olin haaveillut ja aiemmin vihjaillut Alpeille lähtemisestä, mutta sulhon uuden työpaikan myötä on lomapäivät vähän kortilla tänä kesänä. Täytyy myös olla vähän säästäväisempiä, kuin oltiin ajateltu. Häämatkan siirtyminen talvelle on myös ihan mahdollista, ja olen haaveillut mm. Lapin lasi-igluista talvivaelluksen päätteeksi.
  19. Nostan vähän vanhaa ketjua. En voi kuin kehua Aurifaberin työnjälkeä! Viime vuonna päädyimme kihlasormuksen teettämiseen, kun ei haluttua löytynyt valmiina. Sain aivan ihanan platinasormuksen sinisellä safiirilla ja koristeellisilla kaiverruksilla. Kävimme parissa kultasepänliikkeessä Tampereella ja Aurifaber erottui joukosta ylivoimaisesti sillä, ettei toiveita heti lytätty, vaan suunniteltiin sellainen toimiva sormus, joka oli sen näköinen kuin toivoin. Muualla mm. kieltäydyttiin tekemästä platinasta, syynä todennäköisesti materiaalian vaikea työstettävyys, mutta meille väitettiin, ettei sellaista voi tehdä koska se ei kestäisi ja kivi hukkuisi saman tien jne. Nyt vuotta myöhemmin toiveideni mukainen platinasormus on edelleen täydellinen ja mielestäni kaunein sormus, mitä olen ikinä nähnyt! Nyt meillä on vuorostaan vihkisormukset työn alla, tällä kertaa tulee titaania. (DI-mies innoistui avaruusrakettimateriaalista!) Jälleen kerran palvelu on ollut mukavaa, enkä malta odottaa että päästään ensimmäisiin sovitteluihin ja suunnittelemaan kaiverrukset. Teettäminen on siinä mielessä järkevää, että saa takuulla sen mistä tykkää, kun minullakin on vähän koukeroinen maku. : )
  20. Meillä on sama suunnitelma kuin monella täällä: perjantaina salaa maistraattiin ja lauantaina juhlat. Ateisteina toivomme ettei suvussa ole ketään niin vanhoillista (ja huonokäytöksistä), että joku olisi (varsinkaan ääneen) sitä mieltä, että ilman pappia ei ole lupaa kauniisiin tai isoihin juhliin, oikeaan juhlapukuun jne. Vähän sellaisia soraääniä on kuultu jo, mutta toivon että juhlapäivänä kaikki ymmärtävät kunnioittaa meidän onneamme. Jotenkin tuntuu nurinkuriselta, että 2010-luvulla länsimaisessa ja melko maallisessa yhteiskunnassa on nuoriakin ihmisiä, joiden mielestä hääpuku, häämarssi ja muut häihin liitettävät kulttuurisidonnaiset asiat olisivat vain kirkossa naimisiin menevien oikeus. Itse haluan tuntea oloni morsiameksi kaikkien edessä, ja luulisi kaikkien ymmärtävän naimisiinmenon olevan merkityksellinen asia kaikille uskontoon katsomatta. Tästä tuli nyt hieman pidempi vuodatus kuin piti, mutta häät lähestyvät ja välillä ahdistaa! Onneksi enimmäkseen kutkuttaa ja jännittää oikealla tavalla!
  21. Nyt tietysti sitten sellaiset ystävät, joita ollaan kutsumassa ja joita näen usein, saavt kuulla kaikkia mun häähömpötyksiä aika ajoin! Mutta eipä liene kukaan vielä kyllästynyt, kun en niin paljon loppujen lopuksi hömpötä.
  22. Me kerrottiin hääpäivä hyvissä ajoin niille, jotka aiotaan kutsua. Suvussa on paljon sellaisia, joiden työ ja muu voi viedä ulkomaille usein tai muuten pitää kiireisenä, niin ajateltiin, että on mukavampi heillekin tietää ajoissa. Saman tien kerrottiin sitten kaikille kutsuttaville, ettei kukaan vieraista joudu kuulemaan puskaradion kautta ja loukkaannu. Hääpäivän kertomisesta kihlajaisten aikaan oli toki vielä reilusti yli vuosi häihin, ja se tuntui vähän hassulta. Mutta ajateltiin että on tärkeämpää kertoa ajoissa kuin liian myöhään. Tämä oli hyvä ratkaisu senkin puolesta, ettei asiasta sitten nouse polemiikkia kun kutsut lähetetään ja niitä ei ole menossa koko suvulle. Aiottiin aiemmin kutsua kaikki serkut lapsineen, mutta tila ja raha muuttivat mielen. Ja se, ettei niin isolle joukolle ehtisi mitään kumminkaan jutella koko päivänä.
  23. Meilläkin sulhanen suhtautuu sekä tähän että muihin somen häähömpötyksiin aika huvittuneesti! Tosin on uskonut myös, että tästä foorumista on ollut paljon hyötyä, kun ei hänen sitten ole tarvinnut käydä läpi näitä kaikkia juttuja kanssani, eikä etsiä ihan ilman mitään apua juhlapaikkoja ja muita ideoita.
  24. Itse jouduin uusimaan passin tänä talvena (noin puolitoista vuotta ennen häitä), kun olin lähdössä matkalle ja vanha passi ei olisi ollut enää voimassa tällä matkalla. Kysyin siinä samalla Tampereen poliisiasemalla, että kuinkas sitten häämatkalla, niin virkailija sanoi, että ei tarvitse hakea uutta passia, kun eihän ne uudet henkilötiedot ehdi päivittyäkään mihinkään ennen matkalle lähtöä. Meillä on siis tarkoituksena lähteä matkalle hyvin pian häiden jälkeen, ja uusi passi menisi "hukkaan", kun ei sitten kalliin häämatkan jälkeen varmaankaan matkustella kovin kauas ennen kuin jo perhe-elämä alkaa, eikä kumpikaan meistä pidä todennäköisenä, että (kauko)matkusteltaisiin pienen/pienten lasten kanssa moneen vuoteen.
  25. Itselleni jää ainoaksi vaihtoehdoksi puvun teettäminen, sillä olen 156 cm pitkä, mutta paljon keskivertoa rintavampi. Kävin sovittamassa monia todella erilaisia pukuja hääpukuliikkeessä, mutta se paraskaan ei lopulta istunut rinnan päältä kunnolla. Maksoi vielä alennuksessakin yli tonnin, joten sillä summalla saan takuulla teetettyä täydellisen puvun itselleni. Vaikka puku tuleekin kalliiksi, niin haluan edes hääpukuni olevan vartalotyypilleni suunniteltu ja tehty, kun melkein aina kaikki vaatteet ovat minua pidemmille ja hoikemmille suunniteltuja. Nyt täytyykin vain sitten löytää pukuideaani sopivat kankaat!