Naakatar

Aktiivijäsen
  • Content count

    11
  • Joined

  • Last visited

About Naakatar

  • Rank
    Untuvikko
  1. Neljä vuotta sitten asiaa kysytty, mutta vastaan nyt ihan tuoreella kokemuksella. Tilasin juuri sieltä itselleni uuden kihlan, 3 mm leveän kiiltävän titaanirinkulan. Kaiverrus kuului hintaan, ja kokonaishinnaksi tuli postikuluineen reilut 30 euroa. Sormus lähti postiin jo tilauspäivänä ja oli mulla samalla viikolla. Mulla siis tosiaan oli aiemmin paksu ja leveä hopeinen kihla, mutta se taipui soikeaksi. Naimisiin ollaan menossa ensi vuonna ja olen titaanista vihkiä pohtinut vakavissani. Halusin sitten vaihtaa muotoaan muuttaneen hopeakihlan jo nyt titaaniseen, jotta vihkisormus sopii tuon uuden viereen. Olen ollut tosi tyytyväinen titaaniin. Kevyt ja miellyttävä sormessa, ja tykkään titaanin väristä ihan mielettömästi.
  2. Meillä mies joskus ohimennen mainitsi, että jossain vaiheessa voisi olla kosinta edessä, mutta meni kaksi vuotta ilman mitään merkkejäkään tästä. Eipä lopulta ihme ollut, että minä, joka meidän suhteessa olen se malttamattomampi ja tällaisissa asioissa aikaansaavampi osapuoli, olin se, joka kosin. Miehelle asia tuli yllätyksenä, mutta suostui heti.
  3. Meillä kihloihin mentiin vakaasti sillä ajatuksella, että se on lupaus avioliitosta. Tosin silloin naimisiinmeno oli tapahtuva "joskus sitten". Kihlaus venyi 7 vuoden mittaiseksi, ja nyt vihdoin ollaan suunnittelemassa häitä ensi kesälle. Tässä on mennyt elämäntilanteet niin monesti uusiksi (mm. lähdin itse uudelleen opiskelemaan), että aika on vaan kulunut huomaamatta. Nyt kuitenkin tuo lupaus avioliitosta lunastetaan.
  4. Seurusteltiin 5,5 vuotta ennen kihloja. Yhdessä oltiin asuttu 3 vuotta.
  5. Molemmat oltiin 24.
  6. Mulla ei koskaan aiemmin ollut erityisen läheistä suhdetta sukunimeeni. Sitten kävin armeijan, missä mut tunnettiin tietenkin vain sukunimellä vuoden ajan. Siitä nimestä tuli aika iso osa identiteettiä, ja nyt kun aion vaihtaa sukunimen, jonkinlainen kriisi iskee päälle. Kuitenkin syitä nimen vaihtamiseen on useampia. Miehen painostus ei ole yksi näistä, koska se ei edes tiedä vielä, että aion ottaa sen nimen.
  7. Ollaan oltu yhdessä nyt reilut 10 vuotta, ja lapsista kyseltiin aika pitkään. Olen ollut jo teini-iästä lähtien sitä mieltä, etten halua lapsia, eikä mieli ole muuttunut nyt 30 ikävuoden ylittyessäkään. Mies on koko ajan ollut samoilla linjoilla. Mun oma äiti vihjaili lapsiasiasta jo ennen kuin oltiin kihloissakaan, mutta nyttemmin on lopettanut utelun, kun vastaus on ollut jo vuosia sama. Joitakin vuosia sitten asia tuli puheeksi myös anopin kanssa, ja kun sanoin, ettei lapsia ole tulossa, anoppi totesi hyvin asialliseen ja ystävälliseen sävyyn, että "sehän onkin jokaisen oma asia". En usko, että meidän naimisiinmeno ensi kesänä kirvoittaa lähipiirissä tätä keskustelua enää, kun asia taitaa olla selvä kaikille. Onneksi. Mutta oltiin tänä kesänä mökillä ja naapurimökin pariskunnan kanssa illastaessa ne alkoivat kysellä lastenhankkimissuunnitelmista. Siinä kun miehen kanssa yhteen ääneen todettiin, ettei lapsia tule, pariskunta totesi että "vielähän tässä ehtii mieli muuttua". Mies (joka ei miltei koskaan menetä hermojaan) sanoi siinä vaiheessa jo vähän tuohtuneena, että "kyllä tämä asia on ollut selvä meille jo pitkään".
  8. Otan miehen sukunimen, kun menemme naimisiin. Siihen on useampia syitä. 1) Kuulostaa ehkä oudolta, mutta haluan -nen-päätteisen sukunimen. Miehen -nen-päätteinen nimi ei ole yleisimmästä päästä, ja toisaalta oma sukunimeni on myös suomalainen miehen etunimi. Haluan sukunimen, joka kuulostaa sukunimeltä. 2) Pohdin aluksi myös yhdistelmäsukunimeä, joka ei oikeastaan edes kuulostaisi ihan mahdottoman kauhealta. En kuitenkaan jaksaisi niin pitkän nimen kanssa asioida missään. 3) Olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta, ja jollain tapaa tuo nimenvaihdos symboloi minulle uuden aikakauden alkua ja tuo lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. 4) Kokonimikaimat häviävät nimenvaihdoksen yhteydessä. 5) Miehen suku on mahtava, eikä yhtään haittaa liittyä siihen myöskin nimen osalta.
  9. Asialla ei ole suurta merkitystä. Kummallakaan meistä ei ole erityisen harvinainen sukunimi. Omaa sukunimeäni on n. 6000 ja miehen sukunimeä vajaat 2000 kpl. Ottaessani miehen nimen saan siis kuitenkin hieman harvinaisemman. Lisäksi, koska etunimeni on aika erikoinen ja harvinainen, kokonimikaimoja ei ilmeisesti enää nimenvaihdon jälkeen ole Suomessa.
  10. Häiden aikaan ollaan molemmat 32-vuotiaita ja yhdessä oltu 13 vuotta.
  11. Mulla haaveena, että saatais maistraatti varattua 20.8.20, koska tykkään tosta päivämäärästä visuaalisesti. Hääjuhla sitten 22.8.