Itselläni on hyvin harvinainen etunimi, ja vielä harvinaisempi sukunimi -nimikaimoja minulla ei ole yhtään. Kyllä siihen on niin tottunut, että on "ainut omanniminen" että on mukavaa jatkaa sitä myös aviossa -sukunimi siis vaihtuu, mutta sen omistajia on vielä vähemmän kuin tyttönimelläni. Ei se mikään itseisarvo ole, ennemminkin tottumiskysymys. Ja kuitenkin haluan perheellemme yhteisen nimen, eli en siksikään pidä kiinni omasta nätistä sukunimestäni.