DaughterOfTheMoon

Rouva
  • Viestit

    317
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Tietoja käyttäjästä DaughterOfTheMoon

  • Taso
    Vakkari

Profile Information

  • Gender
    Female
  • Paikkakunta
    Täällä jossain Tampereen takana
  1. Kyllä se on pakko hihkaista (vaikka ketju aikaa uinunut), me lähdetään vihdoinkin elokuussa häämatkalle! Juu onhan siinä sitten häistä jo aikaa, mutta kun aiemmin ei pääse.. Pitkällisen pähkäilyn tuloksena päädyttiin varaan viikon reissu Kreikan Pargaan Millään ei malttaisi odottaa! Rouvan pitäisi vaan tässä jossain vaiheessa mennä uusi passi tilaan...
  2. Tarkoituksella laitettiin kutsuja tehdessä yksi jemmaan (kaveriversio), myös yksi kiitoskortti menee jemmaan. Ja kimppu, se sai paikan kirjahyllystä kakunkoristeen vierestä, yhdestä maljakosta mitä häissä oli. Pari vesikarahvia, osa jälkkärikipoista. Viimeistä kynttilää poltetaan tällä hetkellä Puku, hiuskoriste, kaulakoru, alusvaatteet, sukkahousut ja sukkanauha ja kengät (kaikille löytyy käyttöä jälkikäteen). Ja toki miehen puku ja kengät. Vieraskirja-lp:t, jotka pitäisi seinälle saada, kuvat (jotka vihdoinkin saatiin albumiin), meidän pöydässä ollut kangas, boolipönttö.. Ja kyllä varmaan muutakin vielä on, mille ollaan järkeilty myöhempää käyttöä. Eli koitettiin aika käytännöllisesti häät järjedtää, ettei mitään kertakäyttöistä kamalasti sinne oteta, ja osan kamoista mitä ei haluttu pitää sain myytyä.
  3. Täällä on myös pelkästään vihki käytössä. Kihla kun oli ihan eri materiaalia, eikä se yksinkertaisena ja pelkistettynä sormuksena sopisi tämän kanssa mitenkään päin yhteen. Ja se, että minulla on sen verran lyhyet sormet, että kaksi leveää sormusta vaan ei näyttäisi hyvältä
  4. Oi todellakin, rakastan tätä! Vieläkin tulee niitä hetkiä, kun tuota katselee tietynlaisessa valossa (meidän kylppärin kirkkaat lamput, ulkona auringonvalo jne), että tulee tippa linssiin samallalailla kun sillon kun tämän näin valmiina kultasepällä. Ja tämähän teetettiin minulla jo olleista (exiltä saaduista, toinen on ekakierroksen vihki ) sormuksista, niin todellakin on mieleinen. Minä kun en raaskinut niitä sormuksia muuten hävittää, niin tuli sitten luontevasti tähän käytettyä ne, eikä varmaan muuten olisi tälläistä sormusta nyt sormessa. Ja ei, yhtään ei kaiherra, ei ne exät kummittele tämän mukana ollenkaan, tämähän on ihan uudesti luotu tätä liittoa varten
  5. Minun sormukselle tuli hintaa 380e. Oli siis itsellä materiaalit, tuossa vaan työ siis. Oli edellisen kierroksen vihki jota en raaskinut hävittää kuitenkaan, ja toiselta exältä saatu sormus, joka kuitenkin jäi käyttämättä kun ei ollut niin kiva ja kun miehelläkään ei ollut mitään sitä vastaan, että nuo käytetään, sai ainakin siinä alkuperäisessä muodossaan pois nurkista pyörimästä. Mutta ei minuu haittaa yhtään, että olivat exien antamia, ovatpahan nyt yksi uusi ja mahdottoman upea sormus. Kierrätystä ja hyötykäyttöä etten sanoisi Sitä en osaa yhtään sanoa mikä tuon arvo nyt on, kun siihen kaksi lyötiin yhteen kultineen ja kivineen, pitäisi melkein käydä kysymässä sepältä kun jossain vaiheessa Trellä kulkee sillain että ehtii
