Itse olen hääkuumeillut jo hyvän aikaa ja hieman vienyt kuvitteellisten säiden suunnitteluakin eteenpäin, ihan vain leikkimielellä! Jossain vaiheessa oli ihan pakko alkaa vihjailla miehelle kosiohaaveistani. Miehelle ajatus kosinnasta ei ollut mitenkään vastenmielinen vaan päinvastoin! Sellaisia merkkejä alkoi hänkin antamaan että odotin kosintaa jo joululahjaksi. Noh, hieman petyin ollakseni rehellinen, kun ei pakettien seassa ollutkaan korurasiaa. Eipä hätää! heti joulun jälkeen olimme lähdössä Tallinnaan päiväreissulle ihan vain kahdestaan. Siellä jo odotin saavani mieheni jalkojeni juureen. Melkein! Sillä päädyimme kiertelemään paikallisia kultasepänliikeitä sormuksia sovittelemaan! Kosinta tapahtui seraavana päivänä Suomen puolella kun olimme löytäneet molemmille sopivat sormukset. Mies ei jaksanut odottaa kovinkaan pitkään vaan kurvasi auton hiljaiselle parkkipaikalle, astui ulos autosta ja tuli avaamaan minunkin oven. Siinä hän sitten polvistui eteeni ja kosaisi. Myöntävästi tietenkin vastasin valtavan itkukohtauksen kera, ihan kuin olisi ollut suurempikin yllätys! Miehellä jäi tämä akkipikaisuus ja yllätyksettömyys vähän kaivelemaan hampaankoloon ja kulemma aikoo kosinnan suorittaa vielä näyttävämmin. Minulle tämäkin onni riittää.. Häät sitten parin.. kolmen vuoden päästä.
