petosieni

^Joo, mullakin tulee likainen olo 14-vuotiaan ja 32-vuotiaan seurustelusta. Tässä kohtaa en sanoisi, että ikä on vain numeroita.

Tinderistähän se tuo mies käpäliin lasahti. Periaatteena minulla oli, etteivät tekstittömät profiilit saa tykkäyksiä (tämä sellainen), ja tyyppi oli vielä kuvassa SELIN (vakava vaara!). En tiedä yhtään, mikä minuun siinä kohtaa meni. Sydäntä siis tökkäsin/swiippasin oikealle.

Siinä meni joku 11 päivää, että tapasimme ensimmäisen kerran, koska mies ujosteli. Otin ohjat omiin käsiini ja menin vakoilemaan häntä markettiin, johon tiesin hänen menevän ostoksille. Vilkuilimme parkkihallissa toisiamme, mutta kumpikin pakeni autoihinsa. Sitten muutaman tunnustelevan viestin jälkeen päädyin hänen luokseen katsomaan (oireellisesti?) Satuhäitä. Seuraavana aamuna laitoin kaverilleni viestin, että menen tämän tyypin kanssa naimisiin vielä. Ja näin on tapahtuva, 5 kk ja 25 vrk ensitapaamisesta.

 

^ ja ^^ Mä ymmärtäisin tuossa viimeisen lauseen olevan se huomioitava. Eli kirjoittaja on odottanut onnitteluja kutsutuilta ihmisiltä Eli just niinkuin Raitaa kirjoitti. Itse olen samaa mieltä.

Samoin ymmärsin myös.

Aineettomat lahjat ovat hyvä idea!

Eikä kyllä ne lahjat ole mikään tärkeä asia jos itse on häitä tai muita pirskeitä järjestämässä. Pääasia saada ne rakkaat ihmiset ympärilleen

 

 

Totta. Jotenkin en ole koko lahja-asiaa edes ajatellut.

Yllätyin niin, että meni parkumiseksi. Olin toiveikkaana vihjaillut asiasta, mutta mies veti viileän rauhallista "kaikki aikanaan" -linjaa.

Pirkkalan Kukkarissa työskentelee yksi taitavimmista ja yksilöllisimmistä floristeista, jonka tunnen, Laura. Itse en asu lähelläkään Tamperetta, mutta kukat tulevat silti häneltä. Lauran oma Pinterest-sivu on myös yksi tärkeitä inspiraationlähteitäni: https://www.pinterest.com/lalav/to-live-and-to-learn-floristic-dreams/

Sipoon kirkon kanttorit ovat joustavia. Ainoastaan yhden biisin ovat koskaan hylänneet (Saku-sammakko kosiomatkalla  ).

Niin, se ei oikein ole sopiva, kun siinä on lajienvälistä erotiikkaa ja sitten se ottaa kuitenkin myyrän eikä Sakua, se Hillevi.

En puhunut. Ajattelin, että minulle kelpaa mikä vaan, kunhan se minut vaan vaimoksi haluaa.

Hämärtäähän tuo tietysti kihlauksen merkitystä (tekisi mieli laittaa merkitys sarkastisesti lainausmerkkeihin), jos sitä käytetään jonkinlaisena "kevytliittona" avioliittolupauksen sijaan. Toisaalta katson, ettei ole minun asiani puuttua toisten ihmisten keskinäisiin sitoumuksiin, etenkään, kun niillä ei ole minkäänlaista yhteiskunnallista tai juridista vaikutusta. Jos nyt sitten jollakin on hyvä fiilis ikikihlattuna, niin ei se ole minulta ja minun kihlaukseltani pois.

Paljonkos kyyhkysnäytös maksaa? Heti alkoi päässä raksuttaa, että paljonko voisi puluhommilla tienata. Torilta keräisi joutopulut ja tupsuttelisi vaikka perunajauholla tai talkilla turvallisesti valkoisehkoksi... He varmaan asiallisesti palaisivat omiin hommiinsa siitä sitten, nakkikiskan kupeeseen maistelemaan lihapiirakanjämiä.

Juu, tuossahan se vanavedessä seilaa. (Moi, muru, takuulla luet tämänkin.)

Lahdessa ei taida olla yhtäkään kaunista kirkkoa. Toisaalta lahtelaiset itsek... tai eipä sittenkään mittään.

Otan miehen nimen, koska se on pahuksen hankala tavata, ääntää ja kirjoittaa. Lisäksi se on soinniltaan kummallinen ja järkyttää ulkomaalaisia. Ja näyttää koristeelliselta, kun sen kirjoittaa kaunolla (aloitin harjoitukset heti ensi tapaamisen jälkeen).

Karkaaminen meilläkin aluksi suunnitelmissa, mutta sittemmin päätettiin kuitenkin ottaa lähimmät mukaan juhlistamaan. Varmaan meidän vauhtimme (ensitapaamisesta alttarille puolessa vuodessa) vähän ihmetyttää, ja joku voi tuota toiselle kierrokselle lähtemistäkin ihmetellä, mutta:

FB-viestillä. "Viralliseen kosintaan" liittyvä asetelmallisuus ei ole oikein meidän kummankaan juttu.

Isä luovuttaa. "Luovutan, perkele. Tässä on."

Häiden aikaan olemme olleet yhdessä puoli vuotta. Tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta toimia heti. En ajatellut meneväni naimisiin (enää), mutta kun kohtasin tämän tapauksen, laitoin saman tien kaverilleni viestiä, että nyt on piru merrassa. Tunne on vahvistunut koko ajan.

No, tapasimme ensimmäisen kerran vähän reilut neljä kuukautta sitten. Ennen häitä suunnittelua ehtii tulla yhteensä pari kuukautta. Viuh!

Meillä mies minua 8 vuotta nuorempi (molemmat ollaan samalla vuosikymmenellä vielä hetki, eli PERIAATTEESSA kolmikymppisiä)

Ärtyy pojittelusta, mutta ei ole uskaltanut täditellä minua. Hyvä niin.