Hei. Kiitos kommenteista. Ihana kuulla että joku muukin on kokenut tällaista . En tietenkään toivo tätä kellekkään. Juttelin äitini kanssa tästä asiasta, kiitos viestien joiden avulla rohkaistuin ja sovimme että hän ei ole itse järjestelyissä mukana. Totta kai auttaa jos on tarve mutta mielluummin ei ole askartelemassa yms. Tämä oli oikeasti helpottavaa kuulla ja kertoi että voin luottaa että kohtausta ei synny. Kunnioittaa minua ja miestäni ja haluaa hääpäivämme olevan ihana ja draamavapaa.

Hei! olen hänelle sanonut asiasta ja kuulemma ymmärtää. Mutta sitten toisena päivänä ei. Niin olen ehdottanut että ei teidän tarvise jutella mutta kuulemma häntä häiritsee jos kaasollani on joku rooli häissäni. Tätä ratkaisua olen itsekkin miettinyt ettei olisi sitten älyttömästi mukana.Kuitenkin loppujen lopuksi se päivä on minun ja mieheni. Totta kai haluaisin että perheeni viihtyy hyvin mutta valitettavasti lasken ystäväni myös perheeksini. Kiitos tsempistä! Jospa se vielä tästä. odotan vain hänen itsensä tajuavan sen, että aikuisia tässä kaikki ollaan. Onko kellään ollu tämmöistä tilannetta ja miten se on ratkaistu?

Minulla on ongelma. Äitini on erittäin vahvatahtoinen nainen ja esittää mielipiteensä selkeästi ja äänekkäästi.Olen jo muutaman kerran riidellyt hänen kanssaan, suhteellisen voimakkaasti toisesta kaasostani. Tämä kaasoni on minulle todella rakas ystävä ja haluan hänet hoitamaan toisen ystäväni kanssa tätä tehtävää. Ongelmana on vain se, että äitini ei voi sietää tätä ihmistä. hän on kommentoinut asiaa sanomalla miten pettynyt on minuun kun valihin hänet tai ei hän aijo tulla hääpukua ostamaan kanssani jos kaasonikin on sielä. Tämä kaikki on lähtenyt monia vuosia sitten olleesta riidasta jossa he ottivat yhteen aika rankasti. Mitä tässä tilanteessa nyt pitäisi tehdä? Olen jutellut ystäväni kanssa eikä hänellä ole ongelmia äitini suhteen mutta tunne ei ole molemmin puolinen. Suoraan sanottuna pelottaa joku kohtaus häissä tai muu viimehetken stressi minkä äitini järjestää esimerkiksi perumala tulonsa. Tuntuu pahalta kun kyseessä on mieheni ja minun päivä, jolloin sanomme tahdon mutta kunnioitusta ei sitä kohtaan löydy vaan halutaan mennä oman mielen mukaan. Kaiken huipuksi olen vielä ainut lapsi ja vanhemmatkin eronneet. Että huhhuh mitähän tästä tulee.. onneksi on vielä aikaa itse tilaisuuteen.