Täällä yks kihlauksen odottelija lisää, joka jo puolen vuoden keskustelun seuraamisen jälkeen uskaltautuu kirjoittamaan täällä jotain! Ollaan seurusteltu nyt kohta 2 vuotta, joista yhdessä ollaan asuttu nyt vuosi. Muutaman kerran on kihlat ja naimisiinmeno olleet puheenaiheena, kun lähipiirissä on tänä kesänä juhlittu useammat häät. Avomies oli se joka otti asian puheeksi alun perin, mutta sen jälkeen on tullut vähän ristiriitaista signaalia. Toisaalta meidän parisuhde on kaikin puolin sillä tasolla, että tiedämme löytäneemme toisestamme täydellisen kumppanin juuri itsellemme, jonka takia ainut suunta suhteellemme on kihlaus ja avioliitto. Olemme myös molemmat sitä mieltä, että avioliitto on kerran elämässä -juttu ja tiedostamme, että omat vanhempamme ovat hieman vanhanaikaisia asioiden suhteen (täytyisi tuntea noin 5-10 vuotta että voisi astella avioon). Minun ja avomieheni mielipiteet eroavat toisistaan vain niin, että kihlaus tarkoittaa miehelle lähes samaa kuin alttarille meno, joten kihlauksen ja naimisiinmenon välillä saa olla max 1-2 vuotta. Minusta taas tuntuu siltä, että kihloissa voisi olla useammankin vuoden, kun ei esimerkiksi 4-5 vuoden päästä juhlittavat häät tuntuisi mitenkään liian kaukaiselta ajatukselta: ennemminkin vain mahtavalta yhteiseltä päämäärältä! Joinakin päivinä olen kuitenkin napannut mieheni puheista vähän sensuuntaista, että kihlaushaaveita ei kannattaisi ainakaan täysin romukoppaan laittaa, sillä hän puhuu jo yhteisen asunnon ostamisesta muutaman vuoden sisään ja jotenkin tulee sellainen fiilis, että myös hän ajattelee naimisiinmenon kuuluvan tuohon elämänvaiheeseen! Kuinkahan kovalla innolla mun kannattaa teidän mielestä odotella tulevaa toista vuosipäivää (sovittu seurustelun aloitus), tapaamisen vuosipäivää (muutama viikko ennen edellistä), ulkomaanmatkaa, joulunaikaa tai uutta vuotta? Kuitenkin keskusteluissa tällä foorumilla on vilahdellut se fakta, että parin vuoden jälkeen kihlautuneita pareja on suhteellisen paljon
