LoveIsAVerb

Jäsen
  • Content count

    9
  • Joined

  • Last visited

About LoveIsAVerb

  • Rank
    Untuvikko
  1. Me haetaan ainekset itse ja tarjottavat tehdään meidän omalla reseptillä itse. Juhlava keitto + tykötarpeet, mies leipoo persoonallisen kakun joka sitten koristellaan yhdessä.
  2. Ei ole urkuja. Musiikki kitara ja mies, kolme biisivaihtoehtoa. https://youtu.be/GOXEwg82PN0 https://youtu.be/GOXEwg82PN0 https://youtu.be/wvRenjXK7yk
  3. Mitään bestmäniä, mies haluaa hoitaa asiat meidän kesken. Hänen hyvä ystävänsä onneksi esittää muutaman biisin. En ehkä haluaisi kaikkea hoitaa mun kolmivuorotyötä tekevän kaason kanssa, mutta en nyt meteliäkään nosta.
  4. Erosimme 10v liiton jälkeen, parin vuoden itkujen ja yksinhuoltajuuden jälkeen muutettiin yhteen. Viime kerralla mun vanhemmat järjesti häät, ne pidettiin isoksi osaksi perinteen vuoksi. Nyt juhlamieltä on vielä enemmän ja olisi kiva nähdä minkänäköiset juhlat saadaan itse aikaan. On jotenkin tunne, että Juhlien syy on myös antaa parisuhdekriisiä läpikäyville toivoa. Tässä ajatuksia herättävä teksti: Avioliitto ei kuulu sinulleFebruary 8, 2014/ Seth Adam Smith Minun oltuani naimisissa vain puolitoista vuotta, olen viime aikoina tullut siihen tulokseen, että avioliitto ei kuulu minulle. Ennen kuin ryhdyt tekemään oletuksia, jatka vain lukemista. Tapasin vaimoni lukiossa kun olimme 15-vuotiaita. Olimme ystäviä kymmenen vuotta, ennen kuin tulimme siihen päätökseen, ettemme enää halunneet olla vain ystäviä. Suosittelen vakavasti sitä, että parhaat ystävät rakastuvat toisiinsa. Kaikilla on siinä tapauksessa hyvä olla. Kuitenkin, rakastuminen parhaani ystäväni kanssa ei estänyt minua saamasta tiettyjä pelkoja ja ahdistuksia avioliitosta. Mitä lähempänä Kimin kanssa lähestyin päätöstä mennä naimisiin, sitä enemmän olin täynnä lamauttavaa pelkoa. Olinko valmis? Olinko tekemässä oikean valinnan? Oliko Kim oikea henkilö, jonka kanssa minun tulisi mennä naimisiin? Tekeekö hän minut onnelliseksi? Sitten, eräänä kohtalokkaana yönä, jaoin ajatukseni ja huoleni isäni kanssa. Ehkä jokaiselle meille tulee semmoisia hetkiä elämässämme, kun tuntuu, että aika hidastuu, tai ilma on liikkumatta ja kaikki ympärillämme kerääntyy mikä tapahtuma on merkki hetkestä jota emme koskaan tule unohtamaan. Kun isäni antoi vastauksensa huolilleni, tämä oli juuri sellainen hetki minulle. Viisas hymy kasvoillaan, hän sanoi, “Seth, ajattelet itsekkäästi asiasta. Joten aion sanoa tämän hyvin yksinkertaisesti: Avioliitto ei ole sinua varten. Et mene naimisiin tehdäkseen itsesi onnelliseksi, vaan menet naimisiin tehdäkseen jonkun muun onnelliseksi. Lisäksi, avioliitto on perhettä varten, eikä yksilöä varten. Eikä vain appivanhemmille ja sitä hölynpölyä varten, vaan tulevia lapsia varten." Se oli tuolla hetkellä, että tiesin, että Kim oli oikea henkilö kenen kanssa minun olisi mentävä naimisiin. Tajusin, että halusin tehdä hänet onnelliseksi; nähdä hänen hymynsä joka päivä, saada hänet nauramaan joka päivä. Halusin olla osa hänen perhettänsä, ja oma perheeni halusi olla osa meidän uutta perhettämme. Ja kun ajattelin niitä aikoja jolloin olin nähnyt hänet leikkimässä minun sisarentyttäriäni kanssa, tiesin että hän oli se, kenen kanssa halusin rakentaa oman perheeni. Isäni neuvo oli, sekä järkyttävä, että