  6. Me haaveillaan Karibian risteilystä, semmosesta 14vrk reissusta, kun me halutaan kerralla pidempi reissu eikä sitä viikon pyrähdystä. Matkakassa vaan on sitä mieltä, että ei tässä matkalle päästä ennen kun ties koska, ollaankin vitsailtu että jos viimeistään 2020
  7. Me kun ei tosiaan olla tanssi-ihmisiä ja vieraat koostui suurimmaksi osaksi kavereista (eli kolmekymppisiä iso pino), niin tosiaan ei edes harkittu mitään elävää musiikkia. Tehtiin koneelle lista joka sitten laitettiin soimaan. Tosin sehän sitten meni siihen, että porukka kävi siinä koneella räpeltämässä omia biisejä soimaan, sitä varsinaista meidän tekemää listaa ei montaakaan biisiä soinut! Oli siis unihtunut laittaa koneeseen se, että minuutin jälkeen hyppää kirjautumisvalikkoon, mutta ties milä meteli siitä olisi tullut.... Mutta saatiin me sitten kuitenkin elävää musiikkia - yksi vieraista lauloi meille pari biisiä illan hämärtyessä (ja promillien noustessa ). Hän siis ihan keikkaileva artisti, oli pyhästi vannonut että noi nyt on juhlat missä hän EI laula... No kuins kävikään Mutta ei sillä musiikilla sitten loppuillasta enään niin väliä ollut kun ei se siitä puheen pulputuksesta edes taustalta erottunut
  8. Minä menin myös tasan viikko häiden jälkeen uusimaan ajokorttia, ja näkyi silloin jo siellä. Itseasiassa olin Kelan asiointipalvelusta kytännyt koska se sinne vaihtuu Kaiken varalta oli kuitenkin vihkitodistus mukana, mutta ei tarvinnut Ainut missä sitä on pitänyt näyttää oli pankissa kun ei ollut vielä uusi ajokortti tullut Kela-kortin kanssa sitten menikin jokunen viikko ennen kun tuli, tuli tosin sitten samana päivänä ajokortti, kela-kortti, plussakortti ja pankkikortti
  9. Minulle ollut jo kauan selviö, että sukunimihän vaihtuu, kun ei sillä exän sukunimellä kyllä loppuelämään elele Eli ei minkäänlaista identiteettikriisiä tullut, päinvastoin identiteetti vaan voimistui Ja nythän se sitten vaihtui... Pari kertaa olen meinannut esittäytyessä (lähinnä puhelimessa) alkaa sönköttään vanhasukun... eikun siis uusisukunimi, mutta ihan hyvin mennyt. Mutta minähän en sitten tajunnut harjoitella nimen kirjoittamista ennen kun lähdin poliisilaitokselle ajokorttia uusimaan! Siinä tuli pienoinen paniikki kun siellä tuupattiin kynä käteen, että tohon laatikkoon nimmari. Noh, jonkunlaiset harakanvarpaat siihen sain aikaan Ja ihan kivaksi tuo nimmari tässä nyt on muotoutunut, vaikka sitä monessa paikassa ei ole tarvinnut vielä kirjoitella Juurikin sitä luettavissa olevaa, eihän minulla ikinä ole nätti käsiala ollut, mutta enivei. Facebookiinhan päivitin nimen ja 'naimisissa henkilön M kanssa' kun oltiin saatu vihkimisen jälkeen kuoharipullo posautettua auki ja sullouduttua autoon. Kuulemma kavereilla tuli sitä 'kuka hitto on DoTM uusisukunimi?!' Ja yhdellä meinasi mukamas hermot mennä, kun ei FB:n messenger-app näyttänyt kun vanhaa sukunimeä Mutta äkkiä siihen tottuu, etenkin kun asiaa ehtii käsittelemään ennen kun sen nimen käyttäminen on ajankohtaista
