RiikkaN

Minulla on jo kolme lasta, joten olisi tässä vaiheessa ollut hölmöä vaatia avioliittoa ennen yhteistä lasta. Joten meidän järjestys menee niin, että ensin lapsi ja häät sitten muutaman vuoden päästä kun ollaan ehditty säästää rahaa ja toivottavasti lapsikin olisi jo niin iso, että voisi viettää hääyön jonkun muun kuin vanhempien kanssa. Oman ikäni takia en odottaisi lapsentekoa häiden jälkeiseen aikaan, koska en tahdo olla vanha äiti.

Mekin meinattiin ensin, että paukautetaan salaa maistraattiin. Tai joku vihkiminen ristiäisissä. Minä en osannut ajatella mitään juhlia kun on "jo" toinen kerta. Sitten sulho sanoi, että haluaa kyllä kunnon häät. Jonkun aikaa sulateltuani asiaa innostuin. Kunnom unelmahäät tiedossa. Minun perhe on ainakin innoissaan tulevista juhlista. Äitini pääsee kaasoksi toisen kerran, ja ideoi talvijuhlia mun kanssa. En usko, että kukaan jaksaa/viitsii ainakaan minulle avautua siitä, että toisia häitä olen järjestämässä. Sulhon perhe on tiennyt alusta asti, että olen ollut naimisissa.

Mä olen miettinyt, että meidän häissä sulhanen ryöstettäisi. Lunnastehtäväksi tulisi mulle tanssiesitys, joka kuitenkin olisi joku valmiiksi harjoiteltu juttu, mutta vedettäisiin kuin en asiasta mitään etukäteen tietäisi. Eli että mä tyyliin pohtisin ja valitsisin jonkun kappaleen, ja aloittaisin tanssin. Kaaso kattoisi vieressä mitä mä teen, ja liittyisikin tanssiin mukaan (olisi opetellut jo valmiiksi). Ja pikkuhiljaa muutama muukin mun kaveri/sisarus tulisi tanssiporukkaan mukaan. Tää ois yllätys sulhaselle ja muille vieraille. Haluaisin jonkun yllätystanssijutun mukaan ja musta se ois hauska yhdistää sulhasen ryöstöön, muuten voisi olla outoa et mulla ois tanssi jonkun muun kuin sulhasen kanssa.

Äitini oli polttareissa (aika luonnollisesti, koska oli myös minun kaaso). Polttareissa oli myös isäni uusi vaimo.

Tulen olemaan 32-vuotias kun sulhon kanssa naimisiin mennään, sulho on tuolloin vielä alle 30v. Ja vielä minun toiset häät. En ole ajatellut minun ikääni jotenkin rajoittavana tekijänä, enkä kyllä aiempia juhliakaan. Tulee valkoinen linjakas mekko ja lähimmät sukulaiset ja parhaat ystävät paikalle. Itse säästetään rahat ja järjestetään omannäköiset juhlat. Vanhempien avustuksista en tiedä, muttei aiota ainakaan mitään pyytää keneltäkään.

Minä olen tyttönimeltäni Korhonen, ja kun menin exän kanssa naimisiin, vaihdoin sukunimen sitä sen kummemmin miettimättä. En ole koskaan ollut mitenkään kiintynyt tuohon yleisimpään nimeen. Exällä sen sijaan oli kivan kuuloinen ja harvinainen sukunimi, noin 25 maailmassa. Eron jälkeen pidin sukunimen hetken aikaa, kunnes päätin ottaa mummoni tyttönimen itselleni. Tätä nimeä on suomessa noin 5, ja olen nimeeni todella kiintynyt. Sulhon kanssa ollaan tästä nimiasiasta väännetty useamman kerran, mutta minä en suostu nimeäni vaihtamaan. Uskoisin, että me molemmat joko pidetään omat nimemme tai sulho ottaa minun sukunimeni. Haluan myös mahdollisesti tulevalle lapselle sukunimeni, ja tästä taidetaan olla yksimielisiä.

