Meillä oli alussa 238: 1-3, 6 (Avioliiton Jumala asetti onneksemme) ja lopussa 818 (Kaiken hyvän antaja). Halusin sellaiset virret, jotka liittyvät nimenomaan avioliittoon ja joissa on kauniit ja relevantit sanat

Kutsuttiin kyllä, kun oli perhetuttu pappi. En tiedä miten olisimme tehneet täysin vieraan papin kanssa.

Meillä oli istumajärjestys. Alunperin ajattelin että ihmiset saavat istua mihin haluavat, mutta osallistuin keväällä yksiin juhliin joissa ei ollut istumajärjestystä, ja mieleni muuttui. Paikat nimittäin määräytyivät silloin lähinnä saapumisjärjestyksen mukaan, ja jouduin istumaan täysin tuntemattomien ihmisten viereen, kaikki vähänkään tutut olivat aivan muualla. Ei ollut kivaa ollenkaan. Tämän takia päädyin siihen, että ihmiset ryhmitellään pöytäkohtaisesti, pöydän sisällä järjestys vapaa. Järjestely vaikutti onnistuneelta, puheensorinan määrästä päätellen. Teimme myös niin, että lapsiperheille oli oma pöytänsä, josta oli jätetty timantit pois ja kynttilät korvattu led-tuikuilla.

-Mun kampauksesta valahteli pinnejä koko tilaisuuden ajan. Kampaus oli kyllä kaunis, mutta sitä piti korjailla jo pukeutumisen yhteydessä, ja vielä moneen kertaan hääjuhlassakin. -Mummi pökräsi saavuttuaan kirkonpenkkiin ja joutui käymään ambulanssissa sydänfilmattavana. Toipui kyllä ja jaksoi juhlia koko illan, mutta aiheutti ylimääräisiä sydämentykytyksiä kaikille, ja vihkimisen alkukin viivästyi ambulanssia odotellessa. Toisaalta oma jännitys siinä kyllä haihtui. -Vihkimisen jälkeen, kun piti ottaa kuvia meistä, sopivan kuvauspaikan etsiminen kesti ikuisuuden. Aurinko nimittäin tuli koko ajan väärästä suunnasta, ja aina piti siirtyä. Jos ei auriko häirinnyt kameraa, niin se paistoi meidän silmiin. Tämä kaikki siitä huolimatta, että hääpäiväksi oli luvattu sadetta! -Yksi musiikkiohjelmanumero peruuntui kokonaan kun laulajalle oli noussut aamulla kuume, eikä hän siis päässyt paikalle edes vieraana. Toinen taas pääsi äänensä menettäneenä, ja hänen tilalleen saatiin musisoimaan toinen henkilö, jota pyydettiin muutaman tunnin varoitusajalla "kehittämään jotain". -Meidän hääyöhotellihuoneessa oli KYLMÄ. Tai siis ainakin siihen asti kunnes hoksattiin miten lämpötilaa säädetään, mutta alkulämpötila ei ollut riisuutumisystävällinen. Hääyö ei ala hyvin, jos ensimmäisenä toiveena on saada yöpaita päälle ja päästä peiton alle lämmittelemään! -Huoneeseen tuodulla erikoisaamiaisella oli vähemmän teevalikoimaa kuin aamiaisbuffetissa ja nekin pahoja. Itse asiassa teetä piti erikseen tilata, kun huoneeseen tuotiin kuumista juomista vain kahvia. Tilauksesta sitten tuli termarillinen ruskehtavaa vettä ja pieni teepussivalikoima, mm. keltaisia perus-Lipton-pusseja. Buffetissa oli kuulemma ollut hyvä valikoima esim. pyramidipusseja. Kai nyt teenjuojiakin voisi vähän huomioida!

Meillä oli paikalla kaksi sylivauvaa ja pari parivuotiasta, ihan kutsuttuina ja toivottuina. Kyllähän heistä välillä lähti ääntä, kirkossakin, mutta kukaan ei myöntänyt häiriintyneensä tai jotain jääneen kuulematta. Juhlapaikalla näillä parivuotiailla oli kyllä melko lailla vauhti päällä, varsinkin iltaa kohti. Ihan hyvin kaikki sujui silti. Jotkut haluavat lapsivapaat häät ja se on ihan jees, meille oli itsestäänselvää kutsua koko perheet paikalle, ja viihdyimme sen ratkaisun kanssa hyvin.

En suoraan sanottuna muista. Vihkimisen alkaessa ajatukset olivat pikkuisen muualla, kun ennen tilaisuuden alkua mummi pyörtyi kirkonpenkkiin ja vihkiminen pääsi alkamaan vasta ambulanssin tultua. Mummi tosin voi siinä vaiheessa jo paremmin ja pääsi pikaisen tarkastuksen jälkeen palaamaan kirkkoon, mutta alttarille kävellessäni en sitä vielä tiennyt - en itse asiassa tiennyt ennen kuin käännyimme kuuntelemaan lauluesitystä aviopuolisoiksi julistamisen jälkeen. Siinä kohdassa käytiinkin sitten läpi varmaan kaikki ilmeet...

Ei tullut rakkoja, mutta keskimmäisten varpaiden kärjet tulivat kipeiksi. Tämä ilmiö tapahtuu mulle aika yleisesti sellaisissa kengissä, joissa on kolmiomaisesti kapeneva kärki. Pyöreä tai kulmikas kengänkärki sopisi mun jalalle paremmin, mutta hääkengiksi piti ottaa mitä sattui löytymään oikean kokoisena ja kivan näköisenä, ja hyvät kengät ne kyllä muuten olivatkin.

