Kosin itse. Olen muutenkin meistä se, joka laittaa puhutut asiat tapahtumaan, joten tuskin lähipiirikään suuremmin yllättyi, kun kuuli kosinnan tulleen minulta. Kosin juhannusaattona kotona. Tarkoituksena olisi ollut lähteä piknikille yhdessä, mutta sateen takia se jäi toteuttamatta. Heti suuni avattua purskahdin itkuun ja mies kertoi jäkikäteen luulleensa, että tulossa on vähintäänkin ikäviä uutisia. Lopputulos oli kuitenkin hieman toinen ja myös kosinta onnistunut (häät elokuussa 2016). Mies sanoi myöhemmin kosinnan olleen juuri sopiva - näki kuulema ainakin, että aidot tunteet ovat pelissä. Ymmärrän hyvin, että monet odottavat perinteisesti miehen kosivan, eikä siinä ole mitään väärää. Omalla kohdallani tuntui kuitenkin vaan käsittämättömän typerältä odottaa miehen (joka on meistä muutenkin se ujompi) kosivan vain perinteen takia varsinkin, kun naimisiinmenosta oltiin puhuttu jo vaikka miten monta kertaa. Homma vaati vaan pientä tuuppausta ja nohevana tuottajatyttönä pistin sen tapahtumaan. Kosinta on kuitenkin aina kosinta ja ihan yhtä merkittävä, vaikka se naiselta tulisikin.