MP2015

Aktiivijäsen
  • Viestit

    12
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Tietoja käyttäjästä MP2015

  • Taso
    Untuvikko
  1. Pientä juhlapaikkaa minäkin olen Etelä-Suomesta miettinyt. Plussaa olisi yöpymismahdollisuus. Ajatuksena siis pitää 'kesäjuhlat', joissa maistraatissa tapahtunut vihkiminen paljastuu
  2. Mahtavaa, että saitte hyvässä hengessä juteltua!
  3. Paperia ja kynää Ja tietokone varmasti! Joku sellainen kansiotyyppinen muistikirja olis ihan ässä! Mies taatusti laittaa kaiken Exceliin
  4. Kärvistelen, koska päivää tai edes ajankohtaa ei ole päätetty.. Vuodesta ollut alustavaa puhetta, mutta kihloja vielä odotellessa
  5. Takana teinikihlat ja yhdet naimisiin menoon, lapseen ja pettämisen kautta eroon päättynyt. Kolmatta odotellessa
  6. Kihlajaiskivat, mikä mahtava idea. Eikä ole tullut edes mielen viereen. Täyttykin laittas listalle ylös ja käydä tuttuja valokuvaajia läpi, jos joku ottaisi jotkut ihanat
  7. Näillä näkymin ihan hys hys. Salaa kahdestaan maistraatissa, siitä reissuun, josta ehkä joku kiva kuva, jossa vihje kesäjuhlien syystä..
  8. Ei yhtään, koska näillä näkymin homma salainen
  9. Säästetään❤️
  10. Päätös ajankohdasta auki, mutta sanoisin että 32 ja 33
  11. Kyllä mä haluaisin ainakin. Tosin tuskin saan, jos suunnitelmat toteutamme
  12. Olin mieheni kanssa yhdessä noin 12 vuotta. Siitä naimisissa 5 vuotta. Yhteinen lapsikin meillä, eron aikaan reilu 2v. Mieheni muuttui voimakkaasti, kun siirtyi yötöihin vähän häidemme jälkeen. Työrytmi oli erittäin epäsäännöllinen. Kahden aikuisen kodissa se ei niin isosti haitannutkaan. Silloin tein itsekin kolmivuorotyötä ja ajoittain tuntui ihan piristävältä, ettei toista tarvitse katsella 24/7. Aloin odottaa hartaasti toivomaamme lasta ja kun hän syntyi, oli puhetta, että mies vaihtaa työtä. Tätä puhetta jatkui muutaman vuoden ajan. Toivoin, odotin, pyysin. Lapsemme syntyi ja oli melko suuritarpeinen lapsi. Mieheni oli työnsä vuoksi paljon pois kotoa ja päivisin nukkui. Olin lapsen kanssa päivät pois kotoa, että mies sai nukkua. Kun hän heräsi unilta, söi ja lähti kotiin, piti sitä ennen olla lapsen kanssa kotona laittamassa hänelle ruoka valmiiksi ja niin, että isä saisi olla lapsen kanssa hetken, ennen kuin lähtisi taas töihin. Halusin pitää kotimme tip top ja lisäksi oli kaksi suuta ruokittavana (minä ja mies) ja lisäksi vauva. Vauva heräili öisin 1-2h välein. Oli 1v3kk, kun nukkui ensimmäisen kerran 6h putkeen. Voin raskauden jälkeen henkisesti todella huonosti. Lapsen isä ei juuri ollut maisemissa ja vapaa-ajalla aina kaikki muu meni perheen edelle. Tämän valinnan hän teki itse. Olin useampaan kertaan kertonut, että ei ole hyvä olla, olen väsynyt, tarvitsen häntä, lapsi tarvitsee häntä. Taas jatkui puheet työpaikan vaihdosta. Opiskelujeni takia oltiin sovittu (opiskelin siis monimuotona samalla amk tutkintoa), että mies ottaa isyysloman tiettyyn kohtaan, jotta saan käytyä työharjoittelun. No ottiko? Ei. Jouduin venkslaamaan ja modaamaan kaikki uudelleen. koska hän ei vain halunnut / muka pystynyt jäädä kotiin. Vapaata aikaa minulla ei oikein ollut koskaan. Jos isä heräsi lapsen kanssa (maks. 5x koko aikana) aamulla, että saan nukkua, tulivat he kahdeksaan mennessä minua herättämään jos jonkinmoisella verukkeella. Öisin isä ei hoitanut lasta lainkaan. Puolitoista vuotta asiaa pohdittuani otin ja lähden lapsemme kanssa. Kävimme myös parisuhdeterapiassa, mutta ei minulla ollut enää mitään luottoa miehen sanaa kohtaan. Niistä lupauksista oli tullut minulle ilmaa, koska hän aina lupasi ja lupasi. En tuntenut miestä kohtaan enää rakkautta. Ajan kanssa asia helpotti omassa mielessä. Tunsin aluksi voimakasta syyllisyyttä, mutta samalla huomasi löytäväni itseäni taas takaisin. Nyt olen onnellinen ja nautin sellaisesta parisuhteesta, josta olen aikaisemmin jäänyt täysin paitsi!