Hirveä nimikriisi päällä.. En alunperinkään hyppinyt riemusta miehen nimen ottamisen suhteen. Pidän sitä rumana ja vaikeana. Myönnän, että yleensä olen huono joustamaan, joten tässä asiassa päätin sitten myöntyä, koska yhteinen sukunimi oli miehelle tärkeä asia. Nyt on kulunut reilu vuosi, enkä vieläkään ole tottunut nimeen. Tyttönimi lipsahtaa hyvin usein erilaisissa tilanteissa. Toisekseen nimi todellakin on harvinainen ja vaikea (lausutaan eri tavalla kuin kirjoitetaan), joten asioiden hoitamiseen kuuluu aina se parin minuutin tavaamisprosessi. Ja virheitä silti tulee, eli ilmoittautumiseni, tilaukseni, varaukseni tms. on aina hukassa, koska nimi on kirjoitettu väärin. Todella turhauttavaa :-/ Lisäksi taustalla painaa myös se asia, että appivanhemmat ovat kohdelleet minua häiden jälkeen uskomattoman törkeällä tavalla, enkä siksikään haluaisi kantaa samaa nimeä. Kyseisillä ihmisillä on lisäksi pienessä kaupungissamme todella huono maine ja joskus huomaan, että esittäytyessäni epäluuloja kohdistuu myös minuun. (onpa ventovieras jopa tullut esittämään osanottonsa!) Voi sentään... Voisiko sitä mitenkään vaihtaa takaisin vanhan nimensä? Tai ottaa edes yhdysnimen, mikä olisi kai alunperinkin ollut järkevin ratkaisu? Mitäköhän ajatuksia tällainen venkslaaminen ihmisissä herättää?
