oona2

Meillä mies ei näe nimiasiaa tärkeänä, ja nimensä vaihtaminen tuntuisi hänestä hyvin oudolta. En lähtenyt painostamaan kuinka vankka ei tuo oli, mutta aika turvallisesti voi sanoa ettei minun nimeni ole vaihtoehto. Puolustukseksi pitää kuitenkin sanoa, ettei mies vaadi minuakaan vaihtamaan, päinvastoin sanonut ettei minun asemassani todennäköisesti vaihtaisi. Myöntää kyllä, että jos lapsia suodaan niin yhteinen sukunimi toisi eikä vähentäisi yhteenkuuluvuutta, mutta, ettei hänkään eroperheen lapsena koskaan ajatellut nimistä yhtään mitään.. Välillä tuntuu että mies näkee naimisiinmenossa vain sen, että mies ottaa ja omii ja merkitsee, ja kapinoi sitä vastaan. Esimerkiksi eräästä lähisukunsa uusioperheestä, jossa oltu iät ajat kihloissa, kommentoinut vähän negatiiviseen sävyyn, että "olis siinä varmasti ollut sukunimikin tarjolla, se on sen tyyppinen mies".

Onhan se vähän kurjaa ja epätasa-arvoista. Se nyt vain on viime aikoina noin päin mennyt, munkin suvussani kaikki morsiot on nimensä vaihtaneet. Oletus on herkässä, ja jotkut varmasti ajattelee että jos ei niin miksi ei.. Toisaalta mun tuntemat sulhot eivät ole tainneet kokea koko nimiasiaa kovin tärkeäksi. Naisille on ehkä tärkeämpää saada se yhteinen sukunimi romantiikan, lasten yms takia, ja vaihtoehdoksi jää vaihtaa itse.

Tosi hyvää keskustelua tässä vanhassa ketjussa. En tiedä, en kerta kaikkiaan tiedä. Nuorempana ajattelin aina, että naimisiinmeno on sitoutumista ja avioliitto sormuksineen ja nimenvaihdoksineen nättejä symboleja sille. Perhe-yksiköllä on lähtökohtaisesti kiva olla yhteinen nimi, ja minulla ei ole sen kummempia syitä olla vaihtamatta nimeä kuin kenelläkään muullakaan, joten todennäköisesti minä/minäkin nimen vaihtaisin. Jotenkin niin, että jos en vaihtaisi nimeä, en olisi tosissani hommaan ryhtymässä - asettaisin niinkin pinnallisia asioita kuin sukunimen kumppanini edelle. Se olisi aika kurja tapa aloittaa yhteinen taival. No, meillä on yhteistä taivalta 11+ vuotta. Kumppanilleni avioliitto ei merkitse juuri mitään/se ei muuta mitään mitä meidän välillä jo on. Toisaalta miehellä ole erityistä sitä vastaankaan, joten tässä ollaan. Mies ei halua vaihtaa nimeään, ja se haluanko minä vaihtaa on yksin minun päätökseni. Minuna hän tuskin vaihtaisi, mutta jos haluan niin sekin käy. Argumentteina on että enää ei eletä aikaa jossa naiset ovat miesten omaisuutta (jota siirrettäisiin isältä puolisolle). Ei myöskään näe miksi identiteetti muuttuisi naimisiin mennessä; minulla on kuitenkin elettyä elämää ja julkaisuja omalla nimelläni. Lisäksi hänen nimensä on tosi yleinen ja siinä on ääkkösiä, mikä on kuulemma rasittavaa. Jos lapsia saadaan, molemmista tuntuu kuitenkin luontevalta antaa niille miehen nimi. Olin jo muutaman kuukauden sitä mieltä, että en vaihda. Kuten monella täällä on kuitenkin alkanut häiritsemään ajatus siitä, että minulla olisi eri nimi kuin lapsillani. Ja symbolinen puoli, vaikka sillä olisi arvoa vain itselleni.. Saa nähdä.