Vihdoinkin! Nyt saakin sitten alkaa suunnittelemaan häitä jonnekin aikavälille 2024-2025. Kuun lopussa tulee 8v seurustelua täyteen, eli onhan tässä jokunen vuosi ehditty jo odottelemaankin.

Oon nyt himoinnut itselleni timanttisormusta pidemmän aikaa ja miehellekin jauhanut asiasta, mutta kun ei ole sormusta näkynyt, niin päätin nyt ensimmäisen sormuksen ostaa itse itselleni. Tämä on keskisormi/etusormi kokoinen, eli toimii hyvin vaikka samassa kädessä mahdollisen tulevan kihlan kanssa. Ehkä nyt vähän paremmin malttaa taas odottaa. Mieshän alkoi vähän mököttää, kun ostin itselleni sormuksen, kun olisi halunnut kihlan olevan hienoin omistamani sormus. Anoppi myöskin asiasta jutellessamme sanoi, että appiukko oli aiemmin kysynyt mieheltä, että koska kihlat ja mies oli vastannut, ettei hänellä ole varaa just nyt tarpeeksi kalliiseen sormukseen. Olen monta kertaa koittanut sanoa, että ei se sormus ole naimisiin menemisen pääpointti, mutta tuo höppänä ilmeisesti haluaa antaa mulle vain parasta. <3 Mittautin tuota sormusta hakiessani myös vasemman nimettömäni ekaa kertaa ja tämä tietohan sai miehen vallan ilahtumaan. Ei muuta kun jatketaan odottelua.

Me ollaan sen verran mietitty, että laskettiin joskus paljonko about vieraita olisi tulossa. Laskettiin, että noin 125 henkeä pitäis kutsua..

Täällä myöskin odotellaan edelleen. Oikeastaan koko alkuvuosi on meillä kulunut talokauppoja hioessa, kun vedettiin oikein pitkän kaavan mukaan. Käytiin tammikuussa ekaa kertaa katsomassa meidän tulevaa omakotitaloa ja nyt heinäkuussa päästään vihdoin muuttamaan. Tässä varmaan hyvä tovi menee vielä muuttaessa ja remontoidessa ,eli hetkeen on varmaan turha sormuksia odotella. Tuo mies on silti just sellanen, että vaikea edes kuvitella, että kihlautuminen tapahtuisi mitenkään muuten kuin yhteisen keskustelun tuloksena. Kovasti tuo silti kyseli kiinteistönvälittäjältä, että missä tässä on lähimmät tarhat ja koulut ja onko naapurustossa lapsia, vaikka olen mielestäni tehnyt erittäin selväksi, että ensin häät ja sitten vasta lapset. No ehkä pian voi alkaa tosissaan odottamaan jotain toimintaa tämänkin asian suhteen, kun on saatu viimein kolmen vuoden etsimisen jälkeen oma koti ostettua.

Mä en ole pitkiin aikoihin taas edes muistanut odottaa kosintaa. Jotenkin en osaa edes ajatella, että millainen kosinta voisi olla, koska tuo mies nyt ei ole mikään ällö romantikko, vaikka joskus osaakin yllättää. Nyt meillä on ollut talon hankinta ykkös prioriteettina (kahden viikon päästä meillä on virallisesti oma omakotitalo! Jee!), mutta vaikka tässä talon hankinnan ympärillä on pääasiassa ajatukset pyörineetkin, niin ollaan me lähestulkoon päätetty tässä ohella jo hääpaikka ja kirkkokin valmiiksi häitä varten. Mies on vähän väliä puhunut myös häätiloista, joita tutut ovat kertoneet varanneensa omiin häihinsä jne. Vieraiden määrääkin alustavasti ollaan kartoitettu. Kaiken kukkuraksi meillä on jo samppanjapullokin odottamassa kihlausta varten. Kaikesta huolimatta en kyllä odota, että kihlaus ihan heti olisi tapahtumassa, kun ollaan molemmat vähän aikansaamattomia. Talon hankinnassakin meni kaksi vuotta, vaikka käytännössä kokoajan ollaan ahkerasti käyty taloja katselemassa. Parin vuoden näytöissä kiertämisen jälkeenkin tämä talo oli vähän niinkuin ’heräteostos’. No pääasia on se, että hyvillä mielin saan odotella sitä The hetkeä, kun olen ihan 100% varma, että mies haluaa naimisiin ihan yhtä paljon kuin minäkin. Olipas taas sekavaa selittämistä.

