Artemisia

Aktiivijäsen
  • Viestit

    12
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Tietoja käyttäjästä Artemisia

  • Taso
    Untuvikko
  1. Täälläkin pari jolle tulossa vain yhdet sormukset. Kihlasormuksia ei ole ollut, joten vihkisormukset ovat ne The sormukset. Löytyi vielä sen verran näyttävät rinkulat, että niiden kaveriksi ei varmaan helposti toista löytyisikään... Olen kyllä itse paljon sormuksia käyttävänä miettinyt, että ehkä joskus mahdollisesti vuosipäivän, lapsen tms. elämäntapahtuman kunniaksi voisi samaan sormeen jonkun toisenkin sormuksen hankkia.
  2. Heh, vähän uhkasi itsellä tulla kiire; sekä omien että puoliskon työpaineiden, matkojen ym. vuoksi sormusasiasta neuvottelu " vähän" viivästyi ja rinkulat laitettiin tilaukseen eilen, vajaa 2kk ennen häitä. Kyseessä vieläpä erikseen valmistettavat sormukset, eivät siis mistään korukaupan hyllystä. Onneksi tekijä vakuutteli, että ehtivät kyllä hyvin valmiiksi ja perille.
  3. Yleensä suosikkivuodenaikani on syksy, ja mielessäni olin pitkään sommitellut häitänikin loppukesä-alkusyksy-akselille. Mutta nyt tuntuukin oikein hyvältä olla menossa naimisiin alkukesästä: alkukesä/loppukevät on aikaa, jona luonnon herääminen saa jotenkin omankin mielen hyvällä tavalla virittymään uusille aluille. Luonnossa on ympärillä kauniita vaaleita värejä eikä vielä koko tuttavapiiri ole tyystin sulkeutunut kesämökeilleen tai festareille. On myös aika kiva ajatus, että edessä on vielä koko kesä lomineen ja tapahtumineen (vaikka töideni vuoksi ei paljoa vapaita tulekaan olemaan...); vähän kuin saisi juhlia häitään läpi koko kesän.
  4. Huomaan olevani aika hyshys. Syynä lienee ainakin osin se, että ylipäänsä huomaan ujostelevani oman elämän tunnepitoisista asioista puhumista. Toisaalta rennoissa tilanteissa ja sopivan puheenaiheen sattuessa olen aika pidäkkeettä puhunut esim. työkavereille asiasta. Kaveripiirini on laaja ja sen suuntaan olen ollut aiheesta aika hyshys välttääkseni mielipahaa, koska juhlistamme tulee tosi pienet ja moni jää ilman kutsua, enkä tiedä miten nämä henkilöt asian ottavat... niille muutamalle kaikkein läheisimmälle, jotka varmasti myös juhliin tulevat, kyllä aloin pulputtaa asiasta heti kun päätös naimisiinmenosta oli tehty.
  5. Yhdyn heihin, jotka ovat kuvanneet tässäkin ketjussa jännittävänsä kaikkia elämänmuutoksia - niinpä myös tulevaa naimisiinmenoa. Jokaiseen elämänpolun siirtymävaiheeseen on kuulunut omalla kohdallani ahdistusta, mikä ei kuitenkaan liity siihen ettenkö olisi samalla varma päätöksistäni ja valinnoistani. Olen päätynyt tulkintaan, että ahdistus vain kertoo asian olevan itselle merkittävä. Avioitumisesta sinänsä olen nyt niin varma kuin kaltaiseni neurootikko voi olla. Kumppanini on ensimmäinen, jonka kanssa minussa on herännyt halu avioitua, aiemmin kun taas olen jopa ollut hyvin aviokammoinenkin... Mutta kyllä se neuroottisen pessimistin luonne sieltä silti välillä pyrkii pilkahtamaan. Onneksi 99% ajasta olen kuitenkin vain harvinaislaatuisen varma ja onnellinen päätöksen suhteen.
