Mikaela-

Itse odottelen vielä kosintaa, mutta se on tulossa miehen vihjailujen mukaan ennen joulua, joten kihlajaisetkin on jo suunnitteilla Enpäs tiennytkään, että nykyään ei ole tapana järjestää kihlajaisia (paitsi ihan lähimmille), koska itse olen rampannut muiden kihlajaisissa aika paljon. Olen kotoisin pohjanmaalta, että onkohan tämä tapa sielä vielä enemmän voimissaan? Me haluaisimme pitää ihan kihlajais juhlat, koska olisi niin kiva saada sukulaiset tutustumaan toisiinsa ennen häitä ja mielestäni kihlautuminen on juhlan arvoinen asia Kutsuttuja olisi varmaan 30-40 henkilöä, päivällä ehkä enemmänkin sukulaisia ja virallisempaa menoa, illalla voisi sitten kavereiden kanssa grillailla, vähän juoda, paljuilla ja saunoa rennommissa tunnelmissa. Talo on onneksi iso ja katettu terassikin on, että hyvin pitäisi juhlijoiden mahtua. Haluaisin järkätä kihlajaiset keväällä, kesällä tai syksyllä, että ulkotilojakin voisi käyttää. Mikä on muuten se aika kihlautumisesta, minkä kuluessa juhlat ois hyvä järjestää? Kuukausi tms? Täällä ollaan kaikista virallisista "säännöistä" ihan pihalla

En oo ees tiennyt, että tämmöinenkin "sääntö" on / on ollut olemassa, aika hauska Mulla on 8 sisarusta ja aina ollaan perheessä vain naureskeltu, että kukahan ehtii ensin. Minulle ei ole väliä, vaikka joku nuoremmista menisi ensin, eihän se ole minulta pois, vaikka itsekkin kosintaa odottelen

Helou vaan kaikille, tein tänään tunnukset tänne Oon seuraillut näitä keskusteluja n.kuukauden ja nyt alkoit tuntumaan siltä, että pakko päästä mukaan jännittelemään meidän kohtaloita Meillä on sellainen tilanne, että ollaan oltu yhdessä 6 vuotta ja asuttu saman katon alla niistä 5. Mies oli alkuaikoina sitä mieltä, että häntä ei naimisiinmeno kiinnosta ja ei aio koskaan mennä. Pikkuhiljaa vuosien aikana on kuitenkin pehmennyt ajatukselle, vaikka en ole ottanut asiaa usein puheeksi (ettei tunnu painostavalta miestä kohtaa ja että itse välttyy pahalta mieleltä, jos toinen on ihan vastaan). Mies haluaa lapsia joskus tulevaisuudessa ja minä olen sanonut, että haluaisin ensin olla naimisissa, että oltaisiin sitten kaikki "samaa perhettä" ja sama sukunimi jne. Se on vaan itselleen tosi tärkeää, kun oma lapsuus on ollut hajanainen, niin haluaisi tarjota sitten ehjän perheen. Toki tiedän, että avioliitto ei ole mikään tae ehjään perheeseen, mutta itselle se on ollut vaan tärkeä ajatus. Onko muilla ollut samaa? Viimeisen vuoden mies on ohimennen kommentoinut kaikkea naimisiin menoon liittyvää, kuten minkä kokoinen sormuksen pitäisi olla, millainen kosinta olisi kiva, millaset ne häät olis, ketä häihin kutsuttaisiin jne jne. En ole uskaltanut liikaa innostua, ettei sitten pettyisi pahoin, jos kosintaa saakin odotella seuraavat kymmenen vuotta Keväällä kävin liikkeessä testaamassa sormuksia ja selvittämässä koon, laitoin sitten miehelle kuvan mun lemppari sormuksesta, että tietää oikean tyylin sitten. Miehen vastaus oli, että "onneksi on pieni sormi, niin ei mahdu kovin montaa timanttia" :'D Ajattelin tuonkin hässäkän jälkeen, että kosintaa menee aikaa varmaan 2 vuotta vielä vähintään, mutta sitten tulikin juhannuksena yllätyskäänne! Oltiin kävelemässä kotiin illanvietosta käsikädessä, ihana kesäyö ja linnut lauloi ja kosinta tuli jotenkin puheeksi, niin mies sanoi, että "anna mulle puoli vuotta aikaa". Iiiiks! Sen jälkeen oon ollut ihan tulisilla hiilillä, että millon ja missä ja miten tapahtuu, kamalaa tää Ja onnittelut heille teille, keitä on jo kosittu. Ihania tarinoita on