Pakko tulla heti uudestaan kirjottelemaan, kun alkoi taas toiveet heräillä. Tuossa miehen äiti meille taas vihjasi, että voitais pikkuhiljaa alkaa häitä suunnittelemaan. Myöhemmin, kun tästä puhuttiin miehen kanssa kahden kesken, niin vähän tuo siihen malliin häistä ja kihloista jutteli, että ehkä vois jo tänä kesänä jotakin olla tapahtumassa. Tosin ei varmaan kannata liikaa toiveita elätellä, kun miehet on kuitenkin miehiä..

Ei osunut juhannuskihloja omalle kohdalle, mutta yhden kaverin ja kahden miehen kaverin kohdalle sattui.. Toki olin suoer innoissani heidän puolesta, mutta kyllä se vähän jäi nakertamaan mieltä, että miks en minä.. Vielä kun nuo kaikki kuhlautuneet ovat olleet yhdessäkin paljon vähemmän aikaa kuin me, vaikka eihän se yhdessä vietettyjen vuosien määrä aina ratkaise. Kuitenkin, kun yhdellä näistä pariskunnista on pari eroa ja yhteen paluuta mahtunut parin vuoden suhteeseensa ja toinen pariskunta on kuitenkin ollut yhdessä vasta muutaman kuukauden. Ehdottelin miehelle vähän, että kesä 2019 voisi olla hyvä, mutta vastaus oli vaan jotain tyyliin "voi hyvin olla, että silloin mennään naimisii, mutta yhtä hyvin voi olla että ei". Joskus tulevaisuudessa hööt kuitenkin on kuulemma tulossa. Kerroin siinä samalla muita ideoitani esim. juhlapaikan ja hääauton suhteen ja mies ihan kiinnostuneen oloisena kertoi omia mielipiteitään. Hetki sitten jopa meni netistä katsomaan suunnitellun hääauton vuokrahintoja. No toivotaan, että omastakin nimettömästä mahdollisimman pian sormus löytyy.

Koska timantti on naisen paras ystävä. (Mielipiteeseeni voi myös vaikuttaa se, että olen ihan yleisestikin tunnettu kaveripiirin harakkana)

Molemmat sormukset tulevat olemaan kokoa 14,5

Mies on vakaasti itämieltä, että hänen kuuluu maksaa sekä kihla- että vihkisormukseni. Vihkini tulee kuitenkin olemaan sen verran hintava, että en missään tapauksessa anna miehen maksaa sitä kokonaan.

Me ollaan miehen kanssa seurusteltu vähän vajaat 3,5 vuotta, joista yhdessä asuttu 2. Kosintaa ei vielä ole kuulunut, mutta ollaan nyt ostamassa yhteistä omakotitaloa ja pikkuhiljaa alkanut olla puhetta perheenlisäyksestäkin, joten voisin kuvitella, että pian minäkin saatan saada sormuksen sormeeni. Olkoon häiden ajankohta sitten vuoden tai viiden vuoden kuluttua, niin olen kuitenkin nyt jo melko lailla miettinyt asioita valmiiksi: - Yhdessä ollaan puhuttu, että kirkko tulee ehdottomasti olemaan entisen (ja pian taas tulevan) kotikaupunkimme keskiaikainen kivikirkko. - Juhlapaikaksi tulisi varmaankin joko kauniilla vanhalla ruukilla sijaitseva juhlatila, taikka sitten Yyterin kylpylähotellin ravintola, jossa yksi seinä on käytännössä kokonaan merelle päin avautuvaa ikkunaa. - Hääkuvauksemme ajaksi järjestäisimme juhlapaikalle amerikkalaiseen tyyliin cocktail tilaisuuden. Kaikissa häissä missä olen ollut, ovat vieraat joutuneet seisoskelemaan juhlapaikalla nälkäisinä 1-2h, kun hääpari on ollut ottamassa hääkuvia. Omiin häihini en sellaista joutavaa tönötystä tahdo. Ja lopuksi vielä sormushaaveet. Valkokulta on tällä hetkellä ehkä se materiaali, josta haluaisin sormukseni valmistettavan. Ruusukulta on kyllä pikkuhiljaa alkanut nousemaan myös kohtuullisen hyväksi ehdokkaaksi. Joka tapauksessa oli metalli mikä tahansa, niin siltä osin toiveeni ovat selkeät, että kihlasormukseksi haluan ehdottomasti timanttirivisormuksen.Jos nyt heti pitäisi vihkisormus valita, niin ottaisin varmaan halo-tyylisen sormuksen. Sormuksien pitää myös olla kohtuullisen sirot, koska sormeni ovat aika pienet ja omasta mieletäni pieniin sormiin sopii parhaiten pienet sormukset. esim. tämän parivaljakon voisin valita sormeani koristamaan: https://www.kultajousi.fi/fi/tuotteet/story-of-love-timanttisormus-0-18ct/37388/dp?openGroup=2494 https://www.kultajousi.fi/fi/tuotteet/story-of-love-timanttisormus-0-50ct/37387/dp?openGroup=2494

