Jiiansku

Heinäkuun puolivälin paikkeilla soittelin maistraattiin. Poukkoilin vaihteesta toiseen ja sain kuulla että porukka lomailee, ja kukahan osaisi jotakin asiaan sanoa... Jonkun lomalta palaavan luvattiin soittavan minulle loppuviikosta tai seuraavalla viikolla. Sama henkilö, jonka kanssa tuolloin puhuin, soitti minulle viikon päästä. Tuolloin, hän ei vieläkään osannut sanoa, koska ottavat ensi kesän varauksia vastaan...Ehkä 1.1.2017 alkaen, ehkä ei. Lupasi, että kyllä meille saadaan varmasti vihkiaika varattua. Heitin ilmoille, että vihkipvä on lauantai (olin sanonut sen myös jo ensimmäisessä puhelussa ko. hlön kanssa), johon vastattiin että joo ei me lauantaisin vihitä. Tai lauantaisin ei ainakaan ole vuonna 2016 vihitty, joten tuskin ensi vuonnakaan. Tässä vaiheessa olin jo soittanut Käräjäoikeuteen, saanut 100x parempaa palvelua ja tiedon, että ottavat jo ensi kesäksi varauksia. Käräjäoikeudesta kiinni saamani henkilö oli ihan sujut sen kanssa, että soittelen heinäkuussa 2016 jo heinäkuun 2017 aikoja. Ei mitään ihmettelyä, toisin kuin maistraatissa... Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, kumman palveluja tulemme 15.7.2017 käyttämään?

Muutama hääpäiväkaima jo löytyikin! Meillä siis 15.7.2017, ja hääpaikka ja kirkko liiton siunaamista varten varattu. Eilen sain maistraatista ja käräjäoikeudesta tietoja siviilivihkimisestä, ja ainakaan maistraatti ei osannut sanoa, koska ottavat ensi kesän varauksia vastaan...Ehkä 1.1.2017 alkaen, ehkä ei. Muutenkaan en ko. maistraatin palveluun ole ollut tämän lyhyen hääsuunnitteluajan aikana tyytyväinen. Uskon, että käännytään tuon käräjäoikeuden puoleen, koska lupasivat ottaa varauksia jo nyt vastaan...ja kyllä täytyy sanoa, että melko paljon vaakakupissa painaa myös palvelualttius, joka oli KäO:ssa aivan eri luokkaa, kuin maistraatin... Lisäksi ajatuksena, että vihkiminen olisi samana päivänä kuin kirkko ja juhlatkin, ja maistraatti ei lauantaina tee mitään...

Meillä mentiin kihloihin yhteisestä päätöksestä, ja samassa päätös siitä että kihlasormuksemme ovat keskenään samanlaiset. Joten maksettiin kumpikin omamme/toistemme (miten sen haluaa ajatella) sormukset, koska kyseessä sama sormus ja täten sama hintakin

Meillä kihlapäivä on se päivä, kun saatiin kultasepänliikkeestä tieto sormuksien saapumisesta ja sormukset sormiin.

Meillä minun vanhemmat kumpikin otti asian hyvin vastaan. Itseäni jännitti tosi paljon kertoa, ja pari epäonnistunutta kertomis-ajankohtaa oli jo takana kun haluttiin että molemmat on kotona ja paikalla kun asiasta kerrotaan. Eivät olleet mitenkään superisti yllättyneitä, mutta sitäkin innostuneempia. Kihloissa ollaan oltu tällä päivämäärällä 4 vuotta, joten ehkä he jo ovat moista uutista pidemmänkin aikaa odotelleet... Isä kysyi heti perään, että koska hänestä vaari tehdään. Noh, saa nyt odottaa kyllä häiden yli Anopista taas en ottanut selvää, mitä ensin ajatteli mutta iloksi ja innostumiseksi sekin tilanne muuttui. Appiukko taas sanoi tyyliin "Jaahas, onnea vaan. Jossakin vaiheessa se päätös pitää tehdä." ja asia jäi oikeastaan siihen. Toisaalta kaikkien neljän reaktiot oli odotettavissa. Meillä mies on perheen nuorin lapsi, ja sisaruksista ainoa joka ei vielä ole naimisissa. Minä taas olen perheen ainoa lapsi, joten tiedän asian olevan tosi iso juttu vanhemmilleni (mitenkään vähättelemättä mieheni vanhempia ja heille asian tärkeyttä).

itse en kuulu kirkkoon, enkä ole koskaan kuulunutkaan. Mies kuuluu kirkkoon, ja molempien tilannetta huomioiden meillä on ensin siviilivihkiminen, jonka jälkeen liiton siunaaminen kirkossa. Itse olen aina näin "pakanana" unelmoinut kauniista kirkosta jonka käytävää kävellä kumppanin kanssa. Kuitenkaan aikuisiällä rippikoulun käyminen ei tunnu itselleni oikealta. Osan suvustani tiedän jättävän kirkko-osuuden väliin, mutta se ei ainakaan minua haittaa. Tärkeintä että ovat sitten juhlassa mukana myöhemmin

Meillä lemmenlukko viety muistaakseni vuonna 2013 (?), ja ainakin viimeksi kyseisellä sillalla poiketessamme oli lukko edelleen paikallaan. Ei viety niinkään yleiseen paikkaan, vaan haluttiin että lukko saa olla rauhassa kyseisessä paikassa. Ja avain heitettiin yhdessä mereen.

Just kysäisi, mitä teen. Kerrottuani nousi mairea hymy kasvoille

Paperille laskeskelin, ja varmastikin joku unohtui mutta 14 kpl sain. Kaksissa häissä morsiusneitona, ja no...näistä laskemistani häistä ainoastaan kuudet häät voin sanoa muistavani. Muuten ollut mukana sen verran nuorena... Hääpaikkoja on onnekseni nähty monia, joka osaltaan varmastikin auttoi oman hääpaikan valintaan. Täälläkin näyttäisi siltä, että seuraavat häät on omat Muutamissa häissä tullut myös työn puolesta oltua...

Hääpäivänä ikää mulla 25 ja miehellä 29 vuotta.