Tässä olen viime päivinä pyöritellyt ajatuksia meidän häistä ja niiden tyylistä ja yksi asia, mikä mietityttää enempi on se, että millainen ruoka on liian vaatimatonta häihin? Oletetaan, että kyse on tavan häistä, jossa on vihkiminen, juhlapaikka, pitopalvelu, mekot ja kravatit, molempien suvut ja kaverit paikalla. Mitä ruokaa olettaisit vieraana saavasi? Millaiseen ruokaan olisi pettynyt? Onko ruuan "hienoudella" väliä jos saat vastasi täyteen? Ajatteletko, että häissä pitää tarjota useita ruokalajeja? Mikä on useita? Mitä ne sisältää?

Virrethän on uskonnollisia kaikki Meillä vihkiminen oli juhlapaikalla, mutta vihkijänä pappi ja vähän kierrettiin asiaa (miehen toiveesta) ja otettiin virren sijaan veisu Tuulien teitä. Meillä oli vieraita monesta eri uskonnosta, joten tämä sopi niihin kaikkiin. Jos kovasti ei tahdo Jeesus-virsiä, onko mahdollista mennä naimisiin muualla kuin kirkossa?

Me emme suunnitelleet juhliin mitään, mikä kuvastaisi ammatteja tai harrastuksia. Kuitenkin muiden järjestämien yllätysnumeroiden joukossa oli mun entiseen kansantanssi-harrastukseen liittyvä poloneesi-yhteistanssi. Jälkikäteen kuulin, että äitini oli suunnitellut miehen harrastukseen liittyen vuokraavansa sumopaini-puvut, mutta ihan hyvä, että tämä jäi toteuttamatta. Idea sinänsä kiva, mutta ympäristö antoi rajoitteensa tälle. (Nyt huomautan, ettei mieheni ole sumopainija...)

Mekään ei kutsuttu kaikkia, keiden häissä ollaan oltu. Ainakin itse jätin kutsumatta erään ystävän, jonka häissä olin ihan kaason roolissa. Mitään draamaa ei tässä välissä ollut, ei vaan pidetty enää yhteyttä. En kuitenkaan nähnyt järkeväksi ottaa muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen yhteyttä esittämällä hääkutsua.

Tehkää rohkeasti oman näköiset häät! Me saatiin muutamilta jo etukäteen ja isolta joukolta jälkikäteen kiitosta nimenomaan siitä rentoudesta. En tiedä mitään kamalampaa, kuin pönötyshäät, jotka on rakennettu sellaisiksi vain sen takia, kun "kyllä niin pitää tehdä". Kun on uskollinen itselleen ja tyylilleen, rentoutuu helposti itse ja se rentouttaa vieraatkin. Meillä kukin sai tulla ja olla sellaisena kuin on ja päivä rakennettiin niin, että oli puuhaa jos sitä halusi tehdä, mutta muutamaa yllätysnumeroa lukuunottamatta kenenkään ei ollut pakko nakottaa paikoillaan (paitsi jos halusi syödä). Rentous sai ihmiset juttelemaan keskenään ja sitä oli ilo katsella! Erityisesti 24-vuotiaan serkkupojan ja 6-vuotiaan miehen siskontytön kasuaali ja pitkäkestoinen keskustelu saippuakuplista sai tämän morsiamen sydämen sulamaan. Ihmiset uskalsivat minglailla ja nauttia olostaan ja toisistaan. Meidän tapa ei ilmeisesti aiheuttanut närää tai hämmennystä, sillä juhlan luonne selvisi hyvin juhlaohjesäännöstä. Kaikki suunnittelut kommelluksineen ja hääpäiväkertomuksineen löytyy tuolta hääpäiväkirjojen puolelta jos haluaa käydä kurkkaamassa

Nyt kun häät ovat ohi pitää tulla korjaamaan edellinen lausunto. Loppujen lopuksi kustansin molemmille kaasoille kampaajan, koska se tuntui parhaalta tavalta kiittää ilman varsinaista materiaa. Molemmat olivat siis varanneet itselleen kampaajan hääviikolle ja yllätyksenä he sitä maksaessaan saivat kuulla, että lasku on jo hoidettu.

