Momo

Olen ollut vasta pari viikko naimisissa, mutta tarkoitus on jatkossa käyttää kaksoisnimeä koko ajan. Menisin sekaisin jos välillä jättäisin sen pois ja taas välillä sitä käyttäisin. Sitten saattaisi käydä niin kuin sille eräälle, joka vahingossa varasi lentoliput pelkällä tyttönimellään. Onneksi nimi on varsin lyhyt, tyyliin Koivu-Elo.

Tuonne toiseen ketjuun jo ehdin kirjoittaa, että molemmat pitää oman nimensä. Kerroin nimittäin asiasta miehelle ja ei silloin ainakaan ollut sitä vastaan. Nyt tuli sitten mutkia matkaan. Nyt kun annoin miehelle allekirjoitettavaksi sen maistraatin lappusen, jossa ilmoitetaan miehen ja naisen sukunimet vihkimisen jälkeen, se alkoikin vängätä että mun pitää vaihtaa nimeä Härregyyd jos olisin jättänyt sen lapun täyttämisen vasta vihkipäivälle, siinä olisi varmaan vihkiminen siirtynyt... Perustelee, että jos tulee lapsia, niin olisi sama nimi. Itse herra ei voi vaihtaa nimeä tai ottaa kaksoinimeä, koska oma nimi on kuulemma mukava, kun on niin lyhyt ja aakkosten alkupäässä. Ei kuulemma kelpaa että lupaan vaihtaa nimen sitten jos lapsia siunaantuu, sanoo syyksi että "et vaihda sitten kuitenkaan". Argh! Nyt ollaan pattitilanteessa, onhan tässä 2,5vk vielä aikaa miettiä. Kaksoisnimeä olen miettinyt, mutta mitenköhän hankala pn käytössä.

Meillä vihkiminen maistraatissa 9.9.2015. Piti olla salahäät, mutta todistajaongelman takia pitää varmaan kertoa kavereille. Suku on liian kaukana, eivät pääse arki-iltapäivänä paikalle.

Kitos Katkis, pikakriisi alkaa helpottaa. Hassua miten sitä pikkuasiat saattaa alkaa rassata, onneksi miehen valinnan suhteen ei ole epäilyksiä ollut Tässäpä nyt kuva siitä ainokaisekseni jäävästä sormuksesta, palladiumia, 15kpl 0,03 ct w/vs timanttia. Sormuksen leveys 3mm. Kultaseppä Räsänen Oulusta valmistanut.

Me ollaan menossa syyskuussa salaa maistraatissa naimisiin. Todistajien kanssa tässä pähkäillään, kun maistraatista sanottiin, että sieltä ei ehditä todistajiksi. Tietysti ymmärrettävää, työnteko keskeytyy jos pitää monta kertaa päivässä lähteä todistamaan naimisiin menoa. Suunnitelma b lienee sitten se, että laitetaan päivää, kahta ennen lähimmille kavereille ilmoitus, että mennään naimisiin ja paikalle toivottavasti pääsisi ainakin kaksi kappaletta. Hankalaa kun porukka on arkena tietysti töissä. Aluksi mietittiin että pyydetään vain kavereita kaupungille ja kerrotaan vasta sitten että mennään naimisiin, mutta siinä on se vaara että eivät "muuten vaan" karkaa töistä aiemmin. Mietityttää myös vanhempien reaktio, ainakin serkkuni ovat menneet naimisiin suurin seremonioin (tosin kaksi on jo eronnut), joten pientä painetta olisi järjestää ökyhäät. Mutku en taho!

Onko kenellekään tullut kriisi sormuksen suhteen? Siis sellainen olo, ettei se valittu sormus ollutkaan oman näköinen? Itselläni kriisiä pukkaa, kun saatiin sormus sepältä. Kihlasormuksia ei hankittu, kun kihlaus jäi aika lyhyeksi. En ole koskaan sormuksia pitänyt ja aina olen ollut sitä mieltä, että ainakaan timanttisormusta en halua. Mietin aluksi filigraanisormusta, mutta sitten ajattelin, että leveä sormus häiritsee päivittäistä elämää. Kokeilin sitten timanttirivaria ja ihastuin: siro ja "häiritsemätön" sormus, jossa kuitenkin on näyttävyyttä. Nyt sepältä tuli teetettynä palladiuminen, 15 timantin siro sormus. Kriisi iski kun mietin miten se istuu rennohkoon pukeutumiseen ja isohkoihin käsiin. Olisiko sittenkin pitänyt valita toisin... Meneehän tämä tunne ohi, meneehän Laitan kuvan sormuksesta heti kun tekniset taidot riittävät siihen.

Olen jo sen verran vanha, että nykyinen nimeni on minun nimeni, en halua sitä muuttaa. Lisäksi jos ottaisi mieheni sukunimen, minulla olisi keskimmäistä nimeä lukuun ottamatta sama nimi kuin mieheni muutama vuosi sitten menehtyneellä siskolla. Enkä jaksa sitä korttien ja passin uusimista, puhumattakaan sähköpostiosoitteiden muuttamisesta jne. Jos joskus lapsia siunaantuu, otan kaksoisnimen, jos on tarvetta nimen perusteella saada jotain yhteyttä jälkikasvuunsa. Ja viimeisenä asiana, otti niin päästä kun mies vastasi kysymykseeni siitä miksi hän ei ota minun nimeäni sanoen "no en todellakaan ota", joten miksi minun sitten pitäisi vaihtaa nimeä

Kihlasormusta ei ole, mutta nyt teeton alla olevaan vihkiin tulee 15x 0,03 eli yhteensä 0,45 ct. Budjettiin olisi mahtunut 0,06 ct rivistökin, mutta kun en yleensä blingejä käytä, niin se tuntui vähän liioittelulta.

10 vuotta ollaan asuttu yhdessä, yhteinen asunto ostettu n. 1,5 v sitten. Silloin oli puhetta, että pitää tehdä testamentti, kun ei olla naimisissa. No, sitä testamenttia ei koskaan ole saatu aikaiseksi tehtyä. Katsellessamme taannoin prinssi Carl Philipin häitä kysäisin ukolta, että pitäiskö meidänkin mennä naimisiin. Vastaus oli hyvin epäromanttinen "ehkä". No saamaton tuo on aina ollut tällaisissa asioissa Oli kai se itsekin asiaa miettinyt ja nyt ollaan menossa salaa naimisiin maistraatissa syyskuussa (inhoan juhlien järjestämistä), vihkisormukset on laitettu teettoon ja sukunimipolitiikkakin ratkaistu (kumpikin pitää omansa).