Noin 60 vierasta olisi tarkoitus kutsua. Jos lapsetkin saa kutsut, niin luku pomppaa reilusti ylöspäin. :/

Häihin on vielä aikaa, mutta alustavasti ollaan sovittu 7000e budjetista, vieraita noin 60. Tuohon hintaan pitäisi sisältyä kaikki, eikä ylityksiä voi tulla kun ei ole enempää rahaa käytettävissä. Katsotaan myöhemmin kuinka pieleen tässä mennään, onneksi on aikaa käyttää alennuksia ja tarjouksia hyödykseen.

Mun sulhanen oli vaihtunut tosiaan unessa vielä morsiameksi, joka oli mun luokkakaveri.

Kun häistä puhuttiin, niin poikkis heitti ilmoille talvihäät ja se kuulosti oikein hyvältä. Helmikuu valikoitui siksi, että silloin on jo lunta ja pakkasta. Päivämäärää ei olla katsottu kalenterista, mutta halutaan pitää ennen koulujen hiihtolomia, eli viikolla 6/7. Ja vuosi valikoitui sen mukaan miten saadaan rahaa säästettyä. Näillä näkymin häät siis 2/2018.

Viidet häät juhlittu ja yhdet omat. Pariin on tullut kutsu mutten ole päässyt paikalle. Omiin häihin sen verran aikaa, että saattaa joku tuttu ehtiä ensin.

Hääpuvun sovittamisessa jo kauan ennen häitä voi olla se hyvä puoli, että sitten on aikaa etsiä sitä oikeaa alennuksista tai käytettynä. Itse en ainakaan uutta pukua meinaa ostaa, joten etsiskelyyn on varattava aikaa. No ei ehkä ihan paria vuotta mutta.. Ennsimmäinen hääpainajainen nähty, häiden suunnitteluaika oli unessa 2,5 viikkoa eikä vuotta. Oli meillä kirkko ja juhlapaikka varattu ja vieraat kutsuttu, muttei mitään muuta.

Häihin aikaa 2,5 vuotta ja ensimmäinen hääpainajainen takana. Sulhanen oli vaihtunut morsiameksi. Hääpäivän aamuna käytiin juhlapaikalla katsomassa, mahtuuko kaikki istumaan, mutta päätettiin että siirrellään pöydät ym sitten vieraiden kanssa kun muuten ei ehditä laittautua. Lähdettiin laittautumaan ja muistin, että olen unohtanut varata kampaajan ja meikkaajan, ja mekkokin on hakematta. Laitoin sitten ensin ostamani liian ison mekon, meikkasin itse ja tukka taisi olla ponnarilla. Kovasti koetin miettiä että no se on tärkeintä, että päästään naimisiin kuitenkin! Yritin kyllä unessa suostutella morsianta, että jos kuitenkin siirrettäisi häitä kun tuo 2,5 viikon järjestelyaika oli vähän turhan lyhyt.

Musta, valkoinen, harmaa/hopea ja keltainen. Talvihäät tulossa, ja vaikkei keltainen ole talvinen väri, niin se ehdottomasti tulee mukaan koska se tulisi väriksi muunakin vuodenaikana. Mukaan tulee myös varmasti kirkasta "kristalli"koristusta ja blingblingiä.

Titaaniset sormukset (minulla yhdellä kivellä) maksoi yhteensä noin 100e, mutta olivat 30% alennuksessa.

2,5 vuotta aikaa häihin. Onpahan varmasti tarpeeksi aikaa suunnitella ja haaveilla, ei tule jälkikäteen olo että suunnitteluaika meni liian nopeasti. :3 Jos rahaa olisi mahdollista säästää nopeammassa aikataulussa niin häät aikaistuisi vuodella varmaankin, mutta ellei lottovoittoa ole näkyvissä niin säästellään pikkuhiljaa. Jokohan saisi lähteä sovittelemaan hääpukuja..

