suklaamanteli

Tämä ei ole kommentti, mutta ikävä reaktio kylläkin. Olemme siis nyt toukokuun lopussa menossa pienimuotoisesti maistraatissa naimisiin vain parin läheisen ystävän läsnäollessa. Vanhemmat kahvitellaan vasta pari päivää vihkimispäivän jälkeen. Suurimmalle osalle sukulaisista ja kavereista ei olla edes kerrottu koko häistä. Annetaan tulla sitten yllätyksenä. Eräs ystäväni osaa valokuvata ammattitasoisesti, joten ajattelin, että pyydän häntä ottamaan meidän hääkuvat ja samalla todistamaan häitämme. Emme tämän ystävän kanssa ehdi kovinkaan usein aikataulujen takia näkemään, mutta koen hänet silti läheiseksi. Lähetin hänelle Facebookin messengerissä viestiä ja kerroin, että olemme menossa naimisiin ja haluaisin hänet ottamaan hääkuvamme. Lupasin myös, että voidaan maksaa kuvista palkkio – osaahan hän kuitenkin ottaa ammattitasoisia kuvia. Koko päivän odottelin vastausta ja lopulta vielä illalla kysyin, että olivathan viestit tulleet perille (hänellä on yleensä puhelin liimattuna käteen, joten oli outoa, että hän ei vastannut koko päivänä). Ainoa vastaus koko hääuutiseen oli, että hän on "väsynyt eiliseltä, eikä jaksa nyt miettiä". Hänellä on yleensä aika kiireinen aikataulu, joten olisin ymmärtänyt, jos hän olisi kieltäytynyt hääkuvien ottamisesta. Olin kuitenkin todella pettynyt, että hän ei edes onnitellut tai reagoinut mitenkään häihimme. Totesin hänen viestiinsä, että mieti ihan rauhassa vaan. Yli kuukausi kului, eikä häneltä ollut tullut mitään vastausta. Sitten kuitenkin Facebookiin tuli viesti, jossa hän kutsui mut ja mieheni katsomaan hänen teatteriprojektiaan. Ei vieläkään mitään kommenttia häihin liittyen. Olin jo valmiiksi pettynyt siitä, että hän ei alunperinkään viitsinyt edes onnitella häistämme ja tämän teatterikutsun jälkeen mulla napsahti ihan totaalisesti. Kerroin hänelle suoraan, että olen todella loukkaantunut hänen reaktiostaan häitämme kohtaan (tai lähinnä hänen reaktionsa puutteesta). Hän kertoi olevansa todella pahoillaan sekä olevansa otettu ja innoissaan pyynnöstäni. Mulle asti ei ollut kuitenkaan välittynyt se, että hän olisi asiasta iloinen. Tähänkään päivään mennessä en tosin ole saanut vastausta, että voiko hän tulla ottamaan niitä hääkuvia vai ei. Sillä nyt ei onneksi ole enää väliä, sillä käytiin ottamassa hääkuvat jo etukäteen pari viikkoa sitten mieheni veljen kanssa. Tämä ystävä on muutenkin ollut vähän omaan napaansa tuijottaja, jonka seurassa harvoin saa puheenvuoroa omille kuulumisilleen. Tämä tapaus oli toisaalta hyvä herätys, että haluanko elämääni ihmistä, ketä ei jaksa kiinnostaa ollenkaan muiden asiat. Tekipä hyvää oksentaa tämä ulos. Muuten reaktiot ja kommentit ovat olleet positiivisia. Jopa vanhemmat ovat olleet asian kanssa ihan ok, vaikka eivät ole saaneet kutsua vihkimistilaisuuteen.

Ihan hyshys ollaan. Mennään loppukeväästä salaa maistraatissa naimisiin. Aluksi meinattiin mennä ihan kaksistaan maistraatin työntekijäiden todistaessa, mutta päädyttiin pyytämään kolmea läheistä ystävää todistajiksi. Eli näille kolmelle ihmisille ollaan siis vain puhuttu asiasta. Perjantaina meidät vihitään, josta lähdetään yhdeksi yöksi jonnekin hotelliin, kylpylään tms. Kunnon häämatka tehdään sitten myöhemmin. Sunnuntaina kutsutaan vanhemmat, isoäiti ja sisarukset kakkukahville. Ajateltiin aluksi, että ei kerrota kakkukahvien syytä etukäteen, vaan annetaan naimisiinmenon tulla yllätyksenä. Nyt ollaan kuitenkin mietitty sitä, että pitäisikö syy kuitenkin kertoa etukäteen. Muille sukulaisille tai kavereille en kuitenkaan halua puhua tästä.