Cabella

Aktiivijäsen
  • Content count

    11
  • Joined

  • Last visited

About Cabella

  • Rank
    Untuvikko

Recent Profile Visitors

188 profile views
  1. Reilu puoli vuotta kulunut, kun viimeksi kirjoitellut tänne ja valitettavasti ei mitään muutoksia odotukseen. Lisää tuttuja kihlautunut tässä välissä (ja kaikki vielä seurustellut lyhyemmän aikaa kuin me), nyt myös miehen kaveripiiristä, jonka ajattelin herättelevän jotain mieheni mielessä. Täytän tässä kuussa 28v eli näyttää pelottavasti siltä etten ole naimisissa, kun täytän 30v. Muutama vuosi sitten ajattelin, että 28 vuotiaana minulla olisi lapsikin (ja haluan naimisiin ennen lapsia). Ei aina mene nämä jutut niin kuin suunnittelee. Mieheni valmistuu koulusta tässä kuussa ja minäkin loppukesästä/alkusyksystä. Jos opiskelijaelämän loppuminen saisi hänet olemaan sitä mieltä, että voisi myös kosia? Niin toivoisin, että tämä kesä toisi mukanaan sen sormuksen.
  2. En minäkään halua yllätetyksi millään suurilla eleillä ja näyttävällä kosinnalla. Haluaisin vain, että kosinta olisi sillä tavalla yllätys, ettemme olisi sopineet siitä yhdessä tai käyneet valitsemassa sormukset ja sitten vaan odottelisin sitä "yllätystä" milloin mies sitten kaivaisi sen sormuksen taskustaan ja kosisi.
  3. En koskaan pikkutyttönä haaveillut naimisiinmenosta, en myöskään teininä. Luulin kaiketi etten haluakaan naimisiin ennen kuin tapasin nykyisen mieheni. Emme ole edes kihloissa vielä, mutta tällä sivulla jo roikun eli olen kai totaalisesti "takkini kääntänyt" häiden suhteen.
  4. Aikuisiällä olen osallistunut kolmiin häihin. Ensi kesänä on neljännet tiedossa, kun ystäväni menee naimisiin.
  5. Meillä ei tiedä, ihan salaa täällä vielä pyörin. Meillä ollaan vielä tilanteessa, missä kosintaa vasta odotellaan, joten en halua kertoa miehelleni pyöriväni täällä lueskelemassa, jottei hän tunne, että painostaisin häntä.
  6. Naisena olo on kyllä kieltämättä hankalaa, kun haluaa tulla yllätetyksi! Yksi parhaista ystävistäni on menossa ensi kesänä naimisiin eli hääaiheelta ei voi välttyä. Vaikka ystäväni häät myös mahdollistavat "luvallisen häistä puhumisen" kotona niin silti vähän nyt jo jännittää, että kuinka häähuuruissa olen kotona ja onnistunko puhumaan häistä niin, etten joka välissä vihjaile, että milloin olisi meidän vuoro. Siihen toivottavasti tämä sivusto vähän auttaa.
  7. Minä kosintaa vielä odottelen, mutta on asiasta puhuttu. En ole suoraan valistanut, että näin tai näin pitää kosia tai näin ei missään nimessä saa tehdä. Joskus kun kosinta on tullut puheeksi, olen kertonut, että minun mielestäni se on kahden ihmisen välinen asia, eikä siihen "todistajia" tarvita eli minäkään en kaipaa julkista kosintaa. Olen myös maininnut, että minusta olisi kiva, jos päivä olisi ihan tavallinen (vaikka se sateinen maanantai - mikä tuolla aiemmin mainittiin ), ei siis jouluaatto, vuosipäivä, uusi vuosi, synttäripäivä tai vastaava. Mieheni mielestä taas kosiminen on hänen tehtävänsä ja sen hänelle suon. Ilmeisesti myös kosiminen sormuksen kanssa on hänen mielestä ainoa oikea tapa ja se on minulle okei vaikka useimmat taitavat olla sitä mieltä, että olisi parempi päästä itse sormusta valitsemaan.
  8. Meidän molempien lempivuodenaika on syksy, eli minusta se tuntuisi luonnolliselta vaihtoehdolta myös häille sitten joskus.
  9. Olen samaa mieltä siitä, että myös nainen voi kosia (oma äitinikin on itse kosinut). Tiedän myös, että olisin saanut myöntävän vastauksen, jos olisin karkauspäivänä kosinut, mutta samalla se olisi ollut miehelleni suuri pettymys, sillä hänelle se tuntuu olevan hyvin tärkeää, että juuri mies kosii. Ja vaikka olisin saanut myöntävän vastauksen, en olisi voinut olla varma, että mieheni on oikeasti valmis avioliittoon. Sitten, kun hän kosii, voin olla varma siitä eikä minun tarvitse ilon keskellä pohtia myös sitä, että onko hän oikeasti valmis vai tekeekö sen vain, jotta minä olen onnellinen. Se on myös syy, jonka takia yritän olla kotona ihan hissuksiin asiasta, etten vain painota häntä tekemään liian aikaisin jotain mihin ei ole valmis. Meilläkään ei arjessa mitää yltiöromantiikkaa näy, joten haluan myös kokea sen romattisen hetken, kun mieheni joskus kosii.
  10. Täällä uusi odottaja ilmoittautuu seuraan. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä reilu kolme vuotta, tulevaisuudestamme (myös häistä) olemme jutelleet ja tunnumme olevan kaikesta aika samoilla linjoilla. Miehelleni nämä tulevaisuuden suunnitelmat tuntuvat kuitenkin olevan vielä "jossain kaukana tulevaisuudessa", mutta itseni olen viime aikoina saanut luvattoman usein kiinni häidemme suunnittelusta ja haaveilusta. Jonkin aikaa olen näitä sivuja (salaa) lueskellut ja nyt on ehkä aika myöntää, että kuulun tänne odottelijoiden seuraan. Tosin tiedän, että minulla on vielä pitkä odottelu edessä, sillä en haluaisi miestäni mitenkään kihloihin painostaa. Tauriel, minulla ihan samat fiilikset tuosta vaimo sanasta! Toisaalta se tuntuu niin ihanalta, kun mies kutsuu minua vaimoksi, mutta sitten välillä ehtii tulla jo se masis etten vaimo ole oikeasti vielä vuosikausiin...
  11. Me tapasimme työpaikallani eli jonkinsortin työpaikkaromanssiksi sitä voisi kai kutsua vaikka mieheni työkaverini koskaan ollutkaan. Muutama viikko juteltiin aina, kun töissäni nähtiin, jonka jälkeen mieheni rohkaistui kysymään, voisiko liittää minut facessa kavereihinsa . Juteltiin reilun viikon verran aktiivisesti facessa, jonka jälkeen nähtiin ensimmäisen kerran vapaa-ajalla ja siitä asti olemme olleet yhdessä.