Artemisia

Aktiivijäsen
  • Content count

    34
  • Joined

  • Last visited

About Artemisia

  • Rank
    Juniori
  1. Minulla oli maistraattivihkimisessä päällä musta mekko ja bleiseri. Vaatetuksen suhteen meininkinä oli molemmilla semmoinen "smart casual", eli arkista pienellä tyylikkäämmällä twistillä. Seuraavan päivän juhlassa oli ihan juhlajuhlamekko sitten.
  2. Vähän viiveellä tulee nyt vastattua, mutta ainakin meillä avioehdon allekirjoittivat ihan vaan maistraatin aulassa samat ystävät, jotka olivat myös maistraattivihkimisen todistajina. Ja hyvin meni läpi. En ole kuullutkaan, etteivätkö ystävät muka kävisi avioehdon todistajiksi? Läheisillä käsittääkseni tarkoitetaan vain sukulaisia tms. henkilöitä, joilla saattaisi olla henkilökohtaisia intressejä tulevaa perinnön-/omaisuudenjakoa koskien. Mutta kaverit ovat täysin ok todistajia, juridisesti katsottuna riittävän ulkopuolisia. Jos arveluttaa niin toki voi pyytää vaikka työkavereita, harrasteporukan jäseniä tms. taatusti etäisempiä ihmisiä hommaan myös. Korjatkaa toki joku, jos on muuta tietoa asiasta!
  3. Kaivelenpa tämän vanhan topicin naftaliinista, kun sattui niin hyvin omiin fiiliksiin nyt... Ensimmäiset päivät uudella nimellä sujuivat yllättävänkin kivuttomasti ja lähinnä mukavissa tunnelmissa, mutta nyt kun kouraan tulivat uusi ajokortti ja kelakortti, niin tunnustan, että vähän pala nousi kurkkuun. Varsinkin kun vanha ajokortti (ymmärrettävästi) täytyi lähettää trafille. Tajusin tuolla hetkellä, että mokomiin muovinpalasiin on ehtinyt kehittyä melkoinen tunneside. Ajokortti on symboloinut aikuistumista ja menemisen vapautta, sama kelakortti taas on ollut minulla ihan pikkulapsesta lähtien... Mälsältä tuntui sekin, että ajokortin design muuttui mielestäni huonompaan suuntaan, puhumattakaan siitä että nyt sen mokoman voimassaoloaikakin vielä lyheni. Jotenkin tämä kaikki konkretisoi yhden aikakauden loppua elämässäni, ja haikeus vanhan nimen ja identiteetin(?) menetyksestä iski kunnolla vasten kasvoja. No, uskon, että kaikkeen tottuu ja haikeus väistyy vähitellen... Lohdutan itseäni sillä, että vanhan nimen ja elämänvaiheen tilalle on tullut jotakin todella haluttua, uutta ja jännittävää. Eikä se ihminen nyt nimen myötä niin paljoa muutu, kunhan hölmö pää vain ylidramatisoi asioita.
  4. Koin hyväksi ratkaisuksi pitää vihkiseremonia ja hääjuhla eri päivinä. Maistraattiosio ja itse vihkiminen jännittivät jostain syystä minua todella paljon, joten hyvä oli hoitaa se pois alta pienessä porukassa. Itse juhlissa oli sitten vain kivaa ja rentoa olla, kun kaikki paineistava oli jo suoritettu.
  5. Maistraattipäivän jälkeisenä päivänä oli meillä juhlat kouralliselle sukua ja kavereita, joten niiden merkeissä kului varsinainen ensimmäinen päivä aviossa. Itse juhlan jälkeisenä päivänä heräiltiin kotona (ehkä vähän krapulassa, krhm), lähdettiin juhlapaikalle noutamaan sinnejääneet tavarat ja juomat, haettiin pakastepizzaa ym. mättöä lähikaupasta ja saunottiin. Oli aika ihana tunne viettää rauhassa aikaa kotona avioparina ensimmäistä päivää. <3 Ei jäänyt harmittamaan se, ettei tullut otettua hotellihuonetta tms. hääyöksi.
  6. Meillä oli häissä melko maltillinen budjetti, noin 4000e ja siinä pysyttiin. Kyllähän se melko pienillä tuloilla ison osan aikuiselämästään eläneelle tuntuu suurelta rahalta pistää yksiin juhliin tuokin, mutta täytyy sanoa, että hyvältä vain tuntuu. Kun kokee että rahalle on saatu vastinetta, niin ei harmita. Jos jokin kallis juttu kuten vaikka ruoka olisi ollut pettymys, niin tuntuisi varmasti ihan eriltä. Onneksi näin ei käynyt.