paljastava. Se meni vastaan nykypäivän “Wal-Mart filosofiaa”, joka on, jos et ole täysin tyytyväinen, voit viedä sen takaisin ja saada uuden. Ei, todellinen avioliitto (ja todellinen rakkaus) ei ole koskaan sinusta. Kyse on henkilöstä ketä rakastat; siis heidän haluista, heidän tarpeista, toiveista ja unelmista. Itsekkyys vaatii, “Mitä minä saan toiselta?”, kun taas rakkaus kysyy: “Mitä voin antaa toiselle?” Jokin aika sitten vaimoni näytti minulle, mitä merkitsee rakastaa epäitsekkäästi. Monta kuukautta sydämeni oli kuormitettu seoksella pelkoa ja kaunaa. Sitten, kun paine oli rakentunut niin ettei kumpikaan meistä voinut kestää sitä enää, tunteet purkautuivat. Olin tunteeton. Olin itsekäs. Mutta sen sijaan että hän alentuisi minun itsekkyyden tasolle, Kim teki jotain todella ihanaa; hän kaatoi vuodatuksen rakkautta minua kohtaan…Sivuuttamalla kaiken kivun ja tuskan jonka olin aiheuttanut hänelle, hän rakkaudella otti minut syliinsä ja tyynnytti minun sieluani. Tajusin, että olin unohtanut mitä isäni oli neuvonut. Vaikka Kimin puolella avioliittoa hänen menetelmä oli rakastaa minua, minun puolellani avioliittoa olin keskittynyt vain itseeni. Tämä kauhea oivallus toi minut kyyneliin, ja lupasin vaimolleni, että haluaisin yrittää olla parempi. Jokainen, jopa naimisissa oleva, melkein naimisissa oleva, yksin oleva, tai vannonut poikamies tai poikamiestyttö, haluan sinun tietävän, että avioliitto ei kuulu sinulle. Ei mikään todellinen rakkauden yhteys, ole sinua varten. Rakkaus on henkilöä varten, ketä rakastat. Ja paradoksaalisesti, sitä enemmän kuin todella rakastat henkilöä, sitä enemmän rakkautta saat itsekin. Eikä vaan aviopuolisoltasi, vaan heidän ystäviltä ja perheen jäseniltä, ja tuhansilta muilta, keitä et koskaan olisi edes tavannut, jos rakkautesi olisi pysynyt itsekeskeisenä. Todella, rakkaus ja avioliitto ei kuulu sinulle. Se kuuluu muille.
  5. Mies kosi mua romanttisesti Hatanpään puistossa vuonna 2002. Sitten erottiin 10v liiton jälkeen. Nyt on palattu yhteen ja asia kypsyi pikkuhiljaa ilman kihloja. Tuntuisi vähän epäluontevalta...
  6. Mites vihkiminen vapislaisilla menee? Jos oltaisiin edelleen lutteja, niin liitettäisiin lempibiisit morsiusmessuun tai tuomasmessuun. Meidän pikku seurakunnalla ei ole omia tiloja, joten koko hoito on samassa paikassa.Työväentalo, jonka lavan yläpuolella komeilee Karl Marx.
  7. Mulla ei ole vielä mitään sormusta, vaikka häät lähestyy Mulla menee iho rikki useimmista sormuksista. Joissain metalliseos aiheuttaa kosketusallergiaa, joissain taas sormus kerää ihosolut, rasvat ja pöpöt, mistä seuraa atooppinen reaktio. Aina saisi olla hammasharjan kanssa jynssäämässä. Sitten ne metallit, vaikka kuinka väitettäisiin, että kalliin sormuksen metalliseos on puhdasta, niin ei myyjät kaikkea tiedä. Siinä voi olla nikkeliä tai jostain riistokaivoksesta tullutta kultaa, jonka tuotolla tehdään aseita. En mä sellasta halua kantaa. Olen miettinyt vaihtoehdoksi todella pientä kosmeettista tatskaa. Sen pitäisi olla tavallista tatskaa hellävaraisempi, koska muste on testatumpaa ja sopii myös silmäluomiin. Mitäs siinä sitten, jos mulla on joku piste jossain ryppyisenä mummona tai jos mies lähtee toisen matkaan. Kai se voi olla kertomassa elämästä? Tai sit kuitenkin se sormus... KÄÄÄK!
  8. 16.1.16 klo16