naukumo

Hei, Haluaisin vähän valottaa erään innottoman kaason ajatusmaailmaa, sillä jotkin näistä jutuista sopii siihen kuvaan miten itse käyttäydyin silloin kun ekaa kertaa olin kaasona. Pari kertaa soitan, osallistun polttareiden järjestämiseen, mutten ota enää yhteyttä kun häät lähestyvät. Silloin kun olin ensimmäistä kertaa kaasona, saatoin nimittäin olla ehkä hieman innoton. Tulevana kesänä olen jälleen kaaso, neljättä kertaa. Otan tehtävän aina innolla vastaan, kuten silloin ensimmäiselläkin kerralla ja kaikkina muina kertoina siinä välissä. Olin ensimmäistä kertaa kaasona vuonna 2010. En ollut ollut kovinkaan monissa häissä, joten kyseessä oli minulle uusi asia. Morsian, lapsuuden ystäväni ja läheinen edelleenkin, pyysi minua kaasokseen n. 8kk ennen häitä, ja otin tehtävän ilolla vastaan, mutta kehotin ystävääni hankkimaan myös muita kaasoja. Sanoin suoraan, että en selviytyisi tehtävästä yksin. Asuin kaukana eikä minulla ollut aiempaa kokemusta, en edes tuntenut ketään, joka olisi ollut aiemmin kaasona. Ystäväni pyysi kaasoiksi minun lisäkseni kahta serkkuaan, joilla molemmilla oli aikaisempaa kokemusta häiden järjestämisestä. Olin iloinen, että minun ei tarvinnut järjestää kaikkea yksin. Tammikuun koittaessa (häät heinäkuussa) soitin ystävälleni, ja kysyin mitä kaikkea häävalmistelujen eteen pitäisi tehdä ja onko meillä kaasoilla työnjakoa. Koska häät olivat uusi asia morsiamellekin, hänkään ei oikein osannut sanoa millainen olisi sopiva työnjako, saimme sopia siitä keskenämme. Toisin sanoen morsian ei itse kertaakaan ottanut kantaa siihen, millaiset häät hän haluaa saatika tehnyt mitään linjauksia yhtään mistään, edes kaasojen rooleista. En tiennyt mitä minulta odotettiin, eivätkä muut kaasot kertoneet minulle asioista, joita piti vielä tehdä tai mitä häiden eteen nyt yleensä pitää tehdä. Toisinsanoen minulla oli tunne, että morsian ja kaasot olettivat minun automaattisesti tietävän, mitä minun pitää tehdä ja olin ihan hätää kärsimässä kun kun en tiennyt muuta kuin sen, että tekemistä on paljon ja apu tarpeen. Ja ajattelin tämän olevan minun oma vika kun en tiennyt miten häät järjestetään. Nämä kaksi muuta kaasoa ja morsiamen suku hoitivat häiden käytännönjärjestelyt ja morsian kaasoineen oletti minun osallistuvan niihin juttuihin, mutta aina kun soitin morsiamelle tai kaasoille, että mitä pitäisi tehdä, niin kunnon vastausta ei tullut tai kaasoille kaikki oli niin itsestään selvää, että vastaukset olivat ympäripyöreitä. Ajattelin että kai he sitten soittavat kun tarvitsevat oikeasti apua. Makasin laakereilla koko loppukevään ja kesän, enkä tehnyt häiden eteen yhtään mitään, eikä kukaan pyytänytkään mitään. Tapasimme kaasojen kanssa muutamia kertoja viikolla ennen häitä, hääohjelma muuttui joka kerta sukulaisten vaatimuksesta. Hääpäivänä olin vetelä kuin spaghetti, vaikka esitin reipasta, eikä tilaisuus mennytkään sitten osaltani kovinkaan hyvin, koska itsetuntoni oli valmiiksi niin alhaalla. Illalla morsiamen isä sanoi, että minusta ei ole mitään hyötyä, morsian oli sanonut hänelle, että en ollut auttanut koko kesänä. Tarinan opetus: morsiamen mielestä olin innoton kaaso, koska hänelle todellisuus näyttäytyi sellaisena. Näin jälkeenpäin tietysti ymmärrän, että olisi pitänyt olla avoimempi morsiamelle ja muille kaasoille siitä, että tiesin tekemistä olevan paljon, mutta en oikein tiennyt mitä minun tehtäviini kuului tai että miten häät järjestetään tai mitä asioita pitäisi hoitaa missäkin järjestyksessä osv. En ihan oikeastikaan usko, että kovinkaan moni kauhistelee kaasona olemista tai olisi kateellinen hääparin naimisiinmenosta. Yleensä kysymys on juuri tästä järjestelypuolesta ja siihen liittyvästä epätietoisuudesta ja epätietoisuuden aiheuttamasta stressistä. Muokkasin luettavampaan muotoon. Toivottavasti ainakin Saako tästä nyt jotakin tolkkua?