Mikään ei tule olemaan samaa eikä samanlaista paitsi se, että mennään kirkossa naimisiin ja minun vanhemmat ja sisarukset ovat paikalla. Ekalla kerralla sitä jaksoi nähdä niin hirveesti vaivaa ja jotkut tienvarsikyltit ja tilpehööriaskartelut tuntui hirveen tärkeiltä. Nyt etsin puvun, josta tykkään, menen naimisiin vain lähimmän perheen läsnäollessa ja sen jälkeen mennään meille kotiin syömään kakkua. Kaikki ylimääräinen on riisuttu pois. Sillä päivällä ei ole enää itsessään niin väliä, katse on tulevassa.