unia

Muakaan ei kiinnostanu tuo sukkanauhaperinne eikä etenkään tämä "Jee, kaikki katsoo kun sulho menee mekon alle, onpa jännää" - perinne. Minä heitin kimpun ja mies heitti mun koristellun ja päivätyn (sekä käyttämättömän ) nenäliinan. Siinä oli kivi painona, että lentää. Eipä kukaan ihmetellyt. Minä taisin tokaista jollekin, että mekon aluksia ei meillä julkisesti esitellä. ;D

Annie's Song: ANNIE'S SONG (John Denver) You fill up my senses like a night in a forest Like the mountains in springtime, like a walk in the rain Like a storm in the desert, like a sleepy blue ocean You fill up my senses come fill me again. Come let me love you, let me give my life to you Let me drown in your laughter, let me die in your arms Let me lay down beside you, let me always be with you Come let me love you, come love me again. Oon kuullu häävalssina myös suomen kielellä.

Ulkovihkimisestä on jossain ketju, josta löytyy vaikka mitä vinkkejä ja kokemuksia. Mutta vastaanpa kuitenkin myös kysymykseesi. Polvistuminen ei ainakaan meillä ollut pakollista, pappi sanoi, että aivan hyvin sen voi jättää pois. Alttaria emme siis tehneet, pappi vain seisoi edessämme. Allamme oli tosin vihkihuopa ja yllä katos, eli siitä tuli juhlatunnelmaa. Itsellekin polvistumisten poisjääminen oli helpotus, ei tarvinnut sitä jännittää.

Ja polvistua ei tarvitse esim. juuri ulkovihkimisessä. Mekin oltiin suunniteltu kaiken maailman virityksiä kunnen pappi sanoi, että ei tarvitse eikä ehkä kannatakaan polvistua varsinkin jos se rupeaa sitten jännittämään tms. Kyllä tilaisuus on ihan juhlava ilman polvistumistakin.

Niin siis tämä Ressun versio on varmaankin discojytkettä, mutta alkuperäinen Annie's Song (vaikka sanat olisivatkin samat kuin Ressun laulamassa) on kyllä oikein hyvin toiminut valssina kaksissakin häissä. Tosin näissä häissä on laulettu englanniksi. Laululla on kahdet sanat suomeksi. Ressun biisi alkaa: Taas aurinko nousee, olet virtaa ja voimaa. Toisilla sanoilla taas: Sinut aistin kuin tuulen, aamukasteisen uuden. Viim. mainitut sanat löytyvät Kauneimmat rakkauslaulut -kirjasta.

Meillä oli myös tällainen holtiton käytös vaarana. Emme tarjoilleet boolia ja etukäteen annettiin ymmärtää, ettei häissämme ole valtavaa alkoholitarjoilua. Näin olisimme kyllä tehneet varmaan ilman kyseistä henkilöäkin. Oli myös sovittu, että sulhasen sisko hoitaa tyypin taksilla kotiin, jos menee yli. Ei mennyt, mutta harmillista oli, että hän oli pyytänyt yhtä sukulaista (jota ei ollut häihin kutsuttu) valmiiksi kuskiksi ja tämä sitten odotti pihalla autossa illalla. Onneksi mulle kerrottiin tästä vasta häiden jälkeen.

Olipas mielenkiintoinen ketju. Itse kohtasin samankaltaisia kommentteja vaikka meilla oli kirkollinen vihkiminen. Mutta koska meita ei vihitty kirkossa vaan luonnossa, niin saatiin kuulla vaikka mita. Ensinnakin ihmiset kokivat kauhean vaikeaksi sen, ettei oltukaan kirkossa vaan ulkona. Kauheasti kyseltiin, etta miten pitaa pukeutua jne. Jotkut sanoivat jopa, etta me laitamme ehka tuulipuvut paalle. Olin aivan jarkyttynyt -ihmiset tuntuivat ajattelevan etta koska ei olla kirkossa niin ei tartte pukeutua niin juhlavasti. Ja kyse oli siis kesahaista ja kaava oli lyhyt. Se vaan taitaa olla niin, etta jotkut ihmiset eivat vaan kykene ymmartamaan mitaan heidan tavallisesta poikkeavaa. Mutta, parasta on se, etta omalla toiminnallaan ennakkoluuloja paasee muuttamaan. Meidan vihkimiseen kukaan ei tullut loppujen lopuksi tuulipuvussa ja kaikki kehuivat tilaisuutta. Osa sanoi, etta eivat ole koskaan olleet yhta tunnelmallisessa vihkimisessa. Ja onneksi vihkijakin muisti muistuttaa etta luonto on aivan sovelias vihkimispaikka .

Meillä oli "Just Vihitty"

Meilla luki ohjelmassa, että hääpari poistuu, ja kimpun heiton jälkeen tiedotimme, että lähdemme meidän viimeisen tanssin jälkeen häämatkallemme, mutta vieraat voivat jatkaa juhlimista. Lisäksi kiitimme kaikkia. Viimeisen tanssin jälkeen lähdimme salista ja vieraat tulivat perässämme pihalle ja vilkuttivat peräämme. Mielestämme näin oli oikein mukavaa, vaikka kuulemma suurin osa poistuikin meidän lähtömme jälkeen.