Me päädyttiin plaseeraamaan kaikki paikat kuitenkin, kun pöydistä tehtiinkin pitkiä. Ei menty mitenkään järkevästi, mutta käytännössä kuitenkin niin, että jokaisella istui puoliso/kaveri/lähisukulainen vieressä ja saman henkisiä ihmisiä vastapäätä.

En tuntenut. Miehen kummitäti puolisoineen, serkku puolisoineen ja yksi kaveri olivat ennestään tuntemattomia. Olivat kaikki oikein mukavia ja olin jo etukäteen päättänyt heihin tutustua juhlan aikana edes jonkin verran.

Me kutsuttiin kaikille kaveri. Eli muutama kutsu lähti avecittomana, mutta heillä oli sitten vähintään yksi läheinen kaveri tulossa mukaan joka tapauksessa. Esimerkiksi kaksi entistä työkaveriani kutsuin toistensa seuralaisiksi, vaikka molemmilla olisi ollut puoliso ja lapsi kotona. Olin myös keskustellut tästä asiasta etukäteen heidän kanssaan ja he suhtautuivat siihen tosi kivasti ja heillä oli keskenään mukavaa. Pöytäjärjestyksessä huomioin, että heillä olisi yksi puolituttu siinä heti vieressä ja saman henkisiä ihmisiä toisella puolella ja myöhemmin kuulin, että heillä oli ollut oikein kivaa.

Mikä/kuka on toastmaster? Lähtökohtaisesti siellä edessä nököttää ne, jotka te haluatte sinne!

Musta on hyvä, että jokaiselle on tarjolla istumapaikka. Eihän se itsessään luo sitä pönötystä! Meillä oli jotenkin todella rennot häät (mihin pyrittiinkin) ja mietin etukäteen pitkään, miten sen fiiliksen saa aikaan kun kuitenkin on juhlapaikka, koristeet, plaseeratut paikat pitopalveluineen. Tulin siihen tulokseen, että hääpari itse viitoittaa sen, mihin suuntaan mennään. Jos te olette rentoja ja epäformaaleja, todennäköisesti teidän vieraat osaa rentoutua myös ja silloin muulla ei hirveästi ole väliä. (Olen ollut mukana myös rennoissa kartanohäissä, joissa ei pönötetty, mutta hääpari suhtautui mutkattomasti, kierteli ihmisten seassa ja itse loi sen fiiliksen päivään.)

Nukuin vähemmän kuin normaalisti, mutta sen minkä nukuin, nukuin hyvin. Tästä olin aika yllättynyt, sillä jännitys vie multa unet kokonaan. Oltiin ihan ajoissa kotona koristeluiden jälkeen ja nukkumaankin olisi päässyt ajallaan, mutta ei vielä väsyttänyt. Tiedän kuitenkin nukkuneeni kuusi tuntia, joista ensimmäiset neljä putkeen kunnes heräsin siihen, että luulin kellon soivan kohta. Odottelin kellon sointia tovin ja sitten tarkistin oikean ajan ja nukuin vielä kaksi tuntia. Ei väsyttänyt onneksi.

Meillä oli iltapalana lihapullia (ja ohessa tofupullia ja pinaattimaissipullia), ruualta jäänyttä kalaa kastikkeineen (ei ollut siis ehtinyt olla tarjolla), pastasalaattia, vihersalaattia ja patonkia levitteineen. Kelpasi.

Meillä oli kutsulistalla noin 70 henkeä ja juhlissa noin 65. Noin luvut siksi, että yksi pääsi vain juhlan alkuun ja kaksi juhlan loppuun muiden juhlien vuoksi. Muutamalla oli terveysesteitä, muutamalla oli työpäivä tai toiset juhlat. Mutta he kaikki tulivat, joiden tiedettiinkin tulevan eli kukaan ei ensin ilmoittautunut ja jättänyt sitten vaan tulematta tai jättänyt ilmoittautumatta ja tullut vain paikalle.