  7. Verrattuna aiempiin ihmissuhdesäätöihin, tämän ihmisen kanssa tuntuu, että asiasta kuin asiasta voidaan puhua, ja kestämme toisistamme ihan kaikki mahdolliset puolet. Ihailen hänessä luovuutta, määrätietoisuutta, ahkeruutta, itsenäisyyttä ja sitä että oma elämä on hallinnassa (joissain aiemmissa suhteissa kun olin se ainoa vastuuta ottava, eteenpäin menevä aikuinen, niin kyllä tajusi arvostavansa tätä piirrettä). Arvostan myös sitä, että olemme molemmat suhteessamme oppineet kasvamaan ja luottamaan; tämä on suhde joka tekee molemmille hyvää. On turvallinen olo, tietää että toinen tukee jos itsellä voimat ovat vähissä, puolin toisin. Minuun vetosi alusta alkaen myös (pinnallisesti, joo) se, että hän on komeimpia tietämiäni ihmisiä; kaunis niin sielultaan kuin ulkomuodoltaan.
  8. Nyt häihin 2,5 viikkoa ja viime viikot/kuukaudet ovat sisältäneet melko säännöllisesti hääaiheisia painajaisia... Aika tyypillisesti yhtäkkiä unessa tajuankin, että häät ovat NYT heti, ja mikään ei ole hoidettuna. Parhaimmillaan oltiin menossa maistraattiin ja siellä vasta tajuttu, ettei ollut mitään maistraattia edes varattukaan. Melko karseita ovat myöskin unet, joissa tulevan puolison tilalle onkin ilmestynyt joku eksä, ja siinä sitten uniminä miettii että "mitenkäs hitossa tässä näin kävi, ja miten tästä voi paeta".
  9. Meidän budjettimme noin 40 hlön juhliin (sis. kaksi eri juhlatilaa, palvelun, ruoat, juomat, ehostautumisen, valokuvauksen) on 3500e. Tämä siis vain juhlabudjetti, johon emme laske sormuksia tai pukuja, koska nämä ovat kategoriaa "olisi hankittu ilman juhliakin" . Vaatetusasiat kumpikin kustantaa itsenäisesti, eikä meillä ole sinänsä erikseen häävaatteita, vaan puvut on valittu omista kaapeistamme hieman täydentäen. Maistraatissa kun mennään virka-aikana, niin ei onneksi siitäkään tule liikaa kuluja.
  10. Meillä oikeastaan kaikki nou-nou mahtuu yhteen sanaan: väkinäisyys. Tämän välttely on viitoittanut järjestelyissä ihan kaiken: ei mitään perinteitä vain perinteiden vuoksi, ei ketään vierasta paikalle vain siksi että "no kun pitäähän ne nyt kutsua", ei mitään mukahauskoja yhteisleikkejä. Kun on läheisimmät ja tärkeimmät ihmiset ympärillä, kivat puitteet, hyvä ruokaa ja juomaa, niin uskon/toivon että eiköhän ihan vaan sillä pärjätä just hyvin.
  11. Hmm, hauska miettiä omia prioriteetteja... 1. Juhlatila. 2. Kukkaseppele (en keksi milloin toiste moista käyttäisin, joten huomasin tämän nousseen isoon rooliin ikäänkuin morsius"kruununani") 3. Hyvät juomat.
  12. Meillä kävi hauskasti, teemaväri oikeastaan asettui vasta tänään kun pitopalvelun ihmiset kysyivät, että minkäväriset servietit kuukauden päästä juhlapöytiin katetaan... Epätyypillisenä (?) morsiona en ollut ajatellut juhlaa värikokonaisuuden kannalta lainkaan, mutta nyt jotenkin loksahti kaikki kun löytyi hieno pöytäliina-servettikuosi, joka mätsäsi sattumalta myös pukuni kultaisiin yksityiskohtiin. Eli näin puolivahingossakin voi näemmä onnistua! Tumma preussinsininen, kulta/samppanja, valkea ja hiukan vihreää siis väriskaalana tulossa.
  13. Aviopari kolmissa-nelissäkymmenissä iältään. Molemmat oman alan töissä, joskaan ei vakipaikoilla. Yhdessä oltu häiden aikaan n. 5,5 v. Ei lapsia eikä lemmikkejä, elämä tästä rakentumassa.
  14. Täytyy tunnustaa että kyllä on. Nimen vaihtaminen on kuitenkin semmoinen hässäkkä, että olisin luultavasti käynyt läpi paaaljon pitemmän pohdiskelun ja nieleskelyn miehen nimen ottamisessa, jollei puolison nimi olisi erikoinen ja mieleenjäävä. Lähtökohtaisesti olen kyllä ollut valmis puolison nimen ottamiseen koko ajan, mutta sanottakoon että tämä tekijä vauhditti päätöstä. Itse suhtaudun työni ym. intressieni pohjalta oikein myönteisestikin siihen että minut löydetään esmes googlella, ja sitä ajatellen on hyvä päästä olemaan ainoa nimeään. Tällä hetkellä perus nen-nimelläni minulla on tiettävästi parikin kaimaa...
  15. Kuulun avioehdon kannattajiin ja meillekin sellainen tulossa. Mielestäni on omanlaisensa kunnian- ja rakkaudenosoitus toista ihmistä sekä suhdetta kohtaan, kun haluaa ns. hyvän sään aikana miettiä ennakkoon myös niitä ikäviäkin vaihtoehtoja ja mitä yhteinen tulevaisuus voi pitää sisällään. Ikuisena varautujaluonteena tuntuu mukavammalta, kun on suunnitelma olemassa myös niihin tilanteisiin, mihin ei halua joutua.