Mrs. Spooky

Mentiin salaa naimisiin eilen, vuoden verran ehdittiin olla salaa kihloissa. Ajattelin julkistaa asian Facebookissa aprillipäivänä, hauska nähdä kuka uskoo ja kuka ei

Meillä on suunnitelmana mennä naimisiin tosi pienieleisesti ja melkeinpä salaa, joten päädyttiin siihen tulokseen, ettei kihla- tai vihkisormusten hankkimiselle ole oikein tarvetta. Kumpikaan ei tykkää pitää sormuksia tai mitään muitakaan koruja, minä en voi työssäni käyttää sormusta ja lisäksi olen sen verran hajamielinen, että unohtaisin sormuksen kuitenkin johonkin varmaan kerran viikossa Tärkeintä meille molemmille on se itse avioliitto, ja oikeastaan tuntuu jopa romanttiselta pitää asia semisalaisena vain meidän kahden juttuna. Tykkään kyllä sormuksista sitoutumisen symbolina, mutta jotenkin se sormuksen käyttäminen tuntuu itselle niin vieraalta.

Asiasta puhuttiin ja sitä harkittiin huolella melkein vuoden verran ennen kuin kosin, joten se oli kyllä kaukana yllätyksestä

Meidän olisi tarkoitus mennä enemmän tai vähemmän salaa naimisiin. Mä en oikein pidä häistä juhlana eikä meistä kumpikaan halua olla huomion keskipisteenä, joten todettiin että naimisiin luikahtaminen maistraatissa on eniten "meidän näköinen" tapa mennä naimisiin. Ollaan tässä palloteltu vähän sitäkin vaihtoehtoa, että sukulaisille ei edes kerrottaisi asiasta. Huomaavat sitten kun huomaavat

Kihloissa ollaan! Homma oli puhuttu selväksi jo kuukausia sitten ja mies tiesi, että vuosipäivänä tapahtuu, joten kosin humoristisesti tarjoamalla miehelle aamukahvin yhteydessä sormusta symboloivan donitsin Ihan oikeat sormukset tilataan kunhan päästään koosta selvyyteen ja hääpäiväkin on sovittu, joten tämä meni kyllä miljoona kertaa smoothimmin kuin olisin ensimmäistä kertaa foorumille kirjautuessani uskonut... Mies oli alun perin aika kauhistunut naimisiinmenoajatuksesta, mutta näköjään hän tarvitsi vain aikaa totutella ajatukseen.

Me ei miehen kanssa olla kumpikaan erityisen vakavia tai sillä perinteisella tavalla romanttisia, joten kosin miestäni hiukan humoristisesti Lidlin donitsin kanssa... Kihlautumisesta ja naimisiinmenosta oli puhuttu vakavasti jo vaikka kuinka monta kuukautta ja mies tiesi kyllä, että vuosipäivänä tapahtuu, joten aamukahvin yhteydessä kerroin donitsin symboloivan sormusta ja kysyin, haluaisiko mies mennä mun kanssa naimisiin. Ja halusihan se

Mä olen melkein vuoden verran suunnitellut kosivani miestä ensi viikolla kun meillä on vuosipäivä, mutta vasta nyt havahduin siihen että eihän mulla ole mitään suunnitelmaa, miten mä sen teen! Joku herttainen kortti aamukahvin yhteyteen (ja vaikka joku leivonnainen "lahjonnaksi", heh) voisi olla ihan potentiaalinen, mutta on se kumma kun en ole itse kosintamenetelmää tajunnut suunnitella...

Aion kosia neljäntenä vuosipäivänämme. Haluaisin tulevaisuudessa myös hääpäivän samalle päivälle, niin on vain yksi vuosipäivä muistettavana

Mikä tahansa paitsi kesä, koska kestän kuumuutta ja ötököitä tosi huonosti. Joku ihan pikkuisen kirpakka alkusyksyn päivä voisi olla aika ihana

Haluaisinpa tietää mitä tuon miehen päässä oikein liikkuu... Tyyppi toi yhtenä iltana kotiin työpaikan lattialta(?) löytyneen rihkamasormuksen ja oli kuulemma ajatellut nk. läppäkosia sen kanssa, mutta unohti. No, sormus osoittautui sopivaksi, joten saatiinpahan ainakin mun sormuskoko selville

Nyt se on varmaa - aion kosia miestäni syksyllä, kun meillä on neljäs vuosipäivä. En tiedä vielä miten taikka missä (todennäköisesti kyllä ihan vaan kotisohvalla), mutta itse päätös on nyt tehty. Tavallaan tuntuu vähän hölmöltä odottaa syksyyn asti, mutta meillä on tällä hetkellä tosi huono rahatilanne, ja vuosipäivänä on oikein luontevaa kosia. Seuraavaksi saankin ruveta kuumottelemaan sitä, mitähän se mies meinaa kosintaani vastata...

Lemmenlukko on tosi kaunis ajatus ja haluaisin toteuttaa sen, mutta en tiedä mihin niitä kannattaa tai saa viedä. Muistelisin lukeneeni, että lukkojen kerääntyessä niiden paino voi aiheuttaa ongelmia sillalle, joten täytyy olla tarkkana millaiselle sillalle lukkonsa vie...