Oltiin puhuttu jo naimisiin menosta ja hääajankohtakin selvillä, mutta mies halusi kuitenkin virallisemmin kosia ja mä sitten odottelin... Ja muistin huikata aina häähaaveiden välissä et "eihän mua oo ees kosittu". Sitten päivänä eräänä lähdettiin kauppaan ja mies sanoi autossa että käydäänkö ostamassa semmoset rinkulat sormeen. Mä ehdin jo innostua ja mies sanoi että ei nyt sentään kuitenkaan. Mä aloin mököttää. Mies ei sit kuitenkaan ajanut kauppaan minne oltiin menossa, vaan ajoikin torin viereen parkkiin ja halusi ehdottomasti mennä torille tai Jyskiin ja mä kiukkusin kun se oli niin outo enkä tiennyt missä mennään. Kierrettiin kauppa ja lähdettiin ruokakauppaan, jossa mies sit sanoi että voidaan me oikeasti käydä niitä sormuksia katsomassa. Omalta kylältä ei löytynyt sopivia joten lähdettiin sitten iltapäivällä lasten kanssa isompaan kaupunkiin kiertämään kultaliikkeet. Sopivat kihlat löytyi viimeisestä kaupasta, otettiin ne vielä rasiaan odottamaan parempaa ajankohtaa (tai miehen kosintaa). Kotimatkalla mies totesi että eiköhän ne ole sama laittaa sormiin kun kuitenkin ollaan jo naimisiin menossa. Niinpä me siinä ajomatkalla, lasten kiukutellessa takapenkillä pistettiin sormukset sormiin ja pussattiin. Oli kuulemma jo pidempään suunnitellut sormusten ostoa kyseiselle päivälle mutta meinasi mennä puihin kun se olikin niin paniikissa ja mä aloin kiukuttelemaan.

Tinderissä. 11 kuukautta sitten, lyhyen säädön jälkeen päätin etsiä tinderistä uutta ja kivaa seuraa. Melkein ekana eteen pompsahti avokki, joka myös tykkäili mun kuvasta. Alettiin siltä istumalta juttelemaan ja sovittiin tapaavamme seuraavana päivänä. Kumpikaan ei ollut valmis mihinkään vakavaan, kunhan haluttiin tutustua ja pitää hauskaa. Meidän puoliviaton hengailu päättyi lopulta elämäni romanttisimmiksi treffeiksi lammen rannalle, jossa maattiin katselemassa tähtiä, halailtiin, juteltiin ja pussailtiin. Ja ihastuttiin samantien. <3 Sen jälkeen ei ole muut kiinnostaneet. Reilut puoli vuotta nyt asuttu yhdessä, kosintaa odotellessa, vauvaa suunnitellessa, häävuosi suunnilleen päätettynä.

Kahdesti ollut kihloissa, toivottavasti kihlaudun vielä kolmannen kerran. Ensimmäisellä kerralla silloinen avopuoliso kosi, saatiin lapsi yhdessä ja siinä vaiheessa tajuttiin että suhde on kamala eikä meidän pidä missään nimessä jatkaa yhdessä. Seuraavan kanssa pamahdin paksuksi jo varhaisessa tutustumisvaiheessa, kihlauduttiin ja mentiin naimisiin koska se "kuuluu asiaan". Ero tuli neljän avioliittovuoden jälkeen. Nyt viimein rinnalla se sielunkumppani ja paras ystävä ja odotan mahdollista kosintaa perhoset vatsassa.

Ensimmäisellä kerralla mentiin naimisiin koska se "kuului asiaan" kun oltiin puolivahingossa saatu yhteinen lapsi. Häät oli pienet 30 hengen juhlat jotka maksoi ja suunnitteli oikeastaan meidän vanhemmat... Hääpuku musta ja polvipituinen. Kivat juhlat, pappi paikan päällä vihkimässä. Kuitenkin fiilis oli jo ennen häitä sellainen, että tiesin ettei se tule kestämään. Nuori ja tyhmä. Nyt elelen nuoremman miehen kanssa jolle meidän häät tulee olemaan ensimmäiset. Kihloissa ei vielä olla mutta tiedetään kyllä että naimisiin mennään ja minä elän hääkuplassa suunnitellen.. Tällä kertaa tahdon itselleni ne prinsessahäät, kun tämä mieheni on viimein kuorinut minusta sen prinsessan esille. Maistraatissa mennään naimisiin ja häät vietetään toisena päivänä tärkeimpien ystävien ja sukulaisien kanssa. Hääpuku tulee olemaan valkoinen unelmapuku (joku merenneitotyylinen) ja vieraita 50-60. Itse säästetään rahat ja tällä kertaa teen kaiken itse suunnitelleen ja juuri niin kuin haluan.