Me maksoimme toistemme sormukset, tai siis yritimme mutta niin vaan mulle päätyi kuitti mun kokoisen sormuksen hankkimisesta. (Olivat siis samanhintaiset.) Olin siinä käsityksessä että toistensa sormusten maksaminen on se wanha perinne, mutta ilmeisesti näin ei olekaan, kun kultaliikkeen myyjä ei ollut sellaisesta kuullutkaan!

OT ja vanha viesti, mutta tätä on kyllä pakko taivastella kun tällaiseen törmäsin. Siis miten tällainen tilanne voi olla olemassa? Ihan käsittämätöntä. Mikähän säästösysteemi lienee kyseessä, niin tietää sitten välttää sellaista? *poistuu takavasemmalle tästä ketjusta suunnittelemaan niitä ensimmäisiä häitään*

Eriparisia täälläkin, minä evlut ja mies Vapaakirkosta.

En tunne tuon seremonian yksityiskohtia, mutta veikkaisin sen kirkkokelpoisuuteen vaikuttavan ainakin sen, missä määrin siinä on mukana suoranaisesti wiccalais-uskonnollisia aineksia. Kovinkaan moni pappi ei hyväksyisi vihkimisen osaksi saati itse toimittaisi mitään jumalatarjuttuja. Mutta jos kirkossa ei onnistu, niin kai tuollaisen osion voisi ottaa mukaan juhlapaikallekin? Ehkä voisi olla parempikin niin, että kirkollinen osuus olisi oma osuutensa ja sinun uskontosi mukaiset jutut sitten erikseen.

Mää kallistuisin myös sille kannalle, että jos hääparin avustajia on paljon, on parempi käyttää heistä muita nimityksiä kuin kaaso ja bestman kaikista. Bestman sanakin viittaa siihen, että kyseessä on isommasta avustajajoukosta se kärkityyppi, eivät kaikki voi yhtä aikaa olla parhaita, ja samoin englannin maid of honour viittaa tärkeimpään/"pää"morsiusneitoon. Suomen kaaso taas on alunperin morsiamen pukija, ja kyllä saa melkoinen kermakakku olla jotta sen pukemiseen oikeasti tarvittaisiin ne viisikin ihmistä, joita joskus näkee kaasoiksi sanottavan.

Viime yönä myöhästyin omista häistäni. Oli siinä muutakin, mutta en oikein muista mitä. Kampaaja ainakin jäi väliin.

Kun olen juuri aloittanut uudessa työssä eikä mitään kesälomaa ole, olen onnellinen jos saan edes häitä edeltävän päivän palkatonta vapaata.

Meillä tulee minun sukunimestä yhteinen sukunimi, koska haluamme yhteisen nimen ja minun on paljon harvinaisempi.

Mää tilasin hiuskoristeeni hiuskorut.comista, ja oon tilausprosessiin ym. käytännön asioihin ihan tyytyväinen. Tuo on pieni yhden ihmisen verkkokauppa, mutta asiat hoituvat silti ihan näppärästi. Mukana tuli tilaajalahjakin, hopean/metallin värinen peruspanta, vaikka tilaus oli vain muutaman euron arvoinen.

Mää 25 ja sulhanen 30.

Meillä on häät 5.9. kuten mielikuvitukseton nimimerkkinikin paljastaa. Vieraita on tarkoitus kutsua viitisenkymmentä, ja tärkeimmät asiat alkavat olla aika hyvin mallillaan. On niin paljon muutakin stressattavaa elämässä tällä hetkellä, ettei ehdi häistä juuri stressaamaan Kihloihin mentiin 6.2. eli suht nopealla aikataululla on järjestetty asioita, ja ihan hyvin se on sujunut, mutta me ollaankin lähes patologisen järjestelmällisiä tällaisissa asioissa.

Meidät vihitään luterilaisessa kirkossa ev.lut. papin toimesta, minä olen evlut ja sulhanen kuuluu Vapaakirkkoon. Ei olla oikein saatu mitään selkeää infoa, miten esteiden tutkinta tällaisessa tapauksessa hoidetaan. Pitääkö meidän käydä kirkkoherranvirastossa, maistraatissa vai molemmissa? Ja pitääkö sulhasen seurakunnasta olla jokin todistus, jotta voisi saada luterilaisen kirkkovihkimisen? Onko kenelläkään kokemuksia aiheesta?

Sulhanen ei aikataulusyistä ole ollut mukana mun käynneillä hääpukuliikkeessä, mutta on nähnyt puvun kuvassa. Haluan että pukuni on myös sulhaselle mieleen, ja paras tapa varmistua siitä on näyttää kuva.

350€ plus korjauskulut. Puku on morsiuspukuliikkeestä, mutta viime vuoden mallia (sitähän ei häissä kukaan voi huomata!) ja siksi reilulla alennuksella myynnissä. Lisäksi tulee muistaakseni parikymppiä maksanut huivi ja 11€ postikuluineen maksanut hiuskoriste. Ei paha ollenkaan siis.

Tietääkö kukaan noista Wildflowerin kengistä, löytyykö jostain päin Suomea sellaista kauppaa jossa noita pääsisi sovittelemaan, vai onko tarjontaa ainoastaan verkkokaupoissa? Kyseisestä merkistä on hirveän vähän tietoa saatavilla netissä. Ihania kenkiä kyllä, ja juurikin näitä matalakantaisia myös, jollaisia itse suosin. Olen vain pari senttiä sulhasta lyhyempi enkä koskaan ole opetellut kävelemään varsinaisilla korkkareilla, joten en tule häissänikään pitämään mitään kovin korkeita kenkiä.