Kosinta tapahtui 13.2. pienoisella patikkaretkellämme pieneen läheiseen saareen. Kävelimme sinne järven päältä (järvi siis jäässä ;D) vetäen perässämme pulkkaa jossa polttopuita. Saimme pienen nuotion sinne laitettua, tai mies sai. Seurasin iloisesti vierestä. Päivä oli yllättävän kaunis, aurinkoinen talvipäivä Pohjanmaalla. Luntakin oli tullut edellisenä päivänä, niin että mukavasti miinuskelit oli. Eväitten mutustamisen jälkeen (jotka nekin olivat aika mukavan yllätyksellisiä!) ei riittänyt kuulema vain nuotion äärellä lämmittely vaan piti liikkuakin. Seurasin kiltisti pari askelta aurinkoa kohti. Mies tuttuun tapaan vähän siinä veijaroi ja runoili 10 kk seurustelun kunniaksi. Yhtäkkiä runo päättyi riimitellen "Tuutko vaimokseni mun?" polvistumisen ja sormuksen kera. Sormus oli puinen, itsetehty -melkosen hellyyttävä. Nainen taasen oli kuin puulla päähän lyötynä, ja eikä tainnut mies oikein vastaustani kuulla kun jo uudelleen toisti kysymyksensä. Johon sitten jo melkein huusin "Tulen!" :DD Kosinta tuli puskista. Mutta kovin kovin mieluinen yllätys olikin! En ehkä vielä ymmärrä tätä kokonaan. Siitähän onkin vain kaksi päivää ^__^