Päälimmäisenä jäänyt mieleen oikeastaan kaikista häista, joissa olen vieraana ollut, että koristelut ovat olleet aika pieniä ja hillittyjä. Ruoatkaan eivät ole erityisemmin mieleen painineet.. aina se sama noutopöytä.. Toki buffet on toimiva ja budjettiystävällinen ratkaisu, mutta jotenkin itse tykkäisin omissa häissä mieluummin pöytiin tarjoilusta. Ajatuksissa on myös huomattavasti 'normaalia' massiivisemmat koristelut. Kerran elämässä, kun pääsee järjestämään näin tärkeitä juhlia, niin järjestetään sitten kunnolla. (taidan olla vähän juhlafriikki)

Minä oon monesti miehelle sanonut, kun on tullut puhetta sormuksista, että sitten sit kun päättää kosia, niin mielellään ilman sormusta. Toinen vaihtoehto, että hakee Glitteristä jonkun halvan rinkulan. Haluan ehdottomasti itse valita sormuksen, jota tulen lopun elämäni käyttämään.

Mä en myöskään yhtään tykkää olla huomion keskipisteenä. Jotenkin siinä tulee aina niin kiusallinen olo ja ei yhtään tiedä miten päin pitäis olla. Nooh, itse saan varmaan jonkun aika vielä odotella ennen kuin saan kokea minkään näköstä kosintaa.

Nykyään varmaan pitopalvelu asiaa helpottaa tuo myöskin Leineperin ruukilla toimiva Savipakari, joka tarjoaa pitopalvelua.. Sieltäkään tuskin mahdollista silti saada pöytiin tarjoilulla sapuskoja (mikä olisi mun suuri toive ja unelma).. Me mietittiin, että jos Kankipajaan päädytään häitämme tanssimaan ja jos ilmat ovat viileät, voisimme teettää jotakin halpoja fleece huopia, joihin olisi kirjailtu esim. meidän nimikirjaimet ja päivämäärä. Niitä saisivat vieraat sitten oman mielen mukaan viedä mukanaan. Onkohan ihan tyhmä idea? Tosiaan siis saatais näitä huopia tutun kautta tosi huokeaan hintaan.

Oi vitsi! Ihan täydellinen.

Itsellä sormusten osto on edessä vasta joskus tulevaisuudessa, mutta olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että haluan ehdottomasti kihlasormukseksi timanttirivisormuksen Sille sitten kaveriksi halo-tyylisen yhdellä suuremmalla ja useilla pienillä reunakivillä koristetun vihkisormuksen.

Heippa vaan kaikki Täälläkin yksi malttamaton odottelija. Meilläkin naimisiin menemisestä 'sitten joskus' on puhuttu jonkun verran. Mitään sen vakavampia keskusteluja ei asiasta olla käyty, mutta täytynew alkaa vähän vihjailemaan siihen suuntaan, että tuo lähestyvä 4. vuosipäivä voisi olla aika otollinen aika kihlautua. Ollaan tässä juuri ostamassa yhteistä omakotitaloa ja sehän nyt jo tarkoittaa aika vahvaa sitoutumista toiseen, joten avioliitto olisi omasta mielestäni ainakin luonnollinen seuraava askel. Sinänsä yllättävää, että suurin 'painostus' naimisiin menon suhteen ei tule minulta, vaan itseasiassa mieheni isältä. Viimeisin ehdotus oli, että menkää ensi viikonloppuna yhtäkkiä naimisiin. Tässä kevään mittaa on sukulaisetkin malttamattomana kyselleet, että koskas teidän häitä tanssitaan.. Tuo mies vaan on vähän sellaista sorttia, että jos ei yhtään kysele (ja painosta) asian tiimoilta, niin ollaan vielä vainhainkodissakin avoparina.. Täytynee aloittaa oikein kunolla asiasta jauhaminen ja ajatusten herättely.