  10. Vihkipäivä on se meidän hääpäivä, tottakai 30.10 käytiin maistraatissa, 31.10 sitten jujlittiin. Olisi se hitusen hölmöä sanoa juhlapäivää hääpäiväksi ainakin tässä meidän tilanteessa
  11. Korula.fi on aivan ihana, varsinkin jos löytyy jostain lähiseuduilta myymälä niin pääsee hypistelemään
  12. Ihan itsestäänselvyys, että otan miehen sukunimen. Ja toinen erittäin painava syy kupissa oli se, että halusin ex:n sukunimestä eroon. En siis missään vaiheessa jaksanut alkaa siihen muuttorumbaan että olisin takaisin tyttönimelle (jota inhoan) vaihtanut, vaikka vanhempani sitä jaksoivatkin panostaa ihan urakalla. Niin ja se, että nyt ei tarvitse enään kirjain kirjaimelta tavata sitä sukunimeä, tuota exän nimeä kun sai joka paikassa olla kirjain kirjaimelta tavaamassa (ruotsalainen sukunimi siis)
  13. Meillä oli lasinen boolitonkka, ja itsekin juuri tuota hanan korkeutta katselin kummeksuen sillon. Mutta hyvin tuo ainakin meillä toimi! Ei hajuakaan miten joku sen pöntön oli tyhjentänyt, mutta kaikki boolis ieltä oli hävinnyt Marjoja tai hedelmiä meillä ei ollut, joten siitä en osaa sanoa mitään. Eikä sieltä hanasta ainakaan meillä mitään valunut, minun nähden aikanaan Ainut huono puoli meidän pöntössä oli, että se mokoma oli niin tiivis että jos sen pöntön laittoi kiinnikiinni sillä kiristys-systeemillä, niin ei sieltä tullut, mitään, eli sitä ei voinut kiinni asti kiristää, mutta eihän se menoa haitannut.
  14. Me valittiin myös meidän menuun sellaisia ruokia, joista me pidämme. Niitä hyväksitodettuja siis. Mitään erikoista me ei missään vaiheessa haluttu ja kun tiedetään että meidän lähipiiri ja kaverit syö vaikka pieniä kiviä ja käpyjä jos niitä tarjolla on Ja minä kun olen jokseenkin nirso + sitten nämä vanhemmiten tulleet ruoka-aineallergiat, niin siinä oli jo aikapitkälti sellainen paketti, mikä kelpaa myös minun 'minä en suö kalaa mutta silliä syön' -äidille. Ja jos nyt olisi ollut parempi sienivuosi täällä päin, niin varmasti olisi sitten ollut sieniäkin jossain muodossa tarjolla vaikka minä niitä en siedä alkuunkaan, mutta M ja hänen sukunsa ja osa kavereista syö. Kakkujen kohdalla sitten pitikin miettiä hetken aikaa, salmiakki kun jakaa mielipiteitä, vieraissa sitrus-allerginen ja ties mitä, niin oli sitten kolme kakkua että on kaikille jotain
  15. Me annettiin korttien (ja kaikkien tasan kahden lahjan) olla lahjapöydällä. Kyllä jossain välissä joku kyseli, että eikö me niitä availla, mutta todettiin että ei, antaa olla. Ja ihan hyvä vaan, toisessa paketissa oli M:n polttariporukan polttareissa hankkima esine, joka tosiaan ei minun äitini silmiin olisi sopinut Joskus illalla sitten tuli semmonen 'nyt minä availen kortit!' -fiilis ja ihan sitten omaksi iloksi niitä availin. Ja kun siinä tiesi keneltä ne kaksi pakettia oli ja kahdessa kortissa oli välissä sitten rahaa (loput olivat laittanut lahjatilille), niin siinä sitten kyllä sujuvasti muistaa keneltä ne olivat.