Sylvi

Mun kaasojenn ensimmäinen tehtävä oli huolehtia, ettei kukaan järjestä mulle polttareita. Onneksi molemmat tuntee mut niin hyvin, että uskon heidän pitävän tästä huolta. Hyvät polttarit vaativat aika paljon enkä halua ystävieni käyttävän aikaa johonkin sellaiseen, mistä en oikeasti pidä. En pidä yllätyksistä enkä näe järkeä siinä, että tietäisin kaiken etukäteen. En koe jääväni mistään paitsi ilman polttareita. Olen itse ollut järjestämässä neljiä polttareita, joista yhdet olivat oikeasti todella kivat, yhdet melkein kivat ja kahdet vähän kiusalliset.

Meille häät (=mun mielestä juhlat) ovat tärkeät lähinnä vanhempien kannalta. Olen ainoa lapsi ja tiedän, että jopa juro isäni on odottanut mun häitä. Joten rehellisesti järjestämme niitä vähän enemmän muille kuin itsellemme. Avioliittoon halutaan, koska se on juridisesti helpompaa. Mulla on hyvin periaatteellinen ystävä, joka ei halua mennä puolisonsa kanssa naimisiin. Omistavat maata ja muuta sekä heillä on yhteinen lapsi, joten tekivät juristin (asianajajan?) kanssa paperit niin, että ne vastaavat suunnilleen avioliiton oikeuksia (mutta esim. ilman leskeneläkettä tietenkin). Heille tämä juristi oli todennut, että on helpompaa mennä naimisiin kuin tehdä se, mitä he teki. Joten onhan se helpompaa. Mä haluan olla mieheni omainen ja pitää huolen siitä, että mun kuoleman jälkeen hänellä olisi edes vähän helpompaa.

Mä olin jotenkin ajatellut, että ollaan viimeisenä paikalla meidän ensi kesän häissä, mutta ei se kyllä varmaan niin mene jos rehellisesti alkaa väsyttää ja halutaan jo lähteä. En muista tarkasti, miten häissä, joissa olen ollut vieraana, hääpari on lähtenyt. Jokaisissa hääpari on vetäytynyt omilleen myöhään, mutta kuitenkin niin, että vieraita on vielä jäljellä.

Aikamoista Aleze. Ei tuollaista tarvitse kuunnella hetkeäkään! Mua vähän inhottaa ihmiset, jotka laukoo suodattamatta omia mielipiteitään ja perustelee sitä rehellisyydellä tai omilla oikeuksilla. Kyse on huonoista käytöstavoista ja se on varsin moukkamaista. Itse sanoisin, etten aio moista kuunnella ja jos se ei kelpaa, ei tarvitse viettää aikaa yhdessä. Mutta mä olenkin vähän niuho Oma isä on oma isä, vaikka se käyttäytyisi miten. Mutta silti kaikkea ei tarvitse kestää!

En ihan pikkutytöstä, mutta varmaan teini-ikäisestä saakka

Me nukutaan ja valmistaudutaan yhdessä. Luultavasti molempia jännittää ja on helppo rauhoittua toisen vieressä. Tänä kesänä ystäväni menee naimisiin ja he haluavat nukkua erillään. Odotan tätä myös paljon, sillä itse olen tuon yön morsiamen ja kaason kanssa ja saadaan aamulla valmistautua yhdessä keskenämme. Puolensa ja puolensa!

Meillekään ei tule omaa pöytää. Päätettiin, että meillä loppuelämä aikaa syödä kaksin, joten kun seuraa on tarjolla, hyödynnetään se. Meidän pöytään tulee todennäköisesti bestmanien ja kaasot puolisoineen (häät vasta ensi kesänä, joten siksi todennäköisesti). Tänä kesänä osallistun häihin, joissa morsiuspari tahtoo oman pöydän ja heille se sopiikin hyvin.

Jos morsiamen puolelta useat ihmiset puhuu, on ehkä hassua jos sulhasen puolelta kukaan ei puhu. Toisaalta mieluummin on puhumatta kuin puhuu vasten tahtoaan. Vastaavassa tilanteessa rajaisin puheet ehkä kahteen, todennäköisesti morsiamen isään ja kaasoon. En tiedä, miten teillä on tapana juhlia, mutta itse vieraana kokisin neljäkin puhetta liiaksi.

Mä olen toistuvasti nähnyt painajaisia ystävien häistä, joissa olen avustajana. Joka kerta mun mekko on ollut pienentämättä ja bolero tekemättä. Tosin se kuvastaa todellista nykytilaa. Nyt näitä unia on tullut sen verran, että pakostakin joudun miettimään, kuinka pahaksi ne äityy kun vuoden päästä on kyseessä omat häät.

Ensimmäistä kertaa kaasona ollessani (ja ylipäätään polttareissa) morsian halusi tietää, minä päivänä polttarit vietetään. Me muut asuimme vielä yhteisellä kotipaikkakunnallamme, morsian muualla. Oli helpompaa, että morsian tuli kotikotiinsa ja haimme hänet sieltä. Nyt olen järjestämässä jälleen polttareita eikä sankaritar tiedä, milloin ne ovat. Uskon kuitenkin hänen aavistavan päivän (tai todennäköisesti veikkaus heittää yhdellä päivällä), koska morsian on aika menevä tyyppi ja tyhjiä viikonloppuja ei oikeastaan ole kuin muutama.