Meillä oli yksi Urpå, joka kuulemma oli pienessä sievässä jo vihkimisen aikana. Ei tosin siinä kohtaa aiheuttanut ollenkaan hämminkiä. Myöhemmin kuulin, että hän oli kehoittanut toistakin ystäväänsä ottamaan oman pullon mukaan, vaikka olimme ilmoittaneet tarjoilevamme alkoholia. No tästä sankarista huomasi, että oli naamat, mutta ei sentään öykkäröinyt. Toki kaikki vieraat varmasti huomasivat, kuinka Urpå kiersi vieraina olevia naisia läpi vokotellen kaikkia ja kaikkea. Onneksi häneen osattiin suhtautua silmiä pyöritellen ja naureskellen ja mitään kohtausta ei varsinaisesti saatu aikaan. Ihme tyyppi. Tosin oli kuulemma kehunut kaverille, joka ei häihin päässyt työesteiden vuoksi, kivoja juhlia...

Meidän pukukoodi oli niin vapaa, että melkein mitkä tahansa ehjät ja puhtaat vaatteet sopivat siihen oikein hyvin. Onnekseni kukaan ei tullut sortseissa, vaikka kuuma päivä olisi siihen mahdollisuuden tarjonnut. Meillä miesten pukeutuminen vaihteli verkka-asusta (uusi ja yllättävän tyylikäs, tiedettiin tästä myös etukäteen ja sille siunaus annettiin) perinteiseen pukuun taskuliinoineen ja naisten pukeutuminen arkivaatteista juhlamekkoon. Meillä ohje oli, että kukin saa pukeutua parhaaksi katsomallaan tavalla ja samalla kerrottiin, että mies jättää kravatin ja puvun takin kotiin, mikä itsessään antoi osviittaa tietystä epävirallisuudesta.

Ihan yllättävän hyvin! Meillä tosin oli niin makeat avustajat ja tiedettiin, ettei meidän tarvitse niin sykkiä. Olin etukäteen kuvitellut, että jännittää ja stressaa ja yllätyin kyllä, kun olotila olikin tosi rento ja hyvä!

Parhaimpia juttuja meidän häissä oli - Vihkiminen ulkona: Ystävät väkersivät meille koivusta vihkikatoksen ja se oli huisin kaunis. Ulkovihkimistä kehuttiin paljon muutenkin ja meillä kävi ihan moukan tuuri kun sattui sekä perjantaille (kun höskä rakennettiin) että lauantaille (kun sitä käytettiin) niin mielettömän aurinkoiset päivät. - Jäätelö: Meillä oli kakun sijaan jäätelöä ja kuumana päivänä se osoittautui hyväksi valinnaksi. Meillä oli vain vaniljaa, mutta sitten siihen sai tuunata omanlaisensa sörsselit karkkeineen, kekseineen ja kermavaahtoineen. - Salatehtävät: Näitä teki moni vieras ja loppuillasta kaverit päättivät, että jäljelle jääneet tehtävät suoritetaan kaikki. Oli hauskoja tilanteita ja vasta tänään miehelle selvisi salatehtäviä purkaessa, miksi osa meidän vieraista teki hassuja juttuja. Ja hyvänä oivalluksena se, että tehtävän suoritettuaan se palautettiin nimen kanssa toiseen purkkiin, joten saatiin tieto siitä, mitä kaikkea oli tapahtunut meidän huomaamatta (yllättävän paljon!). - Vieraskirja: Meillä oli kolmenlaisia lappusia vieraskirjaa varten. Keneltäkään ei siis kerätty nimmareita kirjaan vaan vieraat saivat halutessaan täytellä lappuja. Vaihtoehtoina oli kaksi erilaista lappusta mad lips -ajatuksella ja sitten yksi pienempi lappu, johon sai vain kirjoittaa avioliittoneuvoja. Näistä jäi kivoja juttuja meille! - Vieraslahjat: Neulottiin kaikille villasukat. Laitettiin ne esille kun ensimmäinen vieras lähti jo ennen kahvia (hällä toiset juhlat samana päivänä) ja sen jälkeen kohisi koko juhlaväki sukista ja niitä käytiin hakemassa. Kovin olivat mieluisia ja kaikille riitti! - Ohjelma: Me ei itse oltu valmisteltu varsinaista ohjelmaa ollenkaan vaan oltiin mietitty puuhaa, jota voi tehdä omaan tahtiin (salatehtävät ja vieraskirja, lautapelit, pihapelit), mutta vieraat tekivät ohjelmaa niin, että meidän häissä tanssittiin poloneesi, kuunneltiin Kalevalaa ja runonlausuntaa sekä katseltiin sketsejä. Poloneesi ja Kalevala kuulostaa tällä tavoin aika tylsältä, mutta oli ihan yllättävän hauskaa! - Avustajat: Meidän kaasot ja bestman olivat kaikki tittelinsä ansainneet. Huikeita tyyppejä. 6/5. Toimimattomat ideat - Ensin ajatuksena oli tehdä vain rentoa oleskelumusiikkia (ei siis pelkästään hitaita, mutta sellaisia hyvän mielen biisejä), kunnes tätä sitten ihmeteltiin useammasta suunnasta ja väsäsin pienen stressin jälkeen bilelistan eikä kukaan tanssinut (paitsi morsiusneidot) ja tovin päästä pyysin kaasoa vaihtamaan soittolistaa takaisin sinne aikaisempaan ja sitten oli taas oikean tasoista fiilismusaa meidän jutusteluun ja olemiseen. - Aikataulu: Vaikka pitopalvelulta itse kysyin, millainen aikataulu on ok, he olivat silti kovin myöhässä ja meidän avustajat joutuivat heitä auttamaan. Olin myös unohtanut kertoa heille, että tavarat pitäisi korjata pois edestä mahdollisimman pian ja he olivat sitten priorisoineet asiat eri tavoin. Varmasti siis ajattelivat niin päin, että kahvista ja jäätelöstä pääsee nauttimaan pitkästi kun meidän ajatus oli, että tanssitaan ensitanssi nopeasti alta pois, jotta vanhemmat vieraat pääsevät lähtemään.

