No kihlat meni oikein hyvin eikä mitään ihmettelyjä ole tullut mutta me mentiin "salaa" naimisiin ja se oli meidän molempien toive. Häistä pari päivää veimme molempien vanhemmat illalliselle ja kerroimme. Reaktiot olivat onnellisia ja lehteen myös laitoimme miehen toiveesta ilmoituksen. Asumme siis pienellä paikkakunnalla.. Suurin osa ystävistä ja ylipäätään läheisistä ovat olleet iloisia ja sitten on vaan onniteltu et " onnee nyt sitten". Mutta omituisin oli miehen, juuri äidiksi tulleen sukulaistytön kysymys: Miksi?
Ollaan oltu yhdessä 13 vuotta ja parisen vuotta siitä kihloissa ja hän totisella naamalla kysyy miksi? Seuraava järkytys hälle oli kun päässään ynnäsi että jos mieheni yllättäen kuolisi niin minä perin kuulemma kaikki talon ja maat. Piti oikein valistaa häntä että miten nämä perimis asiat menee näin lain mukaan. Paska maku jäi suuhun, oli jotenki niin kylmää kyytiä muijalta jonka kanssa olen joskus ollut enemmänkin tekemisissä Että tälläisiä sukulaisia...