  6. Hm, tämä ketju onkin ollut avuksi, sillä olen itsekin pähkäillyt asiaa. Ammattilaiseen pro-tuotteineen tekisi mieli luottaa, mutta toisaalta minulla on hyvin tiedossa oma tyylini, enkä valitettavasti ole aina kokenut että ammatti-ihmiset sitä osaisivat toteuttaa ( = en itse osaa kyllin osuvasti selittää sitä heille). Olen päättänyt siis meikata itse itseni, kuten kaikkiin muihinkin suuriin juhliin tähän asti. Hiuspuolen taas jätän ammattilaiselle, siinä olen niin poropeukalo eikä nutturan kanssa toisaalta ole niin justiinsa. Jännittävää huomata että silmämeikki ym. on tosi tärkeää itselle hyvän ja "omannäköisen" fiiliksen luomisessa, tukanreuhka taas ei tunnu niin henkilökohtaiselta.
  7. Asia on monisyinen, mutta oma päätökseni lopulta on ottaa mieheni nimi, koska 1) pidän ajatuksesta, että avioituessamme muodostamme oman perheyksikön, ja minulle itselleni on symbolisesti tärkeää että sen jäsenillä on sama nimi, 2) en koe valtavaa kiintymystä nykynimeeni, ehkä lähinnä pelkkää tottumusta vain, ja 3) pinnallisesti todeten miehen sukunimi on hieno, sitä on hauska ajatus päästä kantamaan. Yhdistelmänimen kokisin liian pitkänä. Oman nimen pitämistäkin puoltaisi moni seikka, isoimpana ehkä se että tässä on jo ehtinyt ns. tehdä nimeä itselleen työuralla yms., mutta luulisin kyllä, että ihmiset oppivat muistamaan nimenmuutoksenkin.
  8. Omani löytyi sattumalta second handina lomamatkalla Euroopasta, euroissa hintaa jäi ehkä 30e. En ollut alunperin sitä edes hääpuvuksi aikonut, mutta avioitumispäätöksen kypsyttyä tuntui selvältä, että tähän tarkoitukseenhan se sopii. Olen luonteeltani hyvin visuaalinen ja kauneudennälkäinen, mutta mekkokaupoissa ravaaminen ajaisi minut keskellä muuta järkkäilykiirettä vain hulluksi, joten loistoratkaisu omalle kohdalleni. Budjettia itse juhliin ei myöskään liiemmin ole, joten käytän rahat mieluummin ruokaan ja juomaan (ja kampaukseen, sen verran pakko sitä esteettistä hössötystä olla, kröhöm). Kyseessä kullanvärinen pitkä liehuvahelmainen mekko.
  9. Suunnittelut potkaistiin käyntiin heti kun päivämäärä oli päätetty - tosin vähän oli pakkokin, koska tuosta hetkestä hääpäivään oli silloin aikaa vain noin 9kk. Mutta todistetuksi on totisesti tullut, että syyskuussa kun aloitti, niin ihan hyvin on saanut häät varattua ja suunniteltua kesäkuulle 2018. Pelkäsin että olisin ollut törkeän myöhässä jo, mutta kävi hyvin eikä halutuissa paikoissa ollut vielä muita varauksia.
  10. Noin 4,5 vuotta.
  11. Meillä valikoitui 8.6.2018 kun etsittiin kalenterit kourassa tulevalta keväältä/kesältä ensimmäinen molemmille vapaa ajankohta. Kun saatiin haluamamme juhlapaikkakin sille, niin se sinetöi valinnan - jos ei olisi ollut vapaana, olisi päivää muutettu. Aika mukava ajatus, että tässä saa omaan elämäänsä ihan uuden juhlapäivän ja muodostettua uuden merkityksen muuten ihan randomille päivämäärälle.
  12. Hih, ensimmäinen viesti tänne foorumille! Jännittävää. 8.6.2018 on päivä, perjantaivihkiminen edessä siis.