Olen suunnitellut jo hyvissä ajoin, että sitten kihlautumisen jälkeen vastaan hääpäiväuteluihin ovelasti "se on yllätys" Haluaisin mennä mahdollisimman salaa naimisiin, mutta on täysin mahdollista, että maistraattiin kutsutaan muutama vieras mukaan.

Omaa sukunimeäni en ole vaihtamassa, koska se on tosi harvinainen ja tosi kaunis, mutta toivoisin että mieheni ottaisi minun sukunimeni. Ymmärrän kyllä jos hän päätyy pitämään oman nimensä, koska hänen etunimensä ei natsaa sukunimeni kanssa ihan yhtä hyvin, mutta olisihan se mukavaa jos olisi yhteinen sukunimi

Kumpikaan ei halua julkista kosintaa eikä mitään leffamaista ja ns. ällöromanttista, ja itselleni on lisäksi tärkeää että sormus ostetaan vasta jälkikäteen.

Kun otin kihlauksen ensimmäistä kertaa puheeksi, mies totesi vähättelevästi "no ei mitään teinikihloja...", johon sitten vastasin melko jäätävästi, että nii-in, kyllä mä olisin ainakin menossa ihan naimisiin asti... Siinä mielessä olen kyllä suht vapaamielinen kihlauksen suhteen, että se ei haittaa (ainakaan ajatuksen tasolla) jos kihlaus kestää useamman vuoden.

Pippuripähkinällä vaikuttaa olevan tosi samanlainen tilanne kuin mulla, ja meidän avatareissakin on kummasti jotain hyvin samantyyppistä Odottelen myös sopivaa hetkeä kosia miestäni, ja päivämäärä saisi mielellään olla joku helposti muistettava, koska päivämäärien muistaminen ei ole mieheni vahvin laji. Meillä on vuosipäivä syksyllä, joten todennäköisesti otan ja kosaisen silloin, koska se on varmasti helppo muistaa ja jotenkin tykkään siitä ajatuksesta, että kaikki suhteen vuosipäivät ovat samana päivänä.

Tietää, mutta aikana ennen rekisteröitymistä pidin tämän foorumin selaamisen visusti salaisuutena. Äkkiä piti aina sohia kaikki kuumottavat välilehdet pois, kun mies tuli töistä

Juteltiin eilen aiheesta miehen kanssa, ja hän kuulemma haluaa mun kanssa naimisiin (oli muuten ensimmäinen kerta kun tuo lausunto tuli luontevasti kuin apteekin hyllyltä, yay!), mutta ei vielä. Samoilla linjoilla olen itsekin, mutta sitä jäin vähän ihmettelemään, että miehen mukaan elämäntilanne ei ole vielä sopiva edes kihlautumiselle... En sitten tiedä, mahtaako asia olla rahasta kiinni - mies kun on hyvinkin saattanut unohtaa sen yhden kerran esittelemäni sormuksen, joka maksaa huikeat 25 euroa

Valitettavasti en ole vanhempieni kanssa ihan parhaissa mahdollisissa väleissä, joten minulle on tärkeää olla lain silmissä perhettä mieheni eikä vanhempieni kanssa. Mutta totta kai myös rakkaudella ja sitoutumisella on osansa asiaan

Meistä kumpikaan ei taida olla kovin "polttarihenkinen" ihminen, mutta alan ammattilaisten blogeja lukeneena olen jo hyvissä ajoin jutustellut miehelle, että strippari polttareissa on OK kunhan se tehdään eettisesti. Täytyy siis varmistua siitä, että ko. strippari tekee työtään täysin vapaaehtoisesti, ja tilanteessa toimitaan stripparin ehdoilla - kunnioittaen, ei todellakaan hipelöidä jollei strippari sitä erikseen salli, ja tippiä täytyy muistaa antaa (mielellään vieläpä runsaasti). Se nainen on siinä tilanteessa tekemässä työtään, joten siinä mielessä en olisi mustasukkainen, mutta siitä suuttuisin kunnolla jos mieheni esim. kohtelisi stripparia kuin esinettä ja koskettelisi ilman hänen suostumustaan...

Meillä kumpikaan ei käytä mitään koruja, joten sormuksiin täytyy kyllä totutella. Mielestäni kihlasormukset ovat tosi kaunis symboli, joten haluan ehdottomasti molemmille sormukset, mutta en tietenkään voi vaatia miestä pitämään sormusta aina ja kaikkialla, jollei se vaan millään tunnu omalta. Olen sitäpaitsi itse sen verran hajamielinen, että todennäköisesti unohdan koko sormuksen olemassaolon aina silloin tällöin...

Otetaas sittenkin pois, sen verran tunnistettava kertomus kuitenkin.

Olen kytännyt foorumia ilman rekisteröitymistä ties kuinka kauan, mutta nyt tämä kihlautumiskuumeilu alkaa olla jo sitä tasoa, että pakko oli rekisteröityä... Mies oli aluksi melko kauhuissaan kihla-/naimisiinmenoajatuksesta, mutta kas kummaa, meillä on viime aikoina heitelty tosi paljon sellaista rennon kasuaalia hääläppää! Hommahan siis edistyy selvästi