Meillä oli neljä lasta häissä. Kolme näistä ovat serkuksia keskenään, neljättä ei mekään oikein tunneta kun oli yhden pariskunnan kesälapsi. Äitini oli varannut todella paljon kaikkea puuhaa lapsille ja niin vaan tämä neljäs lapsi (kaikista vanhin, jo koululainen) viihtyi iltaan asti. Kolme pienintäkin (3-6 v.) viihtyivät lelujen parissa, mutta myös enemmän tanssien, juosten ympäri pihaa hiestä märkänä. Kovin olivat kaikkien juhlijoiden silmäteriä ja ihastelun kohteita. Tämä oli hyvä määrä lapsia, kun päästiin nauttimaan lasten totuuksista ja silti melutaso oli varsin maltillinen.

Siivottiin juhlapaikalla, syötiin karkkia, availtiin kuoret, nukuttiin päikkäreitä ja vastaanotettiin vielä kovin paljon onnitteluja

Kiva huomata, että kaikkia ei ole jännittänyt. Mietin, mikä mussa on vikana, kun ei jännittänyt yhtään. Torstaina illalla vielä kutkutteli, perjantaina kutkutti juuri ennen kun lähdettiin koristelemaan juhlapaikkaa ja sitten hiljeni kokonaan. Mä olen myös todella kova jännittäjä, joten tämä yllätti aika paljon. Ei tullut isoja tunnekuohuja vaan oli tasaisen hyvä olla koko ajan ja hymyilytti.

Seuraavana päivänä mies availi kuoret ja kertoi, mitä niissä oli samalla kun tuore vaimo makasi sohvan pohjalla lepuuttelemassa jalkoja

Mulla on kenkinä matalat kiilat, jotka jossain kohtaa vaihtelen tennareihin. Mekkokin on lyhyt, joten molemmat kengät näkyy ja vaihto ei haittaa helman pituuden suhteen.

Meille tulee näköjään naispappi. Meillä ei ollut tähän mitään ajatuksia, joten otettiin vain se, jonka virasto antoi.

Et saa muutettua sitä ollenkaan itse vaan titteliä pitää pyytää. Muistaakseni tuolla ruusut ja risut -osastolla on tällainen tittelin pyyntöä koskeva ketju eli sieltä pyytämällä joku mode vaihtaa sulle oikean tittelin