Et välttämättä pääse pälkähästä loukkaamatta ystävääsi! Ja jos hän todella on ystäväsi, hän loukkaannuttuaan ymmärtää kantasi ja mukautuu sen mukaan.

Naisen sukunimen ottaminen ei mun mielestä automaattisesti voi tarkoittaa sitä, että mies on tossun alla. Ihmisillä on moni syitä vaihtaa sukunimi ja naimisiinmeno on yksi helpoimmista kohdista ajoittaa se. Tiedän miehiä, jotka eivät ole yhteydessä isän puolen sukuun ja oma isä on jollain tapaa etäinen tai ei olla väleissä ollenkaan, jolloin suhde omaan sukunimeen ei ole vahva. Yksi on ottanut käyttöön äitinsä tyttönimen ja muutama on ottanut puolison nimen avioituessa. Myöskään oma mieheni ei pidä sukunimeään (tällä tiedolla) kun menemme naimisiin vaan keksimme uuden. Hänen sukunimellään on myös tietynlainen maine pohjoisissa ja suhteet isän puolen sukuun ja isään ovat varsin kimurantit. Jos oma sukunimeni olisi mitenkään erikoisempi, uskoisin mieheni ottavan mun nimen. Mutta haluan itsekin eroon omasta sukunimestäni (koska olen niitä "Virtasia") enkä halua miehen nimeä juurikin tämän maineen vuoksi.

Mies kosi hetken mielijohteesta, joten ei ollut sormusta. Ei kyllä ole vieläkään, vaikka kohta puoli vuotta kosinnasta on kulunutkin. Mies ei oikein välitä sormuksista (on urheillessa tiellä) ja itse en ole vain saanut päätettyä, millaisia sormuksia haluaisin. En itsekään pidä mitään muitakaan sormuksia, joten ajattelin hankkivani vain yhden ja se laitetaan sormeen vasta sitten vihkimisen yhteydessä.

Meilläkään ei otettu kihlajaiskuvia, ei kyllä pidetty kihlajaisiakaan. Ei ehkä olla sellaisia kuva-ihmisiä. Kuvia kyllä otetaan, mutta ei niin paljon meistä itsestä. Tosin hääkutsuun haluaisin meidän kuvan, joten sellainen pitänee jossain kohtaa ottaa.

Yritetään pidättäytyä 70 alapuolella. Toki osa vieraista lähtee kahvin jälkeen ja osa saapuu vasta tuolloin.

Viitisen tonnia on varattu, siinä ehkä tonni ilmaa, joten uskon budjetin pitävän. Ja toivon, että kuluissa jäätäisiin alle neljään.

Olen ottanut vastaan ilmoittautumisia ystävien häihin. Poikkeuksetta ne, jotka ovat ilmoittaneet tulostaan tekstarilla, eivät ilmoittaneet allergioita tai erityisruokavalioita, vaikka niitä sitten olikin. Luulen, että osa kuvittelee hääparin tietenkin muistavan ruoka-rajoitteet jos on joskus illallistettu yhdessä...

Chi Chi Londonilla oli kivoja häämekoiksi sopivia pitkiä ja lyhyitä mekkoja. Ihastuin yhteen ja nyt pitäisi se hiljalleen tilailla.

Mies halusi mennä naimisiin kesällä, itse olisin voinut mennä keväälläkin. Mietittiin myös lähipiirin kesälomien ajankohtia (lomaillaan aina samoihin aikoihin) ja tiedossa olevia reissuja, joten päädyttiin heinäkuuhun. Tuttavapiirissä pariskunta menee naimisiin elokuun alussa, joten laitettiin meidän päiväksi heinäkuun puoliväli, jotta juhlien välillä olisi edes muutama viikko jos vieraslistoilla on samoja ihmisiä (ei kyllä välttämättä ole). Saatiin se päivä, mitä haviteltiinkin, vaikka oltiin valmiita siirtelemään juhlia suuntaan tai toiseen jos juhlapaikoissa ei olisi tilaa.

Niin ja alkuperäiseen kysymykseen kommentoisin sen verran, että jos häiden teema/sävy saa jonkun kiusalliseksi, varmaan kannattaa jättää osallistumatta. En mäkään lähtis alastonhäihin kekkuloimaan eevan asussa, mutta jos hääpari on tällaisen puolella, sallittakoon tällaiset häät heille.

Molemmat lähellä 30 vuotta, vakituisesti reissutöissä (mies sai juuri töitä, hääpäivänä sopiessa oli työtön), ei lapsia, vuokralla kaksiossa, aso-koti mielen päällä, ensimmäinen avioliitto molemmille.

Meillä tulee reilu 1,5 vuotta hääpäivän sopimisesta itse häihin.

Meillä ei heitellä mitään.

Näköjään aika paljon Olen lähinnä kysellyt mielipiteitä (vaikka olemme jo nyt tehneet ihan päinvastaisia päätöksiä) ja pohtinut. Ainoa asia, minkä pidän varmasti salaisuutena (pl. niiltä, jotka ovat tekemisessä mukana) on vieraslahjat. Ei se ole niin justiinsa.

Lähtökohtaisesti me itse. Kuitenkin juhlapaikkaa varatessa äitini nappasi laskun kädestäni ja sanoi hoitavansa, joten käytännössä olemme varautuneet maksamaan kaiken itse ja halutessaan (lähinnä mun) vanhemmat saavat maksaa joitain eriä.