tzydbe

Ens vuonna naimisiin ja mie oon sitte 26 ja mies 31.

Kihlajaisia juhlittiin vain kaksin. Juotiin kakkukahvit ja käytiin syömässä vähän paremmin. Kihlauksesta ilmoitettiin perhepiirille ja lähimmille sormuskuvan ja viestin kera tekstarilla. Muut sai sitten tietää facebookista. Molempien vanhemmat halusi muistaa lahjoilla vaikka niitä ei osattu edes odottaa. Juhlitaan sitten isommin kun on häät.

Myöskään meidän häihin ei tule mitään leikkejä, siitä pidän huolen. Ei tykätä kumpikaan mistään hääleikeistä ja ajatuskin niistä puistattaa. En myöskään halua ahdistella häävieraita millään leikeillä. Ennemmin panostetaan muunlaiseen ohjelmaan, hyvään musaan ja rentoon yhdessäoloon.

En halua enkä tarvitse ketään luovuttamaan. Mielestäni se on vanhanaikainen perinne eikä nainen ole kenenkään omaisuutta.

Nyt kun suunnittelut laitettu käyntiin niin itse opiskelen vielä ja mies töissä. Tarkoitus kuitenkin ennen häitä valmistua ja alkaa etsimään oman alan töitä.

Ei oo koskaan käynyt edes mielessä että menisin kirkossa naimisiin. En ole millään tavoin uskovainen enkä kuulu kirkkoon joten ajatus kirkkohäistä tuntuu erittäin vieraalta.

Yhdessä maksetaan kaikki.

Syyshäissä on kyllä kivaa fiilistä mutta kelin suhteen on epävarmempi valinta. Kesähäät tulee hyvänä kakkosena ja ainakin varmemmin pääsee viettämään aikaa myös ulkosalla, mikä on meille tärkeää. Tosin kaikissa vuodenajoissa on aina joku kiva juttu mikä viehättää.

Mies ja mun veli oli olleet kavereita jo pienestä saakka. Tiedettiin kyllä toisemme mutta mitään juttua ei koskaan ollut. Sitte vain kaikki napsahti kohilleen, oltiin oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja nyt ollaan tässä. Joskus vaan kaikki menee just niinku on tarkotus.

Kyllä tietää ja joutuu välillä ehkä liikaakin kuunteleen mun höpinöitä.

Ei vaikuta muiden mielipiteet mitenkään. Oon muutenkin itsepäinen tämmösissä asioissa joten häät suunnitellaan sulhon kans kaksin ja muut saa tyytyä meidän päätöksiin.

Jos kaikki menee niin kuin on suunnitellut ja saa vihkijän paikalle niin vihkiminen tapahtuu juhlapaikalla hääpäivänä.

En kuulu kirkkoon ja olen aina tiennyt etten halua mennä kirkossa naimisiin, mies puolestaan kuuluu kai tavan vuoksi kirkkoon mutta ei halua kirkkohäitä eikä ole uskonnollinen. Meidän häihin ei siis mitään uskontoon liittyvää tule kuulumaan vaan siivilivihkiminen on meidän juttu.

Ei ole tullu edes koskaan harkittua keltakultaa sormuksissa koska en pidä keltakultaisia koruja muutenkaan. Valkokulta on omaan silmään kauniimman sävyinen ja passaa itelle paremmin.

Meillä myös olisi tarkoitus häitä viettää kesällä 2017. Viime kesänä mentiin kihloihin ja viimein päästiin yhteisymmärrykseen hääpäivästä. Suunnittelut laitettu alkuun, onneksi on hyvin aikaa. Kyllä tässä melko täpinöissään on ku pääsee vihdoin häitä